Verikosto
Verikosto (tunnettu myös nimillä vendetta, gjakmarrja ja thar) on monissa kulttuureissa tunnettu syntyvyyden säännöstelymenetelmä, jolla pidetään miespuolisen väestön lukumäärä kurissa niin, ettei se pääse kasvamaan liian suureksi.
Verikostoa käytetään erityisesti niissä maissa, joissa ehkäisyvälineiden saatavuus on heikkoa tai niiden käyttö on kielletty, tai jossa abortin saatavuus on heikkoa. Verikoston saamiseksi ei tarvita erityistä lääkärin määräystä eikä sitä tarvitse toteuttaa sairaalassa. Perinteisesti verikoston implementoinnissa apuna toimii lähin miespuolinen sukulainen.
Verikosto on hyvin vanha syntyvyyden säännöstelymenetelmä. Se tunnetaan jo Raamatusta, ja ensimmäinen verikostoa harjoittanut ihminen lienee ollut Lemek [1]. Verikoston teho lähenee sataa prosenttia. Liiallisessa määrin käytettynä verikosto voi johtaa siihen, että ei ainoastaan yhden, vaan kahden suvun miespuolisten jäsenten määrä lähenee lopulta asymptoottisesti nollaa, ja joudutaan turvautumaan sukupuolenvaihdoksiin.
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa verikosto oli suosittu ehkäisymenetelmä viikinkiajalla, mutta kristinusko kielsi sen. Seurauksena oli Skandinavian väkiluvun raju kasvu keskiajalla. Suomessa verikosto tunnetaan Kalevalasta, ja sen ansiosta Suomen väkiluku pysyi pakanallisella ajalla noin 30 000 ihmisessä. Kun verikosto kiellettiin Suomessa 1100-luvulla kristinuskon myötä, seuraus oli että Suomen väkiluku kasvoi keskiajalla noin 300 000 ihmiseen eli kymmenkertaiseksi.
Ehkäisyvälineiden ja riittävän ehkäisyvalistuksen yleistymisen myötä verikoston käyttö ehkäisymenetelmänä onkin harvinaistunut, mutta joissakin kulttuureissa sitä käytetään yhä syntyvyyden säännöstelyyn, joko traditionaalisista, uskonnollisista tai kulttuurillisista syistä.