Ristiinpukeutuja
Ristiinpukeutuja on yleensä henkisesti epävakaa henkilö, joka nauttii risteihin pukeutumisesta, kuten tuossa nimessäkin jo lukee.
Historia
Rooman valtakunta: pakkoristiinpukeutujat
Ensimmäiset ristiinpukeutujat on merkitty aikakirjoihin jo 500 eaa. Tavan uskotaan periytyneen Karthagosta, mistä se levisi roomalaisten valloittajien mukana pikkuhiljaa koko imperiumiin. Ristiinpukeutuminen oli kuitenkin vielä näinä aikoina jopa suvaitsevassa Roomassa kammoksuttu ja inhottu tapa, mikä tuputettiin rahvaaseen hyvin vankasti. Ristiinpukeutumista pidettiin naisellisena, ja sitä harrastaneet Caligula ja Heliogabalus muistettiin Rooman huonoimpina keisareina.
Rikollisia ja vihollisia rangaistiin pukemalla nämä yhteen tai useampaan ristiin. Erittäin alhaisia rikollisia tai vastaan hangoittelevia rangaistiin naulaamalla nämä ristiin kiinni. Ristiinpukeutuminenn oli sen suvaitsemattomuuden vuoksi näinä aikoina niin häpeällinen asia, että uhri kuoli lähes poikkeuksetta silkkaan häpeään. Niissä tapauksissa, joissa ihminen naulattiin näihin kiinni, myös verenhukka oli varteenotettava kuolinsyy. Mm. Jeesus ja monet kristityt marttyyrit olivat tältä tunnettuja ns. pakkoristiinpukeutujia.
Rooman valtakunnan loppuvaiheilla tietyt piirit löysivät myös ristiinpukeutumisessa seksuaalista vetovoimaa, mutta konservatiivisemmat paheksuivat näitä pervoja melkein yhtä paljon kuin pakkoristiinpukeutujia. Useimmilla alueilla ristiinpukeutuminen oli tabu, minkä vuoksi monelle oman seksuaali-identiteettinsä löytäneelle ainut mahdollisuus mielihalujensa tyydyttämiseen oli niin rankka rikos, että siitä saattoi saada kiinni jäätyään ristiinpukeutumistuomion. Pakkoristiinpukeutumisen kielsi vasta keisari Konstantinus Suuri.
Keskiaika: panna & lahkolaisuudet
Pimeällä keskiajalla senaikaiset paavit käyttivät valtaansa kieltääkseen vapaaehtoisen ristiinpukeutumisen. He pitivät sitä luonnottomana ja marttyyreja halventavana. Ja katolinen kirkkohan on aina näissä yksilöllisyyttä määräävissä asioissa niin perkeleen oikeassa, ettei kukaan kyseenalaistanut päätöstä, ja sen aikaiset vapaaehtoiset ristiinpukeutujat todettiin Saatanan riivaamiksi ja heiltä hakattiin nuppi irti.
Toisaalta Pohjoismaissa, Irlannissa ja etenkin Saksassa alkoi syntyä protestanttisia kirkkoja, jotka tulkitsivat ristiinpukeutumisen Jumalan tahdoksi lukuisten marttyyrikuolemien vuoksi. Nämä kirkot velvoittivat kaikkia seurakuntalaisiaan uhmaamaan vanhoillista, valtaapitävää roomalaiskatolilaista kirkkoa pukeutumalla "Herran asettamaan pukuun". Irlantilaiset käyttivät myös erityistä kelttiläistä ristiä ristiinpukeutumiseen. Saksassa ristiinpukeutumisessa käytettiin myös hakaristiä. Lieveilmiöinä syntyi ääriliikkeitä, jotka naulasivat ristit kannattajiensa päälle. Ristiinpukeutujien kirkot joutuivat kuitenkin houruisten fanaatikkojen hampaisiin, eikä näitä ole (todistetusti) säästynyt nykypäiville.
Renessanssi: taideristiinpukeutuminen
Renessanssin aikakaudella taiteessa alkoi esiintyä esteettinen näkemys ristiinpukeutumiseen, mikä lievitti tavallisen kansan verenhimoa kaapissa olevia ristiinpukeutujia kohtaan. Tällöin nämä uskalsivat tuoda mieltymyksensä avoimemmin esille. Tämän johdosta perinteisen hengellisen ristin rinnalle nostettiin myös useita erilaisia ristejä, mm. pelikorttien risti-symboli. Kuitenkin renessanssin ehtoopuolella katolinen kirkko iski hampaansa uudelleen ristiinpukeutumiseen, ja sen harrastajat vaipuivat jälleen maan alle.
Nykypäivä
Useissa sivistysmaissa ristiinpukeutuminen on nykypäivänä hyväksytty suuntautuminen, joskin tietyt konservatiiviset piirit pyrkivät edelleen kieltämään sen. Hullujen fanaatikkojen hallinnoimissa maissa (USA, Iran, Afganistan jne...) ristiinpukeutuminen on kuitenkin edelleen erittäin paheksuttu ilmiö, mistä seuraa hankaluuksia lähes poikkeuksetta sitä harrastavalle. Eli joudut jatkamaan harrastustasi edelleen kaapissa. Voit kuitenkin parantaa oloasi nykyäänkin sallitulla, pienimuotoista ristiinpukeutumista muistuttavalla lajilla, jossa kannetaan pientä ristiä kaulassa. Tätä kutsutaan kristinuskoksi.