Positivismi
"Jumala on kuollut: mutta koska ihmiset ovat sellaisia kuin he ovat, voi olla vielä vuosituhansien aikana luolia, joissa näytetään hänen varjoansa. – Ja me – meidän täytyy voittaa vielä hänen varjonsakin!
Positivismi on tieteenfilosofinen suuntaus, joka panostaa optimistisuuteen. Tämä positiivisuus näyttäytyy siten, että positivistit uskoivat että kaikenlaisesta arvailusta, taikauskosta ja metafysiikasta voitaisiin päästä eroon järjen ja tieteen avulla.
Erityisen voimakas positivismin suuntaus oli valaistus henkinen looginen positivismi, jonka mukaan järjen ja sähkölampun valo auttaa toimimaan maailmassa paremmin ja että tämä johtaa siihen että ei kompastella taikauskoihin tai lattialle jääneisiin lemmikkikiviin. Tämän ajateltiin johtavan parempiin aikoihin, jossa tieto auttaa ihmisiä. Tämä näkemys herättikin kovasti kiinnostusta, koska moni ihminen oli siihen astikin uskonut salassa, että hän on varsin kaikkitietävä ja perillä universumin mystisistä ja ikuisista totuuksista ja maailman toiminnasta. Ja että tämä tieto oli suorastaan itsestäänselvää sekä yksinkertaista - ja että kaikki erimieliset ovat vain hirvittävän toopeja.
Sittemmin todellisuus osoitti että tähän egoismiin ja positiiviseen onnistumisen odottamiseen ei ole mitään syytä. Järki ja tiede näyttivät että järki ja tiede ovat vajavaisia. Tätä kautta selvisi lopullisen varma kyyninen totuus jonka mukaan optimistit ovat vain väärin informoituja pessimistejä, ja että pessimismin ja realismin välillä ei ole eroa. Tämä osoitettiin Futilitarismin ja fallibilismin avulla vääräksi sen verran vakuuttavasti, että nykyisin positivistisiin ajattelutapoihin eivät enää usko kuin ateistit, joista jos jotain asiaa ei voi todistaa, sitä ei ole olemassa. Ja ne uskovaiset, joiden mielestä Jumalan olemassaolo ja aistiemme varmuus ja kaikki muut vastaavat asiat voidaan todistaa tieteellisesti.