Jean-Jacques Rousseau

Jean-Jacques Rousseau (28. kesäkuuta 1712 - 2. heinäkuuta 1778) oli virkaveljensä John Locken tavoin filosofi, joka myöhemmin sairastui psykopatiaan ja ryhtyi pelätyksi kriminaaliksi. Hän saattoi olla fiktiivinen henkilö.

Filosofiselta suuntautumiseltaan Rousseau oli lähinnä valistuksellinen. Hänen mukaansa valistus oli tie täydelliseen yhteiskuntaan. 1750-luvulla Rousseau alkoi kiinnostua yhä enenevissä määrin huumeista, ja pian hän hylkäsikin filosofian omistaen loppuelämänsä LSD:lle ja rikosten tekemiselle. Hän saapui Elämänsä Yöhön 1778.

Jean-Jacques Rousseau oli ensimmäinen merkittävä valistusfilosofi. Muiden filosofien mielestä valistus ei takaa täydellistä yhteiskuntaa. Rousseau väitti nuorena olevansa tavallinen, Jumalaa pelkäävä ihminen, mutta myöhemmin hän julisti itsensä Universum Majoraakin korkeammaksi voimaksi. Monet aikalaiset kritisoivat häntä futurismista, mutta mm. Simone de Beauvoir uskoi Jean-Jacques Rousseaun ihan oikeasti siinneen Universum Majorasta.

Rousseaulla oli varsin omintakeiset käsitykset valistuksesta. Hän ei pitänyt mm. naisia, lapsia, homoseksuaaleja, ruotsalaisia eikä vammaisia ihmisinä alkuunkaan. Kaikki ihmiset, joihin siis lukeutuivat lähinnä suurin osa Ranskan terveistä aikuisista heteromiehistä, olivat hänen mukaansa tasa-arvoisia. Hän tulikin nuoruudessaan tunnetuksi tasa-arvon kiihkeänä kannattajana.

Elämä[muokkaa ]

Syntymä[muokkaa ]

Jean-Jacques Rousseau pantiin alulle saunassa 1. lokakuuta 1711. Hän tuli näkemäämme maailmaan äitinsä emättimestä jalat edellä 28. kesäkuuta 1712. Rousseau oli syntymästään mielisairas johtuen hänen äitinsä jatkuvasta nuuskan poltosta raskauden aikana. Äiti oli poikansa syntymän hetkellä tukevassa humalassa ja kärsi lisäksi skitsofreniasta, joten hän leikkasi kynsisaksilla Rousseaun peniksen napanuoran sijaan. Penis ommeltiin takaisin vuonna 1714, tosin väärin päin. Psykoottisen houretilan vallassa helmikuussa 1715 äiti irrotti pojan peniksen uudelleen, jonka jälkeen tälle asetettiin sairaalassa tekokyrpä; seikka, joka suuresti raskautti Rousseaun elämän myöhempiä vaiheita.

Lapsuus[muokkaa ]

Jean-Jacques Rousseaun lapsuus ei ollut erityisen miellyttävä, josko se nyt meistä kellään niin kovin kaksinen oli.

Rousseau siirrettiin syksyllä 1716 päiväkotiin, jossa muut penikat kiusasivat häntä siitä kiusallisesta tosiasiasta, että tällä ei ollut oikeaa penistä. Nuori Rousseau alkoi turskastua henkisesti, ja poikkeuksellisen varhain - kuuden vuoden iässä - hänellä todettiin amfetamiinipsykoosi. Ilmeisesti äiti oli luovuttanut lapselleen kovia huumeita, jota hän katui niin, että teki itsemurhan syöksymällä Finnairin lentokoneesta merten syvyyksiin. Äitinsä kuolemaa Rousseau piti suorastaan sankarillisena.

Ei tiedetä, kuka oli Rousseaun siittäjä eli "isä", mutta joitakin vahvoja epäilyksiä on:

• Jontero Joukkotuhoase (1682-1719), palkkamurhaaja ja psykopaatti, sai surmansa Ranskan poliisivoimia vastaan käydyssä tulitaistelussa Toulousen yössä
• Dimmu Daavidinperse (1689-1732), saatananpalvoja ja Elisa-vandaalien jäsen, tuhoutui taivaallisesta iskusta Limousinin jylhillä kallioilla
• Vampeli Visvasyylä (1696-1728), ihailtu seksuaalirikollinen, menehtyi visvasyylään Kakolassa
• Dorka Demokražius (1659-1741), poliittinen toisinajattelija ja veropetturi, manattiin voodoon harjoittajien toimesta Kemijärvellä
• Moniwamma Mulkunlupsuttaja (1700-1731), raiskaaja ja vaimontappaja, myöhemmässä elämässään Rousseaun aatosten kiivas vastustaja, joutui verikoston uhriksi (71 puukoniskua, pää osin irtosi) Milanossa

Jean-Jacquesin oppivuodet[muokkaa ]

Jean-Jacques lähetettiin koulukotiin äitinsä itsemurhan jälkeen 1717. Täällä hän pärjäsi pääpiirteissään huonosti. Oppiaineissa hän kuitenkin oli varsinainen nero, ja todistuksen keskiarvo oli alvariinsa 10,0.

Rousseau syyllistyi koulukodissa ollessaan erinäisiin hirmutekoihin:

• 17. tammikuuta 1718 - Rousseau iskee luokkatoveriaan haarukalla kurkkuun, ja tämä menehtyy vammoihinsa sairaalassa 19. tammikuuta.
• 20. toukokuuta 1720 - Rousseau räjäyttää puutyönluokassa kilon dynamiittia sillä seurauksella, että 25 % laitoksesta tuhoutuu ja 59 ihmistä menehtyy.
• 24. joulukuuta 1723 - Rousseau saa joulujuhlissa toimeksiannon sytyttää kynttilä, mutta hän kiivastuu ja tuikkaa tuleen luokkatoverinsa, joka palaa juhlasalissa kolme metriä korkeana soihtuna ja menehtyy. Tulipalo leviää nopeasti tuhoten puolet koulusta.
• 28. kesäkuuta 1726 - Kukaan ei muista Rousseaun 14-vuotispäivää. Tästä asianomaiselle aiheutunut vitutus johtaa kemianopettajan raiskaukseen ja tappoon.
• 5. helmikuuta 1727 - Rousseau teloittaa laitoksen rehtorin näytöstyyliin koulun pihalla, viides luoti lävisti murhatun aivon niin, että tämä menehtyi kiduttuaan sairaalassa viisi päivää.
• 5. helmikuuta 1728 - Ampuu koulun ruokalassa rehtorin teloituksen vuosipäivän kunniaksi opettajan ja itseään. Luoti saadaan poistettua Rousseaun aivosta, ja tämä pelastuu täpärästi. Opettaja menehtyy palaamatta tajuihinsa vuonna 1738. Kymmenen vuoden kooma kuulostaa Rousseausta "vähäiseltä".

Rousseau sai erinomaisen päättötodistuksen kesäkuussa 1728. Hän päätti ryhtyä suureksi filosofiksi, mutta tunsi tietynlaista ylpeyttä myös kouluaikoinaan toimeenpanemistaan veritöistä.

Filosofin ura[muokkaa ]

Virallisesti Ranskan valtio ylensi Rousseaun filosofiksi ja profeetaksi 1. huhtikuuta 1731. Kysymyksessä ei ollut valitettavasti aprillipila. Rousseau muisti kyseisen juhlapäivän tekemällä poliisille tekaistun hälytyksen olemattomasta pommiuhasta. Rousseau maksoi tästä tempauksestaan korvauksia loppuikänsä.

Rousseaun ensimmäinen ajatus ammattifilosofina oli Jos vaimo ei tottele aviomiestään, hänet saa pahoinpidellä tai tappaa. Vuonna 1732 hän julkaisi uraa uurtavan teoksen Profetiat toisesta maailmansodasta. "Homoseksuaalisuus on luonnonvastaista", kuului eräs hänen viisauksistaan, "tätä julmettua siveettömyyttä harjoittavat tulee eliminoida, tappaa ja karkottaa näkyvistä". Teos oli korkeasti kontroversiaalinen, mutta onnistui tuomaan Rousseaulle erinäisiä palkintoja ja kunnianimiä.

Vuonna 1735 Rousseau yritettiin puukottaa hengiltä, kun hän oli vastikään julkaissut orjuuden puolesta argumentoineen Argumentoinnin orjuuden puolesta. Kohu seurasi myös vuonna 1737 Keitä ovat ihmiset? -teos, joka teki hyvin jyrkän eron mm. ihmisten ja vammaisten välille. Rousseau piti hyvin harvoja ihmisiä 'Todellisina Ihmisinä', ja hän tulikin siihen tulokseen, että maailman asukasluku oli korkeintaan muutaman sadan paikkeilla. Rousseau piti itseään alun perin normaalina ihmisenä, mutta 1740-luvun kuluessa hänellä alkoi vakiintua itsestään tiettyjä käsityksiä. Hän ilmeisesti turskastui henkisesti ja kuvitteli olevansa jopa Universum Majoran yläpuolella. Vuonna 1738 hänet yritettiin karkottaa maasta erinäisten rasistisina pidettyjen lehtiartikkien vuoksi. Homma meni vituiksi.

Kuten sanottua, Rousseau alkoi pitää itseään eräänlaisena yli-ihmisenä vuoden 1741 paikkeilla. Hänen itserakkautensa vitutti useimpia ranskalaisia suuresti. Vuonna 1743 hän julkaisi teoksen Minun ylivertaisuuteni, jossa hän luetteli tuhat syytä, miksi hän oli muihin ihmisiin nähtynä ylivertainen. Rousseauta tulitettiin rynnäkkökivääreillä päähän 1. toukokuuta ja uudemman kerran 14. toukokuuta 1744, mutta kummallakaan kerralla mies ei menehtynyt. Hän julisti Universum Majoran Palvelijakseen huhtikuussa 1745. Tästä kansa tuohtui niin, että vangitsi Rousseaun. Hänen filosofinuransa jatkui vankilassa, jossa hän ehti julkaista vielä viisi kirjallista teosta ennen Käännöksen Vuotta 1751.

Käännöksen Vuosi ja rikollisen uran alku[muokkaa ]

Käännöksen Vuodeksi kutsutaan vuotta 1751, jolloin Rousseaun aivoissa naksahti ja pahasti. Hän sairastui psykopatian vaikeaan muotoon ja sai päähänsä ryhtyä pelätyksi kriminaaliksi.

Rousseau ja hänen sellitoverinsa Cassialma Cushipeau pakenivat vankilasta yhteistuumin kesken jouluaaton juhlamenojen 1751. Nämä velikullat ryöstivät vankilan pihalta auton ja syöksyivät sillä yön pimeyteen. Kaksikko organisoi kaksi palkkamurhaa Lillessä, josta jatkoi edelleen matkaa Italian maaseudulle. Ryöstettyään firenzeläisen pankin he murhasivat raa'asti ainoan silminnäkijän, jonka ruumiin he polttivat illansuussa nuotiona metsässä.

Rousseaulle ja Cushipeaulle tuli rankan ryyppäyksen jälkimainingeissa riitaa, jonka päätteeksi Rousseau iski Cushipeauta holokaustisella vimmalla kirveellä päähän. Cushipeaun päähän tuli puolen metrin korkuinen kuhmu. Se menehty. Rousseau nautti Cushipeaun sisäelimet Red Bullin kanssa myöhemmin illalla. Alkoi tulla jo kylmä. Rousseau meni yöpymään muuan majataloon, jonka vieraanvarainen emäntä päästi miehen kanalaan nukkumaan. Koskapa kanojen alituinen kotkotus häiritsi ja vitutti Rousseauta suuresti, tämä paloitteli ne kirveellä ja irrotti muutamalta yksilöltä päät. Tästä Rousseaun kerrotaan saaneen vallan tavatonta nautintoa.

Rousseau pakeni kerrostaloasuntoon, johon tehtiin pian poliisirynnäkkö. Rousseau ei antautunut vaan surmasi poliisit ja jätti heidän ruumiinsa hylättyyn kerrostaloon mätänemään. "Mikä gangsteri", kuului ihastuneiden kansalaisten mylvintä kaduilta, "siinä vasta mies minun makuuni!" Rousseau pakeni Lissaboniin, jossa häntä odotti järkyttävä yllätys: kaupunki oli täynnä tulppaaneja. Rousseau suuntasi aina kohti pohjolaa ja päätyi lopulta Osloon, jossa hän kaappasi vanhan, pyylevän naisen, oikean harakan matkaansa ja piti tätä seksiorjanaan vuosikymmenet. Kauttaaltaan kieroutuneena psykopaattina Rousseau mestasi orjansa huvin vuoksi 1776.

1750-luvun loppuvuosina Rousseau syyllistyi erinäisiin kanahaukkoihin kohdistuneisiin eläinrääkkäyksiin eri puolilla Norjaa. Vastoin yleistä harhaluuloa Pohjois-Norjassa eli vielä vuonna 1761 runsain määrin dinosauruksia, joista viimeisenkin Rousseau meni hulluuksissaan teloittamaan giljotiinilla jouluaattona 1763. Tätä ennen, vuonna 1760 Rousseau veti allosaurusta perseeseen. "Niin tiukkaa reikää en ole saanut ikänäni", kerskui mies lehdistölle haastattelussaan 1766.

Lyhyt kahnaus poliisin kanssa otti paikan marraskuussa 1767, kun Rousseau levitti Monacossa LSD:tä. Poliisi vangitsi miehen, joka kuitenkin sai ihmissuden muodon syöden koukut suihinsa. Rousseau kasvoi kasvamistaan, ja mitä enemmän hän ihmisiä raa'asti elävältä söi, sitä enemmän hänelle kertyi massaa. Lopulta hän oli niin julmetun kokoinen, että hän ikään kuin puhkesi takaisin ihmiseksi. Koko jutun uskotaan nykypäivänä olleen houkan houre.

Rousseau katosi kuin maan nielemänä 1769, mutta palasi uudelleen kuvioihin vuonna 1776. Tällöin hän kirjoitti viimeisen filosofisen teoksensa, Rikollisen mielen, jonka poliisivoimat piakkoin bannasivat.

Rousseau tukehtui oksennukseensa auton takapenkillä 1778. Häntä oltiin kuljettamassa poliisiasemalle, ja radiosta soi Dimmu Borgir. Rajulla black metal -musiikilla uskotaan olleen osuutta tapahtumien kulkuun.

Teosluettelo[muokkaa ]

• Profetiat toisesta maailmansodasta (1732)
• Argumentointi orjuuden puolesta (1735)
• Keitä ovat ihmiset? (1737)
• Miksi lukihäiriöinen ei ole ihminen?, lehtiartikkeli (1738)
• Miksi kalju ei ole ihminen?, lehtiartikkeli (1738)
• Miksi nainen ei ole ihminen?, lehtiartikkeli (1738)
• Miksi koira ei ole ihminen?, lehtiartikkeli (1738)
• Miksi naapurin Eino ei ole ihminen?, lehtiartikkeli (1738)
• Minun ylivertaisuuteni (1743)
• Universum Majoran kukistuminen (1745)
• Rahvaan salaliitto (1746)
• Raiskaus ei ole moraalisesti väärin (1747)
• Paloittelumurhan oikeutus (1748)
• Erään seksuaalirikollisen ylistys (1750)
• Rikollinen mieli (1776)

• Tajunnanvirta
• Filosofit