Panteismi
Panteismi on eri -ismien vaaraskaalassa suhteellisen matalalla. Se on joko jumaloppi ja/tai/ehkä/vai/ööh filosofia, jonka mukaan kaikki mitä on, on osa jumalaa. Kuten aivan kaikki muukin siististi coolin internätzönääliltä kuulostava, panteismin nimi tulee latinan kielestä. Mutulla käännettynä se tarkoittaa suurinpiirtein "kaikkijumaluus".
Määritelmä[muokkaa ]
Joidenkin mielestä se on enemmän uskonto ja toisten mielestä enemmän filosofia. Uskonnoksi sen määrittävän ovat ilmiselvästi väärässä, sillä kukaan ei ole koskaan nähnyt panteismin temppeliä tai messua. Eräs huru-ukko 1800-luvun lopussa meni sanomaan että siitä on olemassa seitsemän eri näkökantaa. Jos tämä ei todista että ajatukselta puuttuu kokonaan uskonnoille ominaiset dogmaattiset linjaukset, niin ei mikään. Muutama pakanallinen ituhippi on jopa sekoittanut panteismin luonnon palvontaan. Keneltä tahansa siis kysyt, saat todennäköisesti eri vastauksen.
Se mikä eniten erottaa panteismin perinteisistä uskonnoista, on että perinteisten uskontojen jumalat ovat antropomorfisia kun taas panteismissa jumalalta puuttuu persoonallisuus. Monet tästä kuullessaan ovat erehtyneet luulemaan että panteismin jumala on Janne Ahonen. Hra Ahonen mumisi jotain epämääräistä mikrofoniin ja tuijotti horisonttiin, kun häneltä kysyttiin asiasta. Eräs panteismin harhainen, filosofiansa punaisen langan kadottanut alakultti valitsee jumalansa äänestyksellä joka vuosi uudestaan, Mr Universe -kisoissa.
Historia[muokkaa ]
Kuten arvata saattaa, katolilainen kirkko veti tästäKIN aiheesta herneen nenään ja joku italialainen kyseisen lahkon munkki joskus 1600-luvulla jopa poltettiin elävältä panteismin takia. Tämän takia häntä pidetään nykyään sen sankarina ja tieteen marttyyrinä. Panteismi olisi varmasti jäänyt pienen ryhmän sisäiseksi vitsiksi, mutta kuten kaikki muutkin filosofiset metafysiikkaa käsittelevät ajatukset, se levisi laajemmin länsimaisen yhteisön tietoisuuteen saksalaisen rinkirunkun johdosta 1800-luvun vaiheilla.
Huomionkipeydessään ja validaatiohakuisuudessaan aatteen edustajat ovat 1800-luvulta lähtien alkaneet määrittää edesmenneitä kuuluisia henkilöitä ja ajattelijoita retroaktiivisesti panteisteiksi. Kuolleita lokeroidaan niin innokkaasti, että ruumishuoneen valvoja on oletettavasti ajatuksen kannattajien keskuudessa se suosituin ammatti. Toisaalta deistit, ateistit ja agnostikot tekevät ihan samaa, ja monesti samoille henkilöille. No, jokainen haluaa omalle (削除) heimolleen (削除ここまで) -ismilleen lisää valtaa ja kunniaa.
Asema nykymaailmassa[muokkaa ]
Panteismi ei kuitenkaan nykymaailman valtavirrassa oikein innosta ketään. Se on liian epämääräinen ja epäkonfrontationaalinen jotta siitä voisi tehdä kiinnostavia ja dramaattisia TV-spesiaaleja, tai että poliitikko voisi ratsastaa maineeseen sen vastustajana. Se on kuitenkin jossain määrin nostanut profiiliaan New Age -hippien ja yleisten besserwissereiden keskuudessa, rauhallisempana ja maanläheisempänä vaihtoehtona noituudelle, Feng Shuille ja sekavalle höpinälle kristallienergiasta ja sen semmoisesta. Suurena syynä tälle suosiokasvulle on Wikipedia-artikkeli joka kertoi että jokaisen omasta ymmärryksestään liikoja luulevan ihmisen idolit, Carl Sagan ja Albert Einstein, olivat ainakin teknisesti panteisteja. Kolikon kääntöpuolella, samaisen artikkelin luettuaan n. kymmenentuhatta ns. tiedeuskovaista joutui tiputukseen.
Enimmäkseen panteismi kuitenkin on niille, jotka kokevat olevansa ateisteja tai agnostikkoja, mutta alkavat ajattelemaan että on tässä maailmassa sittenkin jotain ihmistä suurempaa. Koska suoraan uskontoon liittyminen olisi kuitenkin liian suuri harppaus (ja epäilemättä liian stigmaattista tämän kaltaisen panteistikokelaan sosiaalisen viiteryhmän sisällä), "jumala on, niinku, kaikkialla ja kaikki wooaaah duuud" on sopiva väliaskel jossa voi kivasti pyöriä vaikka 20 vuotta samalla kun vetelehtii satunnaisen yliopiston humanistipuolella bongi huulilla.