Tyrvää
Tyrvää on entinen kunta ja kylä Lounais-Pirkanmaalla. Jaa missä? Tyrväätä ei ole löytynyt vuosikymmeniin enää kartoista, koska se hajosi omaan mahdottomuuteensa ja liitettiin Vammalaan vuonna 1973. Tosin ei kuntana enää ole Vammalaakaan, koska se liitettiin Sastamalaan vuonna 2009. Tyrvään nimeä voidaan pitää typeränä, mutta se sopii oikein hyvin kuvaamaan paikkaa, jossa tyrvääläiset asuvat. Tyrvää erotettiin Sastamalasta vuonna 1439 omaksi hallintopitäjäkseen, kun sastamalalaiset olivat saaneet tarpeekseen tyrvääläisistä. Samalla myös katkesivat Tyrvään yhteydet ulkomaailmaan, ja Tyrvään kehitys pysähtyi sadoiksi vuosiksi.
Tyrvään murrekirja[muokkaa ]
Koko Tyrväätä voisi luulla fiktiiviseksi sepitykseksi, ellei sen historiaa olisi koottu Tyrvään murrekirjaan, joka nauttii Tyrväällä kansalliseepoksen asemaa. Kirjassa kuvaillaan pimeän keskiaikaisia tapahtumia, jotka kuitenkin tapahtuivat enimmäkseen 1900-luvun Tyrväällä (Samaan aikaan muu Suomi itsenäistyi, teollistui, kävi pari sotaa ja oli itäänpäin rähmällään). Ajattele, viimeisimmät näistä tarinoista on kirjoitettu muistiin 1970-luvulla!
Tunnettuja tyrvääläisiä (murrekirjan mukaan)[muokkaa ]
- Voimamies Suppula, kunnioitettu ja pelätty hahmo, joka ryyppäsi, hakkasi ihmisiä ja ryyppäsi lisää. Tuskinpa edes Tony Halme olisi tälle pärjännyt.
- Väkevä Tuomas, jonka nimessä sana "väkevä" tosin viittasi lähinnä suosikkijuomien laatuun.
- Riihitonttu Remmantuu. Pelätty olento, jota tyrvääläiset lepyttelivät tarjoamalla sille ruokaa ja juomaa. Suuttuessaan tonttu sytytteli taloja tuleen. Jos epäilet tontun olevan yliluonnollinen, tulee se yöllä ja muksii sut kuoloon, näyttäen kuinka luonnollinen on.
- Tyhmä renki, joka söi tontulle varatun ruoan, ja ulosti ja virtsasi tilalle. Tonttu leppyi vasta, kun renki uhrattiin sille.
- Toinen tyhmä renki, joka naamioitui lakanalla kummitukseksi ja yritti säikytellä taloon tullutta vierasta, tullen kuitenkin muksituksi kuoloon.
- Olavi Mäenpää, uusnatsi ja rotannaama
Tyrvään sivistyselämä[muokkaa ]
Tyrvääläiset ovat ylpeitä oppineista merkkihenkilöistään, ja ovat nimenneet katujaankin sivistyshahmojensa mukaan. Henkilö Vareliuksenkadun takana on Antero Warelius (14. heinäkuuta 1821 – 16. tammikuuta 1904), monipuolinen älykkö ja kirjailija, joka nousi vaatimattomista oloista (kuten useimmat kaltaisensa) paikallisen sivistyselämän huipulle ja kirjoitti painavan tuotantonsa:
- Enon Opetuksia Luonnon asioista (osa I 1845, osa II 1856), biologis-sosiologis-metafyysinen tutkielma
- Biidraag til Finlands känneduum i ethnografihskt häänseende, osanotto kansainväliseen tiedeyhteisöön
- Kertomus Tyrvään pitäjästä (1853), kotiseutututkimus
- Vekkulit ja Kekkulit (1848), ilveily
Tyrvääläisten suureksi ylpeydenaiheeksi Suomen tietokirjailijat r. y. myöntää vuosittain Warelius-palkinnon. Palkinto myönnetään tietokirjailijalle, jolla on laaja ja korkealaatuinen tietoteostuotanto ja jonka teokset on suunnattu erityisesti yleisölle tahi koululais- tai opiskelijakunnalle.
Pertti Virtaranta (s. 20. toukokuuta 1918 – 9. heinäkuuta 1997) on Tyrvään murrekirjan juhlittu laatija, jota Tyrvään Elias Lönnrotiksin kutsutaan. Tyrvääläisen sivistyselämän solidaarisuuden nimissä hän itsestään selvästi mainitsi Wareliuksen ja muutkin Tyrvään merkkihenkilöt (削除) murrekirjassaan (削除ここまで)pääteoksessaan.
Vuonna 1763 tyrvääläinen virsirunoilija Tuomas Ragvaldinpoika lähti Turkuun, jossa hänen huulihalkionsa leikattiin onnistuneesti. Tuomas laati tästä tapauksesta 50-säkeistöisen arkkiveisun Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisu. Tämä arkkiveisu oli ensimmäinen Suomessa julkaistu ei-hengellinen arkkiveisu.
Tapaus Akseli Gallen-Kallela[muokkaa ]
Kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallela lienee kuuluisin ex-tyrvääläinen. Oikeastaan hän pakeni Tyrväältä heti kun oli tarpeeksi vanha siihen. Pikku Akseli joutui viettämään lapsuutensa tyrvääläistalon väentuvassa kuunnellen renkien horinoita, siis juuri niitä juttuja, jotka myöhemmin päätyivät Tyrvään murrekirjaan. Akseli ahdistui ja alkoi piirtää vihkoihinsa riveittäin pääkalloja, ruumiita, kidutuksen uhreja ja muuta makaaberia. Lopulta Akseli alkoi harrastamaan maalaamista, joka tarjosi pakotien kaameasta tyrvääläistodellisuudesta. Näin syntyi Gallen-Kallelan ensimmäinen mestariteos Mädäntynyt kuha, symbolinen esitys ja synteesi taiteilijan ahdistavista tyrvääläisvuosista, jotka onneksi loppuivat pian taiteilijan paettua seuraavana vuonna Pariisiin asti.
Tyrvään paluu?[muokkaa ]
Vuonna 2007 Vammalalle alistetut tyrvääläiset keksivät kieron juonen. He soluttautuivat Vammalan korkeimpiin virkoihin ja päättivät, että pienemmät naapurikunnat olisi liitettävä kaupunkiin. Kaupungin nimi olisi siinä yhteydessä tietenkin vaihdettava, ja ehdotuksia otettiin vastaan. Miten olisi Tyrvää? Tai vaikka Suur-Tyrvää? Kuntaliitosalueella järjestettiin kansanäänestys uuden kaupungin nimestä, mutta Tyrvää tulikin vasta toiseksi häviten Sastamalalle pari prosenttia. Nuo niljakkaat sastamalalaiset! Kaunaiset tyrvääläiset vetätyivät koloihinsa toivoen, että historia toistaisi itseään ja Tyrvää vielä uudestaan taistelisi uljaasti itsenäiseksi Sastamalan sortovallasta.