Tuutikki
Tuutikki | |
---|---|
Koko nimi:
Tuulikki Pietilä
Syntymäaika:
28. tammikuuta 1917
Syntymäpaikka:
Uimahuone, Muumilaakso
Uskontokunta:
uskonnoton; mahdollisesti omaksunut inuiittiuskomuksia
Kuolintapa:
Huomenna, huomenna!
Hiusten väri:
keltainen
Saavutukset:
Ei tiedossa
Miksi mainitaan
Hikipediassa: periferinen rooli useamman muumilaaksolaisen merkkihenkilöiden elämässä; Ianssocuksen Germaniassa puolen sivun maininta sola gratia; pyrkyryys Pilkkanimet:
Tuutikki (miettikää nyt itse...)
|
Tuutikki oli Muumilaaksolainen poliitikko joka oli aina pyrkinyt hirmuhallitsijaksi. Tässä hän ei kuitenkaan ole onnistunut, vaikka hän onkin ollut Muumilaakson pääministeri Lähde?. Tuutikin sukupuoli on määriteltävissä, sillä vaikka hänellä on herkullinen litteä arkku hänen äänensä kuuluu selvästi naiselle.
Elämäntarina[muokkaa ]
"Tuutikki perkele!"
~Muumimamma tervehtiessään Tuutikkia
Tuutikki orpoutui jo sangen varhain. Synnytysoperaatio oli todella haastava Tuutikin isokokoisuudesta, vyöllä tupessa olleesta morapuukosta ja askeettisesta tapahtumapaikasta johtuen. Jotenkin hänen onnistui suuresta monilahjakkuudestaan (ja puukko saattoi auttaa) johtuen syntyä, vaikka hänen vanhempansa olivat molemmat menehtyneet synnytyksessä.
Aikansa orpokodissa lojuttuaan ja työkseen gramofoneja rakennettuaan Tuutikki päätti valjastaa lahjakkuutensa sotavoimien käyttöön. Tuutikki valmistui loistavin arvosanoin yhdysvaltalaisesta West Pointin sotilasakatemiasta vuonna 1906 ja palveli ensimmäisessä maailmansodassa jalkaväen everstinä (androgyyni ulkonäkö saattoi auttaa). Muiden maiden palveluksessa toimiminen ei hänen kunnianhimoaan kuitenkaan kovin pitkään tyydyttänyt ja näin hän päätti mobilisoida jättimaisen maihinnousuoperaation ensimmäisessä maailmansodassa saamiensa palkkasoturikontaktien turvin.
Sillä välin vihollismaiden armeija päätti vallata kaukaisen ja eksoottisen Muumilaakson, jonne viholliset kävivät joukkoinensa eräänä sumuisena lokakuisena aamuyönä vuonna 1921. Tuutikin säälimättömyydestä karua kieltään kertoo, niin hyvin kuin kieltä voi kertoa, demilitarisoidun alueen valinta hyökkäyskohteeksi. Koska Muumilaakson jäsenyys sotilasliitossa Neuvosto-Venäjän kanssa oli umpeutunut aiemmin samana vuonna, kiitos kelvottomasti ulkopoliittisia suhteita hoitaneen hallituksen, olivat he täysin oman onnensa nojassa. Hyökkäyksestä onnekseen vihiä saatuaan olivat Muumilaakson asukkaat onnistuneet saamaan kerätyksi pienen iskujoukon, jonka raivokkaan kaulimilla ja huuliharpulla suoritetun vastarinnan ansiosta hyökkäys kilpistyi uimahuoneen nokalle. Mutta myöhemmin Tuutikin tullessa tutkimaan taistelutannerta hän havaitsi paikan oikein mukavaksi ja päätti asettua sinne a s u maan.
Tuutikkia saatettiin kiduttaa monesti poliittisen asemansa vuoksi. Kerran hän vei Hemulin puutarhaan karjaeläimiä syömään tämän kasvikokoelmasta leijonanosan. Leijona vaati myöhemmin osuuttaan takaisin, mutta ei saanut. Hemulin kasvihuonetta 3.9. 1934 kurittanut "raekuurokin" oli tosiasiassa Tuutikin ilmavoimien isku, jolla pyrittiin aiheuttamaan harmia Hemulin puutarhan ja Muumitalon muodostamalle pahan akselille. Näiden kuvitteellisella selvittämisellä ja valeoikeudenkäynneillä hän pyrki nostamaan suosiotaan kansan keskuudessa ja samalla sai toimitettua poliittisia vastustajiaan telkien taakse. Eivät ne siellä tosin monta päivää pysyneet. Mieti nyt mikä putkapolitiikka niillä. Se on Muumilaakso, ei mikään Sparta.
Toinen maailmansota[muokkaa ]
Toisessa maailmansodassa Tuutikkia alettiin vainota hänen sotilasuransa vuoksi. Tuutikki pakeni kunniakaartikseen rekrytoimiensa tahmatassujen kanssa kaarnalaivalla paikalta eikä ehtinyt onnekseen nähdä, kuinka hänelle todella rakkaaksi käynyt uimahuone räjäytettiin hänen loppunsa merkiksi. Nykyään tilalla jököttää huomattavasti vaatimattomampi puinen, jonne Tuutikki tiettävästi palaa salaa asumaan aina talvisin, kun Muumit nukkuvat talviunta, eivätkä ole todistamassa entisen wannabe-diktaattorinsa läsnäoloa. He saattaisivat suuttua. Vähän.
Tuutikki yrittää tappaa Muumipeikon[muokkaa ]
Kului monta vuotta, kunnes vuonna 1957 Muumipeikko löysi Tuutikin metsästä. Tuutikin mielestä Muumipeikko oli niin rasittava, että hän halusi tappaa tämän. Ensiksi Tuutikki yritti lähettää näkymättömät päästäisensä Muumipeikon kimppuun surmatakseen tämän, mutta Muumipeikko ehti paeta ulos, jossa häntä odotti Mörkö, jonka Tuutikki oli määrännyt päivystämään ulkona. Muumipeikko pääsi kuitenkin pakenemaan. Myöhemmin Tuutikki kutsui Muumipeikon syömään. Vaarasta tyystin tietämätön muumi tuli paikalle, mutta Tuutikki olikin laittanut myrkkyä hänen annokseensa tappaakseen tämän. Muumien ruoansulatuselimistö on kuitenkin aivan erilainen ihmisotuksen elimistöön verraten ja Muumipeikko pitelikin vain vastsaansa lopun päivää. Useat ja useat kerrat Tuutikki yritti myös saada Muumipeikon mielisairauden partaalle rasittavilla lauluillaan, tempuillaan ja oikuillaan siinä onnistumatta. Laulut eivät tehneet Muumiin mitään vaikutusta. Eräänä päivänä epäonnistumisista ahdistunut Tuutikki oli juuri survaisemassa puukkonsa Muumipeikon vatsaan, mutta juuri viimeisellä sekuntilla talviunilta herännyt Pikku Myy rynnisti paikalle tarjottimella laskien ja pelasti Muumipeikon Tuutikin kynsistä, eikä Tuutikki voinut tehdä mitään siinä hämmennyksessä.
Myöhemmin Tuutikki alkoi pölliä kostoksi paljon tärkeitä tavaroita ja ruokia Muumeilta. Sitten Tuutikki kutsui Muumin ja Pikku Myyn katsomaan "keskitaven kokkoa", jonne Tuutikki oli mitään kysymättä pöllinyt Muumeilta sohvan. Kun kokko paloi, ja siitä huolimatta, että Radamsa oli tullut hämmentämään tilannetta, Tuutikki aikoi tuupata Muumipeikon roihuun. Juuri ennen kuin Muumi olisi kaatunut siihen saapui Mörkö ja jäädytti kokon sammuksiin, näin siis tämä ilkiökin on pelastanut Muumipeikon Tuutikilta. Kun kevät läheni, Tuutikki alkoi taas rasittaa Muumia lauluillaan ja sitten yritti hukuttaa Muumipeikon mereen. Muumipeikko pelastui kuitenkin. Sitten Tuutikki häipyi laaksosta raivon vallassa, vain palatakseen ensi talvena uudestaan.
Nykypäivä[muokkaa ]
Historioitsijemme ja tiedemiestemme mukaan Tuutikki menehtyy huomenna. Tämän tiedotti laaksolainen puskaradio, josta oli leikattu kuivat oksat pois, joten todenperäisyydestä ei kiistellä.
Katso myös[muokkaa ]
Figurer i Mumindalen |
---|
Filifjonkan - Fredrikson - Hattifnattarna - Hemulen - Häxan - Lilla My - Muminmamman - Muminpappan - Mumintrollet - Mymlan - Mårran - Polismästaren - Sniff - Snus - Snusmumriken - Snorkfröken - Stinky - Tofslan och Vifslan - Too-ticki - Ynk |