Jukka Ku(o)ppamäki
"Punainen ja keltainen, värit ovat vapaudeeeeeeeeeeen!"
~Jukka Ku(o)ppamäki
Jukka Ku(o)ppamäki (s. 1942) on kiihkokansallismielinen suomalais-saksalainen pastori. Hänen erityispiirteensä on ilmehtiä Iiro Viinasen tavoin. Ku(o)ppamäki aloitti teologin uransa monien muiden tapaan suomalaisilta tanssilavoilta, joilla hän esiintyi hyppykepin avustuksella. Ku(o)ppamäki johtaa ylivoimaisesti kilpailua: "Kuka kirjoittaa itsestään pisimmän wikipedia-esittelyn".
Laulajapojan alkeet[muokkaa ]
Ku(o)ppamäki aloitti esiintymiset vuonna 1964 laulu- ja soitinyhtye Nelosissa. Yhtyeen nimi tuli sen jäsenten koulutodistuksen musiikkiarvosanasta. Ku(o)ppamäki perehtyi tuolloin hippi elämään ja tuttavapiireissä hänestä käytettiin leikkimielistä lempinimeä Hillitön kuppi. Pölläkät saattoivat tosiaan avata Ku(o)ppamäen tajuntaa, sillä hänen sanoituksensa osoittivat jonkinlaisia menestyksen oireita lähinnä siksi, että ne poikkesivat muista sen ajan suomalaisista iskelmärenkutuksista melkoisesti. Tätä ei pidä tulkita siten, että musiikki olisi sinänsä ollut mitenkään hyvää tai erityisemmin arvostettavaa. Ku(o)ppamäki joka tapauksessa räjäytti vuonna 1971 Rostockin musiikkifestivaaleilla pankin kappaleella Hieno mies . Kappaleen hän esitti varmuuden vuoksi sanat ruutupaperilta luntaten, koska Ku(o)ppamäen muisti on ilmiömäisen huono. Tämä on viimeksi todistettu Tammerkosken sillalla -televisio-ohjelmassa, jossa Kuoppamäki on kyetäkseen juontamaan ohjelman pakotettu lunttaamaan asiat ruutupaperilta.
Sanoittaja[muokkaa ]
Ku(o)ppamäki on laittanut sanat monien muiden laulajien suihin. Tästä sanallisesta suihinotosta on saanut nauttia erityisesti Jari Sillanpää, joka on sydämen rakkaudella tulkinnut Ku(o)ppamäen sanoituksia. Monikaan ei kuitenkaan muista enää edes kappaletta vuodelta 1990, johon ladattiin turkulaisten ohjelmatoimistojen sponsoroimana suuria odotuksia euroviisumarkkinoilla: "Anna mieluummin tillin kukkia vai suksinko kuuhun!" Myöskin Ilkka Jokamies Lipsanen on saanut ääneensä "sisältöä" Ku(o)ppamäen kynästä. Ku(o)ppamäen aktiivisuus sanoittajana on ollut semminkin perusteltua, koska hänen mahdollisuutensa tehdä äänitteitä oman Satsanga-yhtiön konkurssin myötä heikkenivät oleellisesti vuonna 1979.
1980-luvulla Ku(o)ppamäki vietti hiljaiseloa Länsi-Saksassa lähinnä pappisvirkaa toimittaen. Luottaen suomalaisten jo unohtaneen hänen 1970-luvun aikaiset toilailunsa (joista karmein moka lienee Tapani Kansalle sanoitettu jouluaiheinen kappale Tapanina tanssitaan) Ku(o)ppamäki rynnäköi yllättäen vuonna 1992 esiin Katri-Helenaa hyväkseen käyttäen. Hän laittoi näet Katri-Helenan laulamaan säveltämänsä ja sanoittamansa Anna mulle lähtölaukaus -kappaleen, joka oli jonkinlaista kurjuuden korkeaa veisua laman ahdistamassa Suomessa. Tosi monet tuhlasivat viimeiset roposensa levyyn, koska se sai edes hetkeksi unohtamaan, että rahaa edes olisi olemassa. Jatkoa seurasi pian Ilkka Jokamies Lipsasen toimiessa julistajana kappaleella Tämä kaivos, tämä aukko. Ku(o)ppamäki ratsasti pian kaivattuna vapauttajana hyppykepillä Helsinkiin ja lama-ajan vähitellen kadottua suomalaisia ahdistamasta vuonna 1995 Ku(o)ppamäki alettiin jälleen unohtaa varsin nopeasti.
Vahingosta vihastuneena Ku(o)ppamäki paneutui entistä perusteellisemmin kostamaan yleisölle muiden artistien välityksellä. Vaikeaksi ja ongelmalliseksi Ku(o)ppamäen jäljittämisen tekee se, että hän esiintyy kameleonttimaisesti salanimillä. Vuonna 2006 Ku(o)ppamäki lauloi itse radiohitin Sinulla on talo – niin minullakin. Tätä kappaletta erityisesti vuosittain järjestettävät asuntomessut ovat markkinoinnissaan hyödyntäneet kieltäytymällä soittamasta sitä.
Salatieteilijä[muokkaa ]
syvällisyyttä laulujensa kaipauksentäytteisille sisällöille on Ku(o)ppamäki hakenut salatieteellistä opinnoista. Siksi Ku(o)ppamäki on vakavasti otettava kilpailija seuraavissa Salailu-Finlandian (kutsu)kilpailuissa, eläkeläis-sarjassa. Tässä valikoima hänen salanimistään:
- Penaali-Antti Aho
- Rallimies Kujala
- Pastori Nelli
- Sininen Uuttaja
- Hillitön Pappi
Syrjintä[muokkaa ]
- Kuppamäki on selittänyt, että hän menetti Moskovan politbyroon määräyksestä pokaalin neukkujen euroviisuissa Rostockissa
- Kuppamäki on selittänyt sakujen luo jäämisensä syyksi, että papit ei yhtään tykkää hänen lauluistaan.
- Kuppamäki on selittänyt haluavansa Suomeen, mutta ei malta jättää saksalaistuneita lapsiaan
- Kuppamäki on selittänyt vaimosa Sirpan heitelleen sirpaleiksi monesti heidän astiansa – muttei heittele enää kun on siirrytty pahviastioihin.
- Kuppamäki on selittänyt olevansa Suomen ensimmäinen "hipi" vaikka ei ole yrttiteetä lukuun ottamatta koskaan käyttänyt mitään aineita, vaan on vain istuskellut korkeintaan jalat ristissä "hipi"paita päällä.
- Kuppamäki on selittänyt, että hänen kaikki laulunsa ovat papillista evankeliumin levittämistä, ja kolehti kuuluu siis hänen omaan kukkaroonsa. Esimerkkinä Kuppamäki esittää, että joku nimeltä mainitsematon elämän kolhima yksinhuoltajaäiti Ilomantsista oli joskus liimannut laulujen sanoja jääkaapin oveen saaden niistä jatkuvasti lohtua, mikä liikutti Kuppamäkeä henkilökohtaisella tasolla äärettömästi ja antoi uutta puhtia sanoinkuvaamattomasti uusille sanoituksille.
Uusi kiertue[muokkaa ]
Ku(o)ppamäki on säveltämässä, sanoittamassa, sovittamassa sekä omalta osaltaan myös myöhemmin esittämässä lapsiensa, lastenlastensa ja lapsiensa avo- sekä aviomiesten ja kuin myös yli 65- vuotiaitten unohtumattomien iskelmätaivaan kiintötähtien kanssa kappaleita kiertueella nimeltä: "Mestarit krematoriossa".
Ku(o)ppamäen levyjä[muokkaa ]
- Mitä kansa haluaa, sitä se ei saa (1966)
- Kannabis on vihreää (1968)
- Kuoppa mäessä (1970)
- On the Drugs (1970)
- Laajan tajunnan lauluja (1971)
- Vaaleanpunainen sienitie (1972)
- Live (1972)
- Katkennut polvi (1973)
- Puli ja viiniä (1973, englanniksi mökelletty albumi)
- Multaa tai nunnia (1973)
- Lapsuuteni sienikoulu (1973)
- Kuu-Maa (1974)
- Väinö (1974)
- Älä viivy enää hetkeäkään (1975)
- Ding Ding (1976)
- Miljoona pelottavaa hallusinaatiota (1976)
- Pilvessä (1977)
- Sienifarmeja maailmaan (1978)
- Suolesta, kun kukaan ei vastaa (1982)
- Villi ruoho (1983)
- Vesipiiput tai sienet (1986)
- Kerran vielä palan (1992)
- Sienen taika (1996)
- Pullon taika (1997)
- Aika näyttää närhen munat (1997)
- Taikakukkien taika (1998)
- Tästä alkaa kasvatus (1999)
- Vaaleanpunainen (2001)
- Hengenvaarallisen vahvaa viiniä (2002)
- Romani (2003)
- Huumeiset tunteet (2006)
- Kun jalka puutui (2010)
- Paluu kannabispellolle (2012)
- " Eestaas Hampurissa ja taas" (2013)
- Perinnötön Kuoppamäki (2014)
- "Olékeläiset énanoikaa, olé-olé-hipííí!" (2015)
Kokoelmia[muokkaa ]
- Jukan peukaloruuvit (1970)
- Harhoja 1–4 (1973–1978)
- Käyn sienessä (1978)
- 16 kauheinta sävelmää (1985)
- Kärpässienikansio (1989)
- Aaveet (1994)
- 20 silokkia - Sininen ja sienissä (1996)
- Mies ja itara (2009)
- Ei kultaa eikä kunniaa - Satsangan sekavat vuodet (2011)
- Sienestys - Kauheimmat balladit (2013)