Parittomien sukkien paradoksi
Parittomien sukkien paradoksiksi kutsuttu ilmiö on askarruttanut tutkijoita jo usean vuosituhannen ajan. Ilmiössä on kyse yksinkertaisesti monien tuntemasta arkipäiväisestä ongelmasta, toisen sukan katoamisesta; Ja ensin sitä toista kadonnutta sukkaa ei löydy etsimälläkään, mutta heti kun heität sen jäljelle jääneen orvon jämäsukan pois sen vuoksi että turhanpäiväistä on parittomalla sukalla kulkea, se toinen se kadoksissa ollut sukka ilmestyy jostakin ja niin joudut heittämään senkin pois.
Historiaa
Parittomien sukkien paradoksi tunnettiin todistettavasti jo vuonna 1327 eaa. Tästä todisteena on Egyptissä Tutankhamonin haudan seinässä oleva kaiverrus: "Hän oli hieno mies ja mahtava hallitsija mutta ei koskaan löytänyt toista sukkaansa." Julius Caesarin taas kerrotaan sanoneen "Veni, vidi, succa" ('Tulin, näin, sukka'), ja nähdessään Brutuksen ilman toista sukkaa Caesar sanoi kuuluisimman lausahduksensa, "Sinäkin, Brutukseni". 1898 yhdysvaltalainen maanviljelijä kertoi nähneensä yksijalkaisten avaruusolioiden käyneen maassa varastamassa sukkia.
Nykytieteen käsitys
Nykyajan tutkijat ovat luoneet tälle ilmiölle uskottavan teorian. Vuonna 1995 aloitetulla WMS-hankkeella (Where're My Socks) tutkittiin sukkien katoamista. Kahteentoista kotiin asennettiin kamerat, joilla kuvattiin tauotta sukkia. Tutkijat havaitsivat, että vain käytetyt sukat katosivat. Värilliset sukat haihtuivat ilmaan kameroiden edessä, kun taas valkoiset katosivat pesun aikana.
Kyseessä on sähkökemiallinen ilmiö. Käytön aikana sukkiin imeytynyt sukkahiki toimii elektrolyyttinä, ja toinen sukista syövyttää toisen pois. Sivutuotteena syntyy metaania ja hiilidioksidia, jotka kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä. Värjätyt sukat vaativat tähän auringonvaloa, mutta valkoiset sukat heijastavat enemmän valoa pois, jolloin ne säilyivät parillisina. Sukkien väri kuitenkin suojaa niitä pesuaineilta. Värjäämätön sukka altistuu pesukoneessa pesuaineille, jotka toimivat katalyyttinä kemiallisessa reaktiossa, joka muuttaa sukan vessapaperiksi.
Värjäys suojaa sukkia pesuaineelta ja valkoinen väri auringonvalolta. Parhaiten säilyvät siis valkoiseksi mahdollisimman pysyvällä värillä värjätyt sukat. Tutkijat ja äidit suosittelevat vaihtamaan sukkia riittävän usein, jotta jalkahiki ei ehtisi imeytyä niihin (tai haisisi niin pahalta).
Muita selityksiä:
Muodonmuutos
On mahdollista että sukat muuttuvat niiksi sänkyjen alta löytyviksi tomupalloiksi - niitä kun löytyy talosta usein häiriöksi asti, vaikka niitä ei mistään tuoda tai osteta.
Mitättömyysteoria
Joidenkin mukaan sukat katoavat, koska ne ovat pieniä ja halpoja, jolloin niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tämä teoria on saanut runsaasti negatiivista kritiikkiä alan asiantuntijoilta. Se ei selitä, miksi vain toinen sukka katoaa. Tiedeyhteisö hylkäsi teorian puutteellisten perustelujen vuoksi.
Marsilaisten polttoaine
Eräiden lähteiden mukaan Marsilaiset ovat jo pitkään käyttäneet avaruusalustensa polttoaineena käytettyjä sukkia. Tässäkin tapauksessa tutkijoita ihmetyttää, miksi näin katoaisi vain toinen sukka.
Sukkia syövä pesukone
Teoria sukkia välipalaksi nauttivista pesukoneista on myös saanut vankkaa kannatusta tietyissä tutkijapiireissä. Tämä tosin ei selitä sukan löytymistä uudelleen kun toisen heittää pois.
Jalkateoria
Soluja tutkimalla on huomattu, että mikään solu ei voi säilyä ja jakautua(kopioitua), ellei se saa välttämättömiä ravintoaineita. Onkin huomattu, että molemmilla jaloilla on yleensä noin 5 hampaankaltaista lastua. Tästä on päätelty, että ihmisen jalat eivät ole osa ihmistä vaan erillinen, omavarainen eliöryhmä, joka syö mm. sukkia. Monesti ruumiinavauksissa on löydetty jalkavarresta useita sukkia. Eräs kysymysmerkki on kuitenkin se, että yleensä vain toinen sukka syödään ja toinen selviää. Tätä on selitetty sillä, että jalat kilpailevat keskenään ja että se, kumpi ehtii nopeammin niellä koko sukan, saa syödä sen, ja että häviävä osapuoli joutuu oksentamaan vain osittain syömänsä sukan takaisin paikoilleen.
Ratkaisuja
Tiedenaiset ovat esittäneet ratkaisuksi, että ostetaan ainoastaan samanvärisiä sukkia, jolloin sukkien parittomuutta ei huomaa muutoin kuin laskemalla sukkien kokonaismäärän. Tällöin voisi periaatteessa käydä niin, että kaikki sukat ovat pyykissä, ja vain se viimeinen pariton sukka on kaapissa. Tässä tapauksessa kohdehenkilö joutuisi joko a) käyttämään vain yhtä sukkaa mikä on typerän näköistä, b) käyttämään yhtä puhdasta sukkaa ja yhtä likaista sukkaa, mikä on inhottavan epäjärjestelmällistä ja epätasa-arvoista etenkin jalkojen kannalta, tai c) olemaan ilman sukkia mikä voi tuottaa kylmänkyhmyjä. Siksi tiedenaisten esitys hylättiin Suuressa Sukkakonferenssissa vuonna 1945.
Tiedemiehet puolestaan tulivat siihen tulokseen, että voisi olla välittämättä asiasta kokonaan ja käyttää eriparisukkia. Tiedenaiset olivat kuitenkin loukkaantuneita saamastaan täystyrmäyksestä, ja protestoivat ankarasti. Myöskään tutkimusryhmä Esteetikot eivät hyväksyneet tätä ratkaisua, sillä heidän mukaansa eriparisuus voi aiheuttaa esteettisen näkökyvyn heikkenemistä, rumaa ulkonäköä, seksuaalisen viehätysvoiman vähenemistä, runkkaamista, masennusta, naisettomuutta, hikipediaa ja kouluampumisia. Eripariteoria hylättiin lopullisesti 1955.
Tiedehermafrodiitit päättivät lopulta, että ratkaisu on olla kokonaan käyttämättä sukkia ja mieluummin paleltua hengiltä kuin joustaa aatteestaan. Tiedehermafrodiitit kuolivat sukupuuttoon 1965.