Mystikko
Mystikko on mystiikan 1) kannattaja tai harrastaja, 2) fenomenologinen koehenkilö.
Mystikko on tietoinen siitä, että todellinen uinuu pinnan alla. Historiassa mystikko sijoittui pääasiassa kristilliseen luostariin, jossa hänellä oli kaikkea ympärillä tapahtuvaa kritisoivan kylähullun rooli. Tunnetusti kylähulluilla on ollut myös satunnaisia loistavia oivalluksia. Vapaana kulkevan mystikon tunnistaa kaukaa hänen rooliasustaan, johon kuuluvat muun muassa:
- pitkä parta
- kokopitkä yksivärinen hame tai kaapu
- hassu ekopäähine
- kävelykeppi tai ryhmysauva
Mystikon sisäinen taistelu[muokkaa ]
Mystikko käy kamppailua todellisen minänsä ja valheminänsä välillä. Perinteiset poppamies, noita, tietäjä, shamaani ja sienensyöjä ovat olleet mystikon ei-kristillisiä esikuvia ja innoittajia. Mystikkoa on alettu kutsua realistiksi siksi, että luostarissa hänen häiritsevä läsnäolonsa syvin ja itseltäänkin salatuin tarkoitus on estää munkkeja unohtamasta, että ulkopuolinen maailma on sairaita täynnä ja että mystikko narsistisena besserwisserinä ei voi antaa munkkien hetkeksikään tuudittautua uskonsa rauhaan, vaan pakottaa nämä jatkuvasti rukoilemaan itselleen kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja rakkautta.
Mystikko itse uskoo järkkymättömästi olevansa ainoa, jolla on suora yhteys Jumalaan tai jumaliin, mutta ei kuitenkaan "oikeutta" kertoa mitään taivaallista tietoa ymmärrettävässä muodossa. Mystikon syvin ajatusmaailma avautuu kauniisti Googlen kuvahausta sanalla "mystigo".
Toistuvista vaikenemislupauksistaan huolimatta mystikolla on pakonomainen tarve puhua jatkuvasti ilman asiaa. Jos poikkeuksellisesti mystikolla olisi korkea koulutus ja korrekti ulosanti, hän voisi päästä soluttautumaan vaikuttavaan poliitiseen eliittiin. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaikka sitä ei huomaakaan.
Mystikon vapautus ja vastuukysymykset[muokkaa ]
Mystikko voidaan poistaa kokonaan luostarista, jos hänet todetaan joko
- liian tyhmäksi tai hyödyttömäksi piristääkseen munkkien sielunelämää tai
- liian aggressiiviseksi ja siten fyysisesti vaaralliseksi ympäristölleen.
Tällaisessa vapauttamisessa on se tunnettu riskitekijä, että ongelma siirtyy luostarin ulkopuolelle sairaanhoitopiirien sekä poliisin ja muiden viranomaisten vastuulle. Mystikko tuskin koskaan parantuu sielultaan ja mieleltään niin, että hän voisi itse ansaita elantonsa ja huolehtia omista maallisista asioistaan.
Nykymystikot[muokkaa ]
Usein myös nykyaikaisten uususkonnollisten tai vaihtoehtoisten liikkeiden kannattajat kutsuvat itseään mystikoiksi, vaikka heillä ei ole mitään kokemustaustaa luostarilaitoksessa, kuten ei myöskään todettuja riittävän vakavia, mystikon rooliin vaadittuja mielenterveys-, päihde-, käyttäytymis- ja luonnehäiriöongelmia. Heitä kutsutaan oikeutetusti wannabe-mystikoiksi, vaikka heilläkin on suuri kannattajajoukkonsa. Monet ihmiset luottavat suuresti epäselviin ajatuksiin haluten jäsentelemättömän maailmankuvan ja yleistä mössöä, jossa useimmat asiat liittyvät toisiinsa, mutta eivät välttämättä millään tietyllä tavalla. Tällaista ideologiaa kutsutaan mystismiksi, joka on eräs utopistis-fanatistisen filosofian alakategoria ja jota esiintyy lähes kaikissa sekä lännen että idän uskontosuuntauksissa.