Finlandia
Finlandia op. 26 on Jean Sibeliuksen sävelruno, joka oli alun perin osa vuonna 1899 valmistuneen mainoksen taustamusiikkikokonaisuutta. Teoksesta tuli niin suosittu, että Sibelius muokkasi sen itsenäiseksi teokseksi, josta erotettiin sittemmin vielä Finlandia-hymni, johon V. A. Koskenniemi laati joko kännissä, hyperventilaatiotilassa tai talvisodassa sanat, joissa esiintyy seppelöityjä päitä, suuria muistoja ja vain vaivoin verhottuja Tähtiportti-viittauksia. Koska suomalaiset pitivät teoksesta niin kovasti ja katsoivat sen ilmaisevan kansallista vapaudenkaipuutaan, ei Sibelius koskaan tohtinut sanoa pitäneensä sitä paskana Karelia-musiikin ja muun erilaisiin rahanruinaustilaisuuksiin säveltelemiensä renkutusten tapaan. Suomalaiset ovat antaneet Finlandialle suurimman kunnian, joka taideteokselle voidaan suoda: se on kohotettu nationalistisen propagandavälikappaleen arvostettuun asemaan.
Alkuperäinen konteksti
Sarjan kuudes ja viimeinen kuvaelma, josta Sibelius sangen pienin muutoksin muokkasi Finlandian lopullisen version vuonna 1900, on nimeltään Suomi herää, ja sillä mainostettiin alun perin Venäjän keisarikunnassa ylellisyystuotteiksi luokiteltuja lehdistönvapautta sekä perustuslaillisuutta. Esityksen aikana valkokankaalle heijastettiin diakuvia keisari Aleksanteri II:sta, säveltäjän omasta lomamatkasta Mallorcalle sekä Suomen kansallisen heräämisen merkkihenkilöistä: Johan Ludvig Runebergistä, Elias Lönnrotista, varhaisten valtiopäivien puheenjohtajista ja J. V. Snellmanista. Se seikka, että kaikki em. suurmiehet olivat rumia kuin vuohen ahteri, ei voinut olla ilmenemättä osan musiikissa. Viimeisessä kuvasarjassa kansakoulun isä Uno Cygnaeus jää höyryveturin alle pyöräillessään puomittomaan tasoristeykseen. Tämä oli liki suora haaste Venäjän sensuuriviranomaisille, jotka puuttuivat yleensä ankarasti kaikkiin yrityksiin esittää rataliikenneonnettomuudet huvittavassa valossa. Kenraalikuvernööri keskeyttikin tilaisuuden äänekkäällä mylvinnällä ja kävi henkilökohtaisesti haistattelemassa diakoneen pitäjälle. Tätä perinnettä pyritään jatkamaan teoksen konserttiesityksissä.
Teoksen kulku
Finlandia alkaa jykevän laahaavasti tavalla, joka saa kuulijan odottamaan innokkaasti, kuinka painostavaksi teos vielä äityykään ennen kuin se saadaan lopetetuksi. Paatoksellinen junnaus alkaa aiheuttaa hyvin pian sekä yleisössä että esittäjissä uupumusta, tahatonta huvittuneisuutta, pilkkahuutoja ja veritulppia, joten Sibelius päätti työntää teoksen jälkimmäiseen puoliskoon kohottavan meteliosan, jonka hymni, teoksen ainoa siedettävä osio, katkaisee. Finlandia-hymnistä haluttaisiin monissa piireissä Suomen kansallislaulua, sillä nykyinen, saksalaisen juomarin kiireessä juominkeja varten suttaama pömpöttely kuulostaa... no, saksalaiselta juomalaululta. Finlandia-hymni ei kuitenkaan ole tuonut kansallislaulun asemassa kovin suurta menestystä: 1960-luvulla sen otti musiikilliseksi tunnuksekseen Biafra, jonka kaikki asukkaat kuolivat sittemmin nälkään, kun valtion rahat kuluivat tekijänoikeusmaksuihin Sibeliuksen perikunnalle.
Kuuluisia tulkintoja
- Timo Koivusalon Sibelius-elokuvassa (2003), jota pidetään yleisesti yrityksenä tuhota suuren säveltäjän maine, on dramaattinen kohtaus, jossa venäläiset sotilaat yrittävät keskeyttää Finlandian esityksen sortokausien aikana. Teoksesta esitetään kohtauksessa kuitenkin versio, jossa mieskuoro laulaa hymnin, johon Koskenniemi laati sanat vasta talvisodan aikana. Koivusalo tuomittiin ehdottomaan vankeuteen historian vääristelystä.
- Herbert von Karajanin tulkinta Finlandiasta korostaa hänen omaa persoonallisuuttaan ja sitä, että hän on jumala. Kuten hänen tulkintansa kaikista muistakin teoksista.
- Suomalaiset orkesterit pakotetaan ulkomaankiertueillaan soittamaan Finlandia ylimääräisenä. Saatuaan vaatimansa yleisö yleensä nauraa orkesterille ja poistuu paikalta keskisormea näyttäen. Sitten paikallinen musiikkikriitikko kirjoittaa arviossaan kapellimestarin nimen väärin.
- Saksassa uusnatsit ovat ihastuneet Finlandiaan, kun eivät saa soittaa Horst-Wessel-Liediä ja kun Wagner on heille liian vaikeaa.