Berliinin muuri
Berliinin muuri (1961-1989, Saks.Verdammt Wand) on Josif Stalinin kuolemansa jälkeen okkultisesti, saksalaisen kommunistijohtaja Dieter Böhhlenin välityksellä rakennuttama esteettisesti rajoittunut arkkitehtuurinen paperimassakyhäelmä, jonka tarkoitus oli opettaa kapitalistisioille, että köyhä oppii paremmaksi korkeushyppääjäksi vain aseella uhaten ja pakon edessä. Muuri rakennettiin kansan tahdosta jakaa kaupunki ahdistävään helvettiin nimeltä Länsi-Berliini ja iloiseen ja vapaaseen Itä-Berliiniin.
Muurin historia[muokkaa ]
Toisen maailmansodan päätyttyä Stalin jakoi säälistä Berliinin liittoutuneiden kanssa neljään osaan; DDR:n, Ranskan, Ison-Britannian ja Jenkkien- ghetoiksi. Todellisuudessa tämä oli Stalinille vain väliaikainen ratkaisu tiellä kohden "Kammottavaa totalitääristä kommunistista maailmanvaltaa, herruutta, korvikelihaa ja ikuista köyhyyttä."
15.8. 1948 Stalin sai Pietarin datsallaan kolmen päivää kestäneiden kosteiden pyjamapartyjen päätteksi päähänsä marssittaa piruuttaan orjuuttamiaan romanialaisia sotilaita Berliinin länsi-puoliselle rajalle, joten liittoutuneille ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa savukkeita, whiskyä ja huoria Berliiniin lentokoneella ilmasillan kautta. DDR:n presidentiksi itsensä nimittänyt Dieter Böhhlen piti Stalinin liikettä nerokkaana, vaikka Stalin seuraavana iltapäivänä katuikin tukka kipeänä päätöstään. Böhhlen vetosi Stalinin runolliseen ja herkkään puoleen kirjoittamallaan 68 sivuisella runoteoksellaan Siat helvettiin (Saks: Schweine in der Hölle) ja piiritys sai jatkua aina Stalinin kuolemaan saakka 1953. Vuosina 1953-1961 Itä-Berliini toimi lähinnä liittoutuneiden sotilaiden hurvittelualueena, maailman anabolisien steroidien kehittelyalueena ja tsekkoslovakkialaisen pornon syntymaana.
Muurin vaiheet[muokkaa ]
Ensimmäinen versio muurista rakennettiin hirssijauhoilla jatketusta betonista loppukesästä 1961. Muuri sortui kuitenkin ensimmäisten syyssateiden alettua kolme vuorokautta myöhemmin, joten Dieter Böhhlen tarvitsi nopeasti jostain 3000 kilometriä piikkilankaa. Böhhlen lahjoitti kaiken natsi kullan varastoistaan Neuvostoliiton uudelle johtajalle Nikita Hruštšoville joka sulatti kullan Siperian vankileireillä kupariksi ja Böhhlen sai piikkilanka-aitansa neljä kuukautta myöhemmin. Tuona aikana itä-Saksasta pakeni n. 17 miljoonaa asukasta.
Piikkilankamuuri seisoi Itä-Berliinin rajalla lähes kaksi vuotta, jonka aikana Itä-Saksalaiset tiedemiehet yrittivät kehitellä hirssijauhoa voimakkaampaa betonin jatketta. Piikkilankamuurin aikana Itä-Saksasta pakeni n. 20 miljoonaa asukasta. Uusia steroideja kehitettiin toistakymmentä uutta lajia.
Eräänä sunnuntaisena aamuyönä keväällä 1963 Liittoutuneiden vielä pelehtiessä Itä-Saksalaisten kolmen (Saksan)markan huoriensa kanssa Böhhlen aloitti kolmannen salaisella ainesosalla vahvistetun muurinsa rakentamisen. 1400 kilometriä pitkä rakennelma nousi pystyyn uskomattoman nopeassa neljän tunnin ajassa kuuden miljoonan puolalaisen lapsipartiolaisen voimin. Muurin salainen ainesosa osa oli ns.tyhjiö. Muurin tuli näyttää ylitsepääsemättömältä kolme ja puolimetriä korkealta betoniselta rakennelmalta, mutta todellisuudessa se oli sisältä ontto paperimassaseinä.
Muurin tuho[muokkaa ]
80-luvun lopulla Yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä ja vapaustaistelija David Hasselhoff nautti Itä-Saksan puolella niin vankkaa suosiota ettei silloinen Itä-Saksan johtaja Erich Hönekker hennonnut kieltää miestä esiintymästä muurin päällä. Tämä virhe johti lopulta koko muurin sortumiseen. Hasselhoffin tulkitessa Itä-Saksalaisille faneilleen kappalettaan " Looking for freedom " länsi-Saksalaiset yrittivät kivittää hänet länsi-Saksan puolelta kuoliaaksi. Suurin osa kivistä upposi kuitenkin muuriin kuin veitsi voihin ja haurastutti tätä muutoinkin niin onttorakenteista rakennelmaa kohtalokkain seurauksin.
Hasselhoffin keikasta kärsineet Länsi-saksalaiset ovat hakeneet sittemmin korvauksia kivusta ja särystä Haagin sotarikostuomioistuimesta.