Benjamin Netanjahu
Tämä artikkeli ei ole ehkä paskaa, mutta se kaipaisi kipeästi päivittämistä.
Ole siis reippaampi kuin se, joka lisäsi tämän laatikon tähän, ja tuo artikkeli tähän päivään.
| Netanyahu-bomb-chart.jpg Netanjahu esittelee avantgardistista taidettaan YK:n amatöörien illassa.[1] | |
| Israelin pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | I 1996 – 1999; II 31. maaliskuuta 2009 – |
| edeltäjä | I: Shimon Peres (vt) II: Ehud Olmert |
| seuraaja | I: Ehud Barak |
| syntyi | 21. lokakuuta 1949 Tel Aviv |
| kuoli | |
| puolue | Likud |
"En voi sietää Netanjahua, hän on valepukki."
~Nicolas Sarkozy Obamalle Cannes’n G20-kokouksessa 2011
"Sinä olet jo saanut hänestä tarpeeksesi, mutta minun on toimittava hänen kanssaan joka päivä."
~Barack Obaman vastaus Sarkozylle[2]
"Ettäs kehtaat!"
~Angela Merkel Netanjahulle 2011
Benjamin "Bääsdään Bibi" Netanjahu (s. 21. lokakuuta 1949) on Israelin pääministeri, jolla on arkkitehdin paperit (MIT); hän on erikoistunut dekonstruktiiviseen arkkitehtuuriin, arvaamattomiin purkutöihin ja toisen tontille rakentamiseen. Hänen puskutraktoria ja panssarivaunuja sekä muita epäkonventionaalisia työkaluja käsittävä arkkitehtoninen tekniikkansa on herättänyt aina runsaasti huomiota. Monialaneroksi tunnustettu Netanjahu on muiden toimiensa ohella kirjoittanut kirjoja siitä, miten demokraattiset valtiot voivat torjua ja päihittää ulkoisen ja sisäisen terrorismin luomat uhat, ja hyvää jälkeä onkin tullut. Lisäksi Netanjahu on toimittanut valikoiman Disney-sarjakuvia niteenä nimeltään Aku Ankan ja Teppo Tulpun parhaat: Hyvän naapuruuden alkulähteillä.
Lähi-idässä Netanjahu on keskittynyt Israelin perinteisiin vahvuusalueisiin: terroristeja vastaan suunnattuihin, joskin siviilejä vastaan suuntautuviin sotatoimiin ja Yhdysvaltain kulloisenkin ulkoministerin nöyryyttämiseen. Hän on myös valistanut YK:n yleiskokousta Iranin ydinohjelmasta esittelemällä itse piirtämiään kuvia sytytyslangalla varustetusta pommista. Hänet tunnetaankin lahjakkaana taiteilijasieluna, jolla on kyky maalata arkitodellisuudesta irtautuvia kuvaelmia: vuonna 2002 Netanjahu antoi Yhdysvaltain edustajainhuoneen komitealle valaehtoisen todistuksen, jossa sanoi, että "ei ole kysymystäkään siitä, etteikö Saddam Hussein pyrkisi ydinaseiden kehittämiseen". Ydinaseet ovatkin Netanjahun taiteellisessa tuotannossa toistuva teema, ja hän keskustelee mielellään kaikkien paitsi Israelin ydinaseesta.
Yksityiselämässään Netanjahu harrastaa avioliittojensa kariuttamista, missä puuhassa hyödyntää hienostuneita diplomaattisia ja poliittisia tekniikoitaan. Hän on nyt naimisissa kolmatta kertaa pitäen samalla useita rakastajattaria, joista merkittävimpiä lienevät John McCain ja Hannu Takkula.[3]
Tiettävästi ainoat ihmiset, jotka enää sietävät Netanjahua pätkääkään, ovat hänen pitkäaikaiset ystävänsä Joe Biden ja Mitt Romney, joista ensin mainittu on seniili ja jälkimmäinen ihmistä matkiva androidi.[4]
Elämä ja ura[muokkaa ]
Nuoruus ja poliittinen nousu[muokkaa ]
Benjamin Netanjahu on ensimmäinen Israelin pääministeri, joka syntyi Israelin valtiossa (ent. Palestiina). 1950- ja 60-luvuilla hän asui ja opiskeli Yhdysvalloissa. Netanjahu on opiskellut yhteiskuntatiedettä ja politiikkaa Harvardissa asti, mutta silti hänestä tuli tuommoinen. Muutenkin Netanjahulla on kansainvälistä kokemusta: hän on kantanut asetta mm. Jordaniassa, Egyptissä ja Syyriassa. Vuonna 1972 Netanjahu ja Ehud Barak[5] johtivat kommandoryhmää, joka vapautti Musta syyskuu -terroristijärjestön kaappaaman belgialaisen matkustajalentokoneen Tel Avivin lentokentällä menestyksekkäästi: operaatiossa sai surmansa vain kaksi neljästä kaapparista ja yksi matkustaja. Tämä jäi Netanjahun uran verettömimmäksi hankkeeksi. Netanjahua ammuttiin rynnäkössä olkapäähän, ja tiettävästi monen maan ulkoministeri on sittemmin kadehtinut ampujaa.
Vuosina 1984 –1988 Netanjahu toimi Israelin YK-lähettiläänä, mikä oli tuohon aikaan vielä verraten leppoisa homma. Vuonna 1988 Netanjahu liittyi Israelin oikeistolaiseen Likud-puolueeseen, koska kannatti kovaa linjaa terrorismia vastaan. Tuolloin Likudin puheenjohtaja oli Jitzhak Shamir, joka oli 1940-luvulla Irgun- ja Lehi-terroristijärjestöjen jäsen.[6] Netanjahu seurasi Shamiria Likudin puheenjohtajana 1992. Hän vastusti ankarasti pääministeri Jitzhak Rabinin rauhanneuvotteluja Jasser Arafatin kanssa, sillä Oslon julistus (1993) mainitsi edes mahdollisuuden sille, että Israel vetäytyisi miehittämiltään alueilta. Netanjahu höyrysi, että Rabin oli asettunut koko juutalaisuuden ulkopuolelle. Itselleen ominaista hyvää makua osoittaen Netanjahu rynni toistuvasti puheenpitäjäksi tilaisuuksiin, joissa vaahtosuisimmat israelilaiset kantoivat kuvia Rabinista SS-univormussa[7] – ja Rabinin päästä kiikarikiväärin tähtäimessä. Eräät muutkin olivat ottaneet tämän innoittamana Rabinin kritiikkinsä tähtäimeen. Vasta kolmas vakava kritiikkiyritys tuotti tulosta, kun Jigal Amir murhasi Rabinin ja haavoitti tämän turvamiestä 4.11.1995. Tämän jälkeen Netanjahu voitti ennenaikaiset vaalit, koska on kykenemätön tuntemaan toimistaan häpeää tai juuri muutakaan. Pettymyksekseen Netanjahu ei kuitenkaan voinut tehdä Amirista uuden hallituksensa puolustusministeriä, kun pikkumaiset tuomarit menivät langettamaan tälle elinkautisen. Netanjahu syytti Israelin oikeuslaitosta antisemitismistä.
Ensimmäinen hallitus[muokkaa ]
"Who the fuck does he think he is?"
~Bill Clinton Netanjahusta 1996
Netanjahun ensimmäinen hallitus (1996–1999) oli sikäläiselle politiikalle kohtalaisen tyypillinen puolihullu koalitio täysin eri linjoja edustavia liikkeitä, jotka nousevat ja kuolevat parin vuoden välein. Netanjahu ei ollut mielissään ultraortodoksisten uskontopuolueiden mukaantulosta – ei siksi, että ne koostuvat neuvottelukyvyttömistä yhden asian kaheleista, jotka kyttäävät tavallisten ihmisten yksityiselämää öykkärimäisellä määräilyasenteella vailla mitään käytännössä toteuttamiskelpoista poliittista kokonaisohjelmaa, vaan siksi, että ne kannattavat uskonnollisista syistä erityyppisiä sosiaaliturvajärjestelmiä. Netanjahu taas vastustaa sosiaaliturvaa tai muuta sosialistista hapatusta, sillä hän pärjäsi Yhdysvalloissakin hyvin ilman sosiaaliturvaa professorisperheen poikana. Netanjahu oli myös mennyt ennen vaaleja lupaamaan, että noudattaa Oslon rauhanprosessia, mutta tajusi onneksi olla mainitsematta halaistua sanaa aikataulusta. Hänen pääministerikaudellaan rauhanohjelma etenikin leppoisasti kuin vertauskuvallisen täin 98-vuotias täiparkinsonia sairastava mummo jäädytetyn tervakimpaleen sisällä. Israelin poliisi oli perin kiinnostunut Netanjahun kikasta maksaa omasta pussistaan 100 000 dollaria vaikuttaakseen valtiolliseen kaavoitus- ja rakennustoimeen. Netanjahu syytti Israelin poliisia antisemitismistä. Korruptiojuttu jäi kuitenkin syyttämättä, kun todistusaineiston kanssa ilmeni ongelmia, päällimmäisenä se, että Netanjahun kaveri toimi oikeusministerinä. Netanjahu ei onnistunut kuitenkaan käymään oikein mitään kunnon sotaa pääministerinä, ja kun palestiinalaisterroristienkin hyökkäykset olivat muuttuneet alavireisen mielikuvituksettomiksi, nousi vuoden 1999 vaaleissa pääministeriksi Työväenpuolueen Ehud Barak. Kyrsiintynyt Netanjahu ilmoitti jättävänsä politiikan, ja hänen seuraajakseen Likudin johtoon sijoitettiin nosturiauton avulla raskaan sarjan (yli 450 kg) poliitikko Ariel Sharon.
Valtiovarainministerinä ja oppositiossa[muokkaa ]
Netanjahu ei ehtinyt kauaa vanheta poliittisilla eläkepäivillään. Jerusalemin hallitustaloa piti vuonna 2001 valtaan nousseen Ariel Sharonin sisääntulon mahdollistamiseksi laajentaa niin suureksi, että myös Netanjahun ego mahtui sinne. Sharon teki Netanjahusta valtiovarainministerin, ja tämä iloitsi päästessään purkamaan taas uusia kerroksia sosiaaliturvasta. Netanjahu kuitenkin erosi Sharonin hallituksesta vuonna 2005, koska vastusti hallituksen tekemää päätöstä lakkauttaa laittomat siirtokunnat Gazan kaistalla, jonka puolesta itse äänesti Knessetissä. Sharon kyrsiintyi Netanjahuun siinä määrin, että erosi koko Likudista, joka oli muutenkin käymässä pieneksi Sharonin valtaisalle ruholle. Netanjahu palasi Likudin johtoon, mistä asemasta käsin suostutteli J-malan saattamaan Sharonin vihanneksen kaltaiseen tilaan. Sittemmin Netanjahu tienasi kuulemma hyvin esittelemällä Ariel Sharonia maatalousnäyttelyissä maailman suurimpana kosher-kurpitsana.
Vuonna 2008 Benjamin Netanjahun suolistosta pelastettiin kolorektaalinen polyyppi, joka on sittemmin käynyt läpi mittavan henkisen kuntoutusohjelman. Seuraavana vuonna Netanjahu nousi taas pääministeriksi puolueensa sijoituttua vaaleissa toiselle sijalle. Hänen kolorektaalinen polyyppinsa jäi varasijalle.
Toinen ja kolmas hallitus[muokkaa ]
Netanjahun toinen hallitus aloitti toimintansa maaliskuussa 2009 käsittäen yhteensä 30 ministeriä, mukaan lukien kolme salkutonta ministeriä,[8] sillä pitihän jätkille hommia järjestää.[9] Näin Netanjahu pystyi myös pitämään seuraavan vaalilupauksensa turhien byrokratiakulujen karsimisesta, kun vuoden 2013 vaalien jälkeen hallitukseen tulikin enää "vain" 20 ministeriä.
Netanjahun toinen ja kolmas hallitus ovat keskittyneet pelaamaan aikaa ja piereskelemään Yhdysvaltain ulkoministerin läsnä ollessa. Netanjahun hallitus on kuitenkin osoittautunut hyvin innovatiiviseksi, ja esimerkiksi vuonna 2010 Israel omaksui somalialaisilta merirosvoilta toimintamallin, jossa vallataan siviilialuksia kansainvälisillä vesillä ammattitaidottomasti ja koko ajan helvetisti tulittaen. Turkki ei jostain syystä ollut osannut varautua siihen, että vieras valtio surmaisi kahdeksan turkkilaista kansainvälisillä vesillä, ja tämä aiheutti lievää kitkaa maiden suhteissa. Netanjahu syytti Turkkia antisemitismistä. Aitoon piraattityyliin Israel takavarikoi alusten lastinaan kuljettamat vaaralliset astmalääkkeet sekä sideharsot ja matkustajien omaisuuden, muttei kaikkien pettymykseksi vaatinut matkustajista lunnaita.
Vuonna 2011 Netanjahu esitti yllättäen isoja leikkauksia Israelin puolustusbudjettiin. Kun asevoimat protestoi, löysi Netanjahu perin nopeasti uuden säästökohteen, jotta armeija sai jäädä rauhaan: sosiaalisektorin. Ihan yllättävän nopsasti löysi kyllä, ei voi kuin ihmetellä.
Palestiinalainen sekatoimintakerho Hamas oli kaiken aikaa toteuttanut sosiaalista ohjelmaa, jossa palestiinalaisnuoria rekrytoidaan pois kaduilta kehittävämpien harrastusten, kuten summittaisten raketti-iskujen pariin. Monenlaista kissanpierua onkin Israeliin päätynyt, ja kesällä 2014 osapuolet päättivät, että oli taas tullut aika järjestää ihan kunnon sota vanhojen aikojen muistoksi. Israel käytti normaalia kärpäsiä kanuunalla -tekniikkaansa, ennen kuin poikkeuksellisesti päätyi ottamaan omiakin riskejä käynnistämällä maahyökkäyksen heinäkuun 17. päivänä, kun medialla ja YK:lla olisi sattumoisin kädet täynnä kiinteää jätöstä Ukrainan separatistialueella alas ammutun matkustajakoneen vuoksi. Netanjahun mukaan Israelin äärimmäisen realistisena tavoitteena on murskata Hamas, ja tämä onkin toiminut hyvin myös niillä kaikilla aiemmilla kerroilla. Koska yhtä Hamas-terroristia kohden yleensä kuolee operaatioissa 60-100 siviiliä, on paljon yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa vain pommitella sadan palestiinalaissiviilin yksikköjä.
Linja ja näkemykset[muokkaa ]
Netanjahu ilmoitti toisella presidenttikaudellaan ensi kertaa kannattavansa palestiinalaisvaltion muodostamista, sillä ehdolla että ko. valtiolla ei olisi armeijaa tai aseistettua poliisia tai palokuntaa tai putkimiehiä, että pakolaisten paluuoikeus evätään, että palestiinalaisten lapsiluku rajoitetaan kahteen perhettä kohti, että Israelin siirtokuntien kasvua ei rajoiteta, että valtio ei nauti kansainvälisen oikeuden suojaa, että siellä ei harjoiteta liiketoimintaa, joka kilpailisi israelilaisten elinkeinonharjoittajien kanssa, että Palestiinan lippuun tulee kirjoittaa arabiaksi "moi oon homo", että Israelilla on veto-oikeus valtion lainsäädäntöprosessissa, vaalituloksissa ja olemassaolossa, ja että kaikki Hamasin jäsenet suorittavat yhtäaikaisen koreografisen joukkoitsemurhan Hava nagilan soidessa taustalla. Netanjahun mukaan näistä ennakkoehdoista kieltäytyvä taho on yksin syyllinen rauhanprosessin mahdolliseen murenemiseen.
Netanjahun mukaan miehitetyille alueille saa rakentaa ja asuttaa siviiliväestöä suurin piirtein niin paljon kuin tykkää, sillä se ei riko mitään lakia, paitsi kansainvälistä lakia. Netanjahu on syyttänyt Hugo Grotiusta antisemitismistä. Netanjahu on itsekin vallannut yhdeksän kymmenesosaa naapurinsa puutarhasta uuden uima-altaansa rakentamista varten.
Benjamin Netanjahua on usein kritisoitu ihmisoikeuksien täydellisestä unohtamisesta. Kritiikki on aiheetonta, sillä ihmisoikeuskysymykset ovat hyvin lähellä Netanjahun hartsivalmisteista sydäntä. Netanjahu on useaan otteeseen vaatinut Yhdysvaltoja kumoamaan maan ehdottomasti räikeimmän ihmisoikeusloukkauksen ja vapauttamaan Jonathan Pollardin, Yhdysvaltain kansalaisen, joka istuu Pohjois-Carolinassa tuomiota valtionsalaisuuksien myymisestä Israelille. Israelin hyväksi vakoilu on yleisesti tunnustettu perustava ihmisoikeus.
Netanjahun ehdoton lempiaihe on Iran. Hän on tyylikkäästi käyttänyt holokaustin muistopäivän juhlallisuudetkin Iranin ydinohjelmasta mesoamiseen. Netanjahun mukaan Iranissa ei vallitse vapautta, koska siellä ei käytetä farkkuja, mikä kuulostaa suurin piirtein yhtä järkevältä ja totuudenmukaiselta kuin Mahmud Ahmadinejadin huuruisimmat pöytäpuheet.[10] Netanjahu laatii aikansa kuluksi suunnitelmia yllätysiskuista Irania ja sen ydinlaitoksia vastaan, ja kertoo tästäkin mielellään kaikille. Mossadin piirissä Netanjahun suunnitelmia pidetään tiettävästi vähämielisenä hurvitteluna ja myöhäsyntyisenä keski-iän kriisinä. Netanjahu on syyttänyt Mossadia antisemitismistä.
Katso myös[muokkaa ]
Viitteet[muokkaa ]
- ↑ Tämä on Harvardista valmistunut mies.
- ↑ Jos Sarkozyn kaltainen tyyppi on huolissaan valehtelustasi, olet melkoisen paha tapaus.
- ↑ Eivätkä hekään järin merkittäviä ole.
- ↑ Valmistuttuaan MIT:stä Netanjahu toimi vuosina 1976–1978 bostonilaisen konsulttifirman palveluksessa. Tässä tehtävässä hän tutustui Mitt Romneyyn, joka kuvailee Netanjahua "vahvaksi persoonaksi, jolla on selkeät näkökannat", mikä on vähän kuin sanoisi Napoleon Bonaparten olevan "kohtalaisen kunnianhimoinen".
- ↑ Molemmista tuli sittemmin Israelin pääministereitä. Maailma on pieni. Tai pikemminkin Israel on pienehkö.
- ↑ Shamir suunnitteli henkilökohtaisesti Britannian Lähi-idän asiain ministerin, lordi Moynen, sekä YK:n Lähi-idän edustajan, kreivi Bernadotten, murhat. Irgun räjäytti vuonna 1946 Jerusalemin King David -hotellin surmaten 91 henkilöä. Tietokilpailukysymysten varalta kannattaa siis muistaa, että Israelin ja Palestiinan alueen tuhoisimman terrori-iskun toteutti juutalainen ääriryhmä – mutta vain tietokilpailukysymysten varalta: muutoin asian muistaminen on sangen huonotapaista ja antisemiittistä. Paitsi jos räjäyttäjien muistoa vaalivat tahot itse juhlistavat tapausta muistolaatalla. Kuten tekivätkin iskun 60-vuotispäivän kunniaksi. Netanjahu oli juhlissa mukana, kuinkas muutenkaan.
- ↑ Sillä jos natsit jostain tunnetaan, niin rauhansopimuksista ja miehitetyiltä alueilta vetäytymisestä.
- ↑ Valtioneuvostolla ei ollut kolmeakymmentä salkkua, sillä kuka hiton pelle muodostaa hallituksen, jossa on enemmän ministereitä kuin suurimmalla puolueella edustajanpaikkoja?
- ↑ No oli siellä yksi nainenkin, mutta he ovat hankalia, kun ultraortodoksiset hallituksen jäsenet pelkäävät sairaalloisesti tyttöbakteereja.
- ↑ Iranin islamilainen tasavalta väittää ydinohjelmansa tähtäävän vain energiantuotantoon. Ydinenergian myötä Iran pystyy siirtymään paljon edullisempiin menetelmiin, kuten sähkökidutukseen ja -teloituksiin.