Mitä minulla on taskussani?
Mitä minulla on taskussani? on eräs filosofian historian haasteellisimmista kysymyksistä. Sitä ovat yrittäneet ratkaista monet, jopa vuosisatoja vanhat filosofit, jotka ovat ammattitaitoisia, koska ovat olleet kauan eristyksissä kaikesta ulkoilmasta. Vastaus tähän kysymykseen on merkittävä, ainakin kun sitä vertaa muihin filosofisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi kysymys "Mitä on hyvä elämä", jota pohditaan niin paljon että itse eläminen unohtuu.
Kysymys kulttuurisena ilmiönä[muokkaa ]
Kysymys on jostain syystä tullut suosituksi larppaajien kosimisrituaaliksi. Siinä larppaajapoika polvistuu, laittaa käden taskuunsa ja kysyy "Mitä minulla on taskussani", jonka jälkeen hän saa vastaukseksi jotakin sen suuntaista kuin "En tiedä, mutta minun taskussani on sinua varten ihan uudet rukkaset." Toinen vastausvaihtoehto on tietysti se, että neitokainen kietoo kätensä pojan kaulaan ja huutaa samalla "Aarteeni!". Ote on joskus kuristusote ja samalla kädet hamuavat ahneesti kohti taskua.
Ongelman ratkaiseminen[muokkaa ]
Taskun määritelmä[muokkaa ]
Tasku vaatteissa oleva laskosmainen pussimainen osa, jossa voi olla esineitä tai sijoittaa tavaroita. Taskun suuna on aukko vaatteessa ja itse tasku on vaatteen sisäpuolella oleva pussi. Taskun aukon peitteenä voi olla läppä tai laskos ja se voi olla suljettavissa vetoketjulla tai napilla.
Minun määritelmä[muokkaa ]
Tässä kohden tavoitellaan luultavasti kysyjän persoonaa. Ei ketään muuta. Ei anoppia, paitsi jos hän on kysyjä.
Olemisen määritelmä[muokkaa ]
Oleminen eli eksistoiminen on mielenkiintoinen kysymys. Jos kuvittelen että taskussa on vaikkapa rahaa, niin onko raha siellä todella jossain muodossa. Minulla on tästä idea. Yleisen sopimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole vastaus, vaan tästä olemassaolosta on lisäksi saatava jonkinlainen empiirinen varmennus. Lyhyesti voisi siksi sanoa että kaikki se on olemassa, mikä on kuten se on.
Kysymyksen ratkaiseminen[muokkaa ]
Toisin sanoen tässä meillä on olemassa jotain, jonka olemassaolon luonteesta meillä ei ole tietoa, mutta joka sijaitsee ennalta määrittelemässämme taskussa. Tiedämme kuitenkin että se on jotakin, joten sillä on jonkinlainen luonne. Yksinkertaisin vastaus kysymykseen olisi aika usein "käsi". Mutta yleisesti tätä ei ole jostain syystä pidetty kovin mielenkiintoisena ratkaisuna. Taskussa olemiseen ilmeisesti vaaditaan jotain kokonaisvaltaisempaa. Käsi on kuitenkin kiinni käsivarressa, joka ei ole taskussa. Jos siis olisi irtileikattu käsi, joka ei olisi kiinni taskun ulkopuolisessa ulokkeessa, sekin voisi olla taskussa. Vastaus "käsi" on siksi "plausible, but not confirmed". Valitettavasti tämä ei vielä ole perustelu, vaan ainoastaan viittaus siihen että se on mahdollista. Toisaalta lähes mikä tahansa on mahdollista olla taskussa ja yritämme sen vuoksi pikemminkin eliminoida mitä siellä ei ole, jotta voisimme lähestyä sitä mitä siellä on. Valitettavasti tässä tiessä meillä on tietysti ongelmana se, että meillä ei ole annettuna minkäänlaista listaa siitä, mitä kaikkea siellä voi periaatteessa olla, joten eliminointitie on hieman hataralla pohjalla.
Muussa tapauksessa meidän olisi saatava jonkinlainen tieto siitä, mitä taskussa on. Tämän tiedon voisi saada vaikka uhkailemalla, mutta monet moralistit - paitsi kenties utilitaristit tai jesuiitat - olisivat sitä mieltä että tämä ei ole sovelias tapa saada vastauksia filosofisiin kysymyksiin.
Toisaalta meillä voisi olla myös jokin tapa vakoilla ja nähdä taskun kankaan läpi. Mutta siinä kävisi juuri kuten uhkailun kohdalla kävi. Lisäksi meille ei ole määritelty röntgennäköä, emmekä siksi voi pikku ajatusleikissämme sitä soveltaa. Voisimme tietenkin myös palkata jonkun varastamaan taskun sisällön, mutta edellisten ongelmien lisäksi kohtaisimme dilemman, jonka mukaan asia ei enää olisikaan taskussa. Mittaaminen siis tässä tapauksessa muuttaisi lopputulosta ja taskussa olevasta asiasta ikään kuin schrödingerin kissa. Voidaankin sanoa että mielenkiinto tähän kysymykseen tulee osittain siitä, että meidän olisi saatava tietoa jostain jota emme voi mitata. Empiristit eivät tietenkään katso tässä vaiheessa tietävänsä vastausta. Ja skeptikot ovat iskeneet hanskat naulaan jo alkumetreillä. Mutta muiden näkökantojen kannattajat voivat yrittää omilla tahoillaan pohdiskella tätä mielenkiintoista ja merkittävää kysymystä.
Tiedämme kuitenkin joka tapauksessa että taskussa oleva on "näkymättömissä". Se on siis "näkymättömyys" -jotain. Tämäkin on jo jotain.
Toisaalta tiedämme taskuista jotain. Ne ovat melko pieniä. Voimme siksi periaatteessa unohtaa valtamerilaivat. Yleissivistykseemme vedoten tiedämme myös, että kyseessä eivät ole mitkään hävettävät asiat, koska muutoin niitä ei uskallettaisi kysyä. Esine on siis jollain lailla tavanomainen ja harmiton.
Koska olemme kaikki lukeneet Taru Sormusten Herrasta -kirjan, ja olemme päätelleet pitkän tovin, voimme tehdä loppupäätelmän siitä että kyseessä on tietysti näkymättömyyssormus. Vastaus on varma, voisin vaikka kirjoittaa siitä väitöskirjan, jossa väitän kaikenlaista. Ei, en halua vaihtaa vastausta. Paitsi ehkä kolmeen kiloon kokaiinia, tosiaan se ei tainnut olla "vaihtamisen" määritelmän piirissä tälläisissä leikeissä..
Mitä, ai siellä olikin taskutelevisio!!!!! Ettekö te sivistymättömät barbaarit osaa edes filosofiaa???