Warren G. Harding

"En ole sovelias tähän virkaan eikä minun olisi ikinä pitänyt olla täällä"

~ihan oikea Warren Harding -sitaatti

Warren Gamaliel (Gamaliel?) Harding (1865–1923) oli amerikkalainen lehtimies, roisto ja Yhdysvaltojen 29. presidentti. Hardingia pidettiin yleisesti Yhdysvaltojen huonoimpana presidenttinä vuoteen 2000 asti, jolloin hän menetti paikkansa vielä surkeammalle yrittäjälle ^[1] .

Elämä[muokkaa ]

Warren Gamaliel Harding syntyi Ohion Crook Countyssa pahamaineiseen perheeseen Yhdysvaltojen sisällissodan viimeisenä vuonna 1865. Koska Harding oli niin huono presidentti, että häntä on totuttu syyttämään lähes kaikesta (melko aiheellisesti), ovat jotkut tutkijat esittäneet, että koko sota saattoi olla Hardingin tämän aiheuttama. Akateemiset saivartelijat ovat kuitenkin torjuneet väitteen suoralta kädeltä absurdina, höpöttäen jotakin "talousjärjestelmien törmäyksestä" ja "ideologisista eroista". Mutta hekään eivät voi kieltää sitä seikkaa, että Harding-hypoteesi on paljon yksinkertaisempi ja helppotajuisempi.

Harding tuli nuorena mukaan sanomalehtibisnekseen huomattuaan, että sillä voi tehdä enemmän rahaa kuin pikkurikoksilla. Hän saavutti jonkin verran vaikutusvaltaa Ohiossa, sillä hänellä oli huomattavat puhujanlahjat. Toisaalta hän halusi aina kirjoittaa kaikki puheensa itse, eivätkä hänen kirjoittajanlahjansa olleet missään nimessä huomattavat. Itse asiassa ne olivat syvältä. Jotkut musiikkiteoreetikot syyttävät Hardingia varhaiseksi rap-musiikin uranuurtajaksi. Tämäkin on vain yksi pieni seikka hänen pitkässä syntilistassaan. Harding keplotteli itsensä osavaltion paikallispolitiikkaan ja eli julkisilla varoilla leveästi lyöden korttia ja juoden viinaa. Hän kokosi ympärilleen ringin muita pokerista ja viinasta pitäviä ketkuja, joita nimitti myöhemmin luottoministereikseen presidenttikaudellaan.

Poliittinen nousu[muokkaa ]

Warren G. Harding pääsi jostain syystä senaattiinkin. Todennäköisesti hän murtautui sisään ja tekeytyi senaattoriksi vartijoiden ilmaantuessa paikalle. Republikaaninen puolue etsi sopivan selkärangatonta tyyppiä vuoden 1920 presidentinvaaleihin, ja Harding täytti vaatimukset loistavasti. Hänellä oli komeat kulmakarvatkin. Tämän lisäksi demokraattien vastaehdokas oli surkea nysverö, joka ei osannut edes syödä veitsellä ja haarukalla tai solmia kengännauhojaan itse. Tämä oli merkittävä heikkous, sillä ennen vuoden 1924 vaalilain uudistusta kengännauhojen sitomiskilpailu oli oleellinen osa jokaista vaalikampanjaa. Erikoinen lisäys lakiin oli tehty Martin Van Burenin aikana. Van Buren oli lähes fanaattinen kengännauhaentusiasti. Harding voitti vaalit siihenastisen historian suurimmalla enemmistöllä. Hänestä tuli myös siihenastisen historian huonoin presidentti.

Presidenttinä[muokkaa ]

Harding kokosi ympärilleen kabinetin ministereitä. Kaikki näistä olivat hänen vanhoja tuttujaan ja kahta lukuunottamatta huomattavia rikollisia. Kyseiset herrat olivat myöhemmät presidentit Herbert Hoover ja Calvin Coolidge, joskin Coolidge joutui vankilaan maksamattoman parkkisakon vuoksi 1927 ollessaan presidenttinä. Kaikki muut kabinetin jäsenet sen sijaan olivat Hardingin opiskeluaikaisia ystäviä - pahamaineisia kiristäjiä, kavaltajia, pettureita, murhaajia, raiskaajia, tuhopolttajia ja julkisilla paikoilla virtsaajia. He keskittyivät jatkamaan näitä harrastuksiaan myös virantoimituksessa, etenkin viimeksi mainittua. Kun on tuollaisia ystäviä, niin mihin sitä enää vihollisia tarvitseekaan? I have no trouble with my enemies, totesi Harding, lisäten it is these friends who keep me walking the floor nights. Amerikanenglannissa sanonta Harding cabinet onkin tullut merkitsemään läpeensä korruptoitunutta ja rikollisten miehittämää hallitusta.

Hardingin presidenttikauden merkittävin yksittäinen tapahtuma oli, että hän hävisi pokerissa Valkoisen talon astiaston.^[2] Toiseksi merkittävin on se, että kieltolaki tuli Yhdysvalloissa voimaan Hardingin presidenttikaudella. Presidentti ei antanut tämän haitata itseään, vaan piti Valkoisessa talossa hyvinvarustettua baarikaappia. Kolmas saavutus oli Washingtonin laivastosopimus, joka merkitsi että USA romutti puolet taistelulaivoistaan eikä yhtään uutta rakennettu ennen vuotta 1936. Kaikki muut merkittävät tapahtumat olivatkin sitten eriasteisia skandaaleja, tunnetuimpana Teapot Dome -skandaali, johon liittyi lahjontaa, kiristystä ja uhkailua. Teapot Dome oli USA:n laivaston oma öljykenttä, joka siis oli allokoitu maanpuolustuksen tarpeisiin. Eräs Hardingin ministereistä kuitenkin pumppautti tästä öljykentästä omalla yksityisellä öljy-yhtiöllään öljyä ja myi tuon öljyn sitten vähin äänin hyvällä voitolla. Tavallista törkeämpi välistäveto siis, ja jopa plutokratiaan tottuneille amerikkalaisille tällainen zuijaus oli liikaa.

Harding itse tajusi, mihin liemeen hän oli joutunut. Hän joutui toteamaan I am not fit for this office and should never have been here huomattuaan tilanteen. Harding ei kuitenkaan ehtinyt ryssiä koko maata viemäriin, sillä hän kuoli yllättäen ollessaan osavaltiokiertueella Kaliforniassa 2. elokuuta 1923 sanfranciscolaisessa hotellissa. Tutkimusten mukaan järjestäytyneellä rikollisuudella ei ollut osuutta asiaan, vaan ilmeisesti kysymyksessä oli ihan tavanomainen nolo ruokamyrkytys yhdistyneenä paria päivää aiemmin puhjenneeseen sairauteen, eli ns. paska tsägä. Vallitsevan ja tieteellisesti perustellun tulkinnan mukaan Jumala päätti pelastaa Yhdysvallat tuholta. Kysymys kuuluukin: missä ihmeessä Hän oli vuosina 2000 - 2008? Ja missä, oi missä, Hän on nyt?

Vahvistaakseen vaikutelmaa, ettei presidentin puuhissa ollut kerrassaan mitään hämärää, hänen vaimonsa tuhosi kaikki aviomiehensä työhön liittyvät paperit. Virallisen raportin mukaan hän "sytytti ne vahingossa kaivaessaan korvaansa tulitikulla".

Hardingilla ja hänen vaimollaan ei ollut yhteisiä lapsia. Sen sijaan Hardingilla oli yksi avioton tytär, eli republikaaneilla ei pitäisi olla nokan koputtamista Bill Clintonin suuntaan.

Harding oli niitä miehiä, jotka nimeävät siittimensä. Hän kutsui elintään nimellä Jerry.^[3]

Vertailussa muiden huonojen presidenttien kanssa[muokkaa ]

Virallinen Bottom 5 -lista:

1. - George W. Bush
2. - Warren G. Harding
3. - Richard Nixon
4. - Franklin Pierce
5. - James Buchanan

Republikaanit ovat niukassa johdossa kolmella surkealla presidentillä, mutta demokraatit eivät ole kaukana jäljessä, vaan ovat päätyneet sijoille 4 ja 5.

Katso myös[muokkaa ]

• korruptio
• järjestäytynyt rikollisuus

Viitteet[muokkaa ]

• Neutraali näkökulma keskustelunalainen
• Alkoholi
• Yhdysvaltain presidentit
• Jenkkiläiset poliitikot
• Vallanhimoiset poliitikot
• Ikävät asiat
• Henkilöt, joilta ei kannata ostaa käytettyä autoa
• Vapaamuurarit
• Järjestäytynyt rikollisuus
• Näitä sinun tulee varoa
• Henkilöt, jotka aiheuttivat postuumin tulitaistelun vuonna 2006
• Henkilöt, joiden sukunimessä ei esiinny kirjainta t
• Sivut, joilla on älyttömiä luokkia
• Kovanaamat
• Pahimmat painajaisesi
• Irstailijat
• Perverssit
• Henkilöt, joilla on karismaattiset kulmakarvat