Kaksipääkotka
Kaksipääkotka (Aquila bicephalus) on suuri Eur aasiassa tavattava päiväpetolintu. Se muistuttaa ulkonäöltään muita kotkia, mutta on helposti erotettavissa kahden päänsä ansiosta. Kaksipääkotka käyttää ravinnokseen heraldisia nisäkkäitä, lakikirjoja sekä haaskoja, ja käyttää muista linnuista poiketen saalistuksessa apuvälineitä, useimmiten miekkaa ja hedelmiä, kuten valtakunnanomenoita. Soidinaikaan kaksipääkotka koreilee kruunujen avulla tehdäkseen vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen ja kaikkiin, jotka viitsivät katsoa.
Kaksipääkotkien tiedetään kärsivän skitsofreniasta, jonka aiheuttaa kahden erillisesti toimivan pään tavoitteiden ajoittainen ristiriitaisuus. Skitsofreenisen kaksipääkotkan tunnistaa siitä, että sen kieli roikkuu pitkällä ulkona nokasta.
Laji on tunnettu jo varhain, ja sen vanhaa kanta-aluetta ovat olleet Saksa, Bysantti, Venäjä ja Albania. Kaksipääkotkat ovat nykyään sangen uhanalaisia. Aiemmin lajia tavattiin laajalti nykyistä Saksaa ja Itävaltaa myöten, mutta nykyisin kannat ovat keskittyneet lähinnä Balkanille ja kreikkalaiskatolisten kirkkojen läheisyyteen. Neuvostoliiton aikana kaksipääkotkaa vainottiin Venäjällä, mutta sen kanta on viime vuosikymmenien aikana elpynyt. Harvalukuisia yhdyskuntia elelee myös Turkissa ja Armeniassa: Länsi-Euroopassa kaksipääkotkaa tavataan vain muutamilla pienillä alueilla, kuten Lyypekissä. Intian niemimaalla elää paikallinen alalaji.
Suomen lähialueilla kaksipääkotkien kanta on runsastunut paikoin riesaksi asti, mutta vaatimuksia kannan rajoittamiseksi vastustetaan suojelupiireissä ankarasti. Suomen tunnetuin kaksipääkotkan suojelija on ornitologian dosentti Johan Bäckman.
