John Adams
| JohnAdams.jpg John Adams: "Elämän säikeet seestyvät keski-ikäisenä" (s.32) | |
| Yhdysvaltain presidentti | |
|---|---|
| vallassa | 1797–1801 |
| edeltäjä | George Washington |
| seuraaja | Thomas Jefferson |
| syntyi | 30. lokakuuta 1735 Massachusetts |
| kuoli | 4. heinäkuuta 1826 sänky |
| puolue | federalisti |
John Adams (1735–1826) oli Yhdysvaltain toinen presidentti ja aikakauden muiden merkkihenkilöiden tapaan ylipainoinen peruukkipää. Adamsilla oli suuri ja merkittävä osuus Yhdysvaltojen itsenäistymistaistelussa, ja etenkin vuonna 1776 hänellä oli suorastaan ratkaiseva merkitys. Silti historia muistaa hänet epiteetillä Se kaljamahainen läski, joka oli Washingtonin ja Jeffersonin välissä. Adamsit aloittivat myöhemmin suurmenestykseksi osoittautuneen suuntauksen presidentinviran kierrättämisestä perhepiirissä; Adamsin poika John Quincy Adams palveli Yhdysvaltain kuudentena presidenttinä. Tosin hän ei myöhemmistä esimerkeistä poiketen saanut aivan kaikkea menemään päin helvettiä. Hyödyttömänä triviatietona mainittakoon, että Adams oli ensimmäinen presidentti, joka asui Washington D.C.:n Valkoisessa talossa[1] ja myös ensimmäinen presidentti, joka mokasi uudelleenvalintansa.
John Adams: ihminen, vaikuttaja[muokkaa ]
Siinä olivat John Adamsin teot lyhyesti, siten kuin historiankirjoitus on tottunut ne esittämään. Mutta eikö olekin niin, että pelkkiin kylmiin faktoihin tuijottaminen riistää meiltä mahdollisuuden päästä todella Adamsin sielunmaisemaan ja elämään? Haluammeko me pelkän curriculum vitaen vuosilukuineen ja virkaluetteloineen – vai voisiko John Adamsilla olla meille jotakin annettavaa ihmisenä, yksilönä, yhteisön jäsenenä? Koska niin monet haluavat yksioikoisen suurmieshistorian sijaan jotakin elävää, jotakin siitä, mitä John Adams voi meille ja yhteisöillemme tarjota, hylätään tässä artikkelissa perinteinen henkilöhistorian näkökulma ja annetaan tilaa John Adamsille ihmisenä. Artikkeli onkin siis laadittu Yhtyneiden Kuivalehtien kypsien naisten elämäntapalehdissä esiintyvien syväluotaavien henkilöartikkelien asettaman esimerkin tapaan.
John Adams: "Usko on minulle voimavara"[muokkaa ]
John Adams tunnustaa koruttomasti, että hänen unitaarinen uskonsa on kantanut hänet monien vastoinkäymisten läpi elämässä. "Jokaisen täytyy joskus hiljentyä", John myöntää. "Koen usein hyvin voimakkaan korkeamman voiman läsnäolon ihaillessani luonnon kauneutta. Koin sitä myös vastustaessani vuoden 1765 veromerkkilainsäädäntöä." Usko on tuonut Johnille mielenrauhan, mutta ei ole muuttanut tämän näkemyksiä: "Yrjö III on mielestäni yhä melkoinen p**kakasa."
John Adams: "Perhe tuki masennuksessa"[muokkaa ]
"Epäonnistuminen on aina rankkaa. Ja kun sattuu epäonnistumaan Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa, on se poikkeuksellisen rankkaa", John summaa. "Paloin loppuun", hän myöntää avoimesti. "Onneksi minulla on ollut suuri perhe." Perhe-elämäkin on silti tarjonnut vastoinkäymisiä: Johnin tytär Abigail, jota isä kutsuu hellästi Nabbyksi, kuoli syöpään 1813. "Se oli ankara isku, samoin Charles-pojan kuolema pitkän alkoholiongelman jälkeen 1800. Mutta he ovat nyt paremmassa paikassa", John lohduttautuu.
Perhe on tarjonnut paitsi murhetta, myös iloa. Erityisen mieluista Johnille on ollut poika John Quincyn nousu presidentiksi 1825. "Hän on pärjännyt lähes yhtä hyvin kuin minä", John vitsailee ja jatkaa: "On parempi silti olla ikuinen kakkonen kuin ikuinen kuutonen." Isän ja pojan suhde on säilynyt hyvänä. "Elämme molemmat omaa elämäämme. En voi alkaa neuvoa häntä, etenkään politiikassa", John tiedostaa nöyränä.
John Adams: "Edessä hiljentyminen"[muokkaa ]
John uskoo vakaasti aikansa käyvän vähiin. Viime vuonna hän kertoi julkisesti vaikeasta sairaudestaan ja verisuontensa ahtautumisesta. Mitä hän odottaa tulevaisuudelta? "Jos saisi erkaantua maailmasta rauhallisesti", hän vastaa, erittäin hiljaa. "Ja jos toivoa saa, niin mielellään lähtisin täsmälleen samana päivänä kuin Jefferson, jotta se nilkki ei pääsisi nauttimaan yhdestäkään päivästä ilman minua."
Julkaistu alunperin Philadelphia Ladies' Enquierer -lehden numerossa 2/1826, s.32–40.
Viitteet[muokkaa ]
- ↑ Myöhemmin Richard Nixon varasti Adamsin työhuoneen pöytälaatikkoon unohtaman taskukellon.
