Solismi
"Praise the Sun!"
"Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
~Aurinko osoittaa armeliaisuuttaan "Tuntemattoman Sotilaan" lopussa.
"Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin."
~Suomalainen sananlasku Auringon täydellisestä armeliaisuudesta
"Donnerwetter! Hän hyökkää suoraan auringosta!"
~Aurinko osoittaa armelistakin armeliaampaa armeliaisuuttaan antamalla korkkarisankarin osoittaa omaa armeliaisuuttaan.
Solismi on järjestäytynyttä auringonpalvontaa ja palvonnan kohteensa takia uskonnollisena järjestelmänä äärimmäisen kehno. Aurinko möllöttää jokaisen ihmisen näkyvillä puolet päivästä ja ylläpitää selvästi koko maapallon elämän kirjoa. Hurmosmiehien on paha uhkailla auringon hylkäävän sinut jos teet/et tee asiaa X. Auringon olemassaoloa epäileviäkään on vaikea löytää orjiksi tai poltettavaksi. Yhteislauluja tai ruokavalioita sentään voi vaatia. Virtaviivaisemmat, tehokkaat uskonnot perustuvat ihmisten kirjoittamiin kirjoihin jotka kertovat ihmisen näköisistä olennoista, jotka edelleen ovat luoneet maapallon tai pitävät siitä huolta, mutta jotka eivät koskaan näyttäydy.[1] Näissäkin on yhteislauluja ja dieettejä. Vääräuskoisia riittää poltettavaksi. Sekä solismissa että virtaviivaisemmissa uskonnoissa ihmiset polttavat joskus itsensä.
Kaikille menestyville uskonnoille on ominaista että tiettyjen ihmisten täytyy käyttää hassuja päähineitä tai jumala/henki suuttuu. Solismi ei suoranaisesti vaadi hatun käyttämistä, mutta ilman sitä auringonpistoksen vaara on suuri. Osa solismin haaraliikkeistä (kuten rantanudistit) kokee hatun käyttämisen häiritsevän ihmisen yhteyttä aurinkoon. Pääosa solisteista kuitenkin arvostaa hattua eri tavalla, konkreettisena vastauksena kysymykseen "Mikä erottaa ihmisen jumalasta?".
Aurinko on yksi varhaisimmista ihmiskunnan palvonnan kohteista.[2] Varhaisaikoina ihmiset olivat kuitenkin vielä surullisen tietämättömiä universumin rakenteesta ja aurinko selitettiin taivaankaaren halki kulkevina vankkureina tai eläinpäisen jumalhahmon aikaansaannoksena. Seuraavaksi tiedettiinkin auringon olevan kaasua. Viimeisin tieto kertoo auringon olevan plasmaa ja tämä onkin ns. 'varmaa tietoa' (kts. Wikipedia).
Luomisoppi[muokkaa ]
Solismiin kuuluu luomisoppi, joka käsittää auringon syntymisen sekä seuranneen maapallon ja muiden planeettojen muotoutumisen auringon syntymisen seurauksena.
Alussa oli alkuräjähdys. Toisaalta, pikakelatkaamme vaikeiden vaiheiden läpi.
Siis. Linnunradan galaksissa oli kosminen pilvi. Tähti räjähti kosmisen pilven lähellä ja osa pilvestä romahti prototähdeksi ja tämä prototähti oli aurinko. Prototähden ympärille muodostui pilvestä kiekko ja prototähti kasvoi kasvamistaan tähdeksi kunnes vedyn fuusioreaktioprosessi eteni tarpeeksi pitkälle. Vedyn fuusion aiheuttama auringon säteily työnsi lopun kaasun kauas auringosta. Varsin merkityksettömästi osa kosmisesta pilvestä tiivistyi jossain vaiheessa pieniksi kivi- ja kaasumöykyiksi.
Koska auringolle "yksi päivä on miljoona vuotta ja miljoona vuotta yksi päivä", solistit ovat laskeneet erilaisin numerologisin konstein (vertaa Omerin laskenta) maailmanloppuun johtavan auringon eliniän loppumisen ajankohtaa. Arviot liikkuvat biljoonien vuosien mittakaavassa mutta lukuja voi tarpeen tullen huoletta liu'uttaa suuntaan tai toiseen muutamalla sadalla miljoonalla vuodella paremmin todellisuutta vastaaviksi. Solismin maailmanlopussa Auringon valtakunta tulee maan päälle kirjaimellisesti. Aurinko laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja nielaisee lopulta maapallon sisäänsä. Tietenkin tässä vaiheessa maapallo on jo aikoja sitten muuttunut monisoluiselle elämälle elinkelvottomaksi ja ihmiskunta, jos on vielä paikalla, on muuttanut joko Saturnuksen kuuhun Titaniin tai leijuu avaruusasemilla, mutta solismissa ei tarvitse läträtä kaikenlaisen turhan vertauskuvainnollisuuden tai symboliikan kanssa. Jumalan valtakunta tulee Maan ympärille - päälle sekä alle.
Solismin merkit ja opetukset[muokkaa ]
Solistit ovat siinä suhteessa onnellisessa asemassa että jumalallisia merkkejä ja ilmestyksiä riittää. Taivaallisia toimijoita ei tarvitse lähteä hahmottamaan paahtoleivistä tai posliiniin syntyneistä ruskeista jäljistä, taivaanranta riittää ellei ole pilvistä. Aurinkopilkut tulkitaan auringon aktiivisuuden merkeiksi samaan tapaan kuin salamat Ukon kiukunpuuskiksi.
Aurinko koettelee luomistöitänsä jatkuvasti. Osoittaen täydellistä rakkautta ja hyvyyttä, Aurinko lähettää jatkuvalla syötöllä tappavia hiukkasia ja säteilyä kohti maapalloa aurinkotuulen muodossa. Tältä eivät suojaa minkäänlaiset päähineet vaan maan magneettikenttä. Palkintona koettelemusten kestämisestä saamme katsoa revontulia, lahjaa Auringolta.
"Ei saa katsoa suoraan aurinkoon" opetetaan lapsille jo varhaisiässä. Tätä on helppo kritisoida keinona indoktrinoida jumalanpelkoa lapsiin. Opetukselle on kuitenkin erittäin vankat järkisyyt: Jos kaikki katselisivat päivät pitkät niska kenossa aurinkoa, ihmisethän jumiuttaisivat niskansa, raukat! Solismin abstrakteimmatkin opetukset ovat siis verhottuja elintapaopetuksia jotka ovat kehittyneet aikojen kuluessa.
Katso myös[muokkaa ]
Viitteet[muokkaa ]
- ↑ Tai jos ovat näyttäytyneet, siitä kerrotaan ainoastaan niissä kirjoissa. Tai paahtoleivissä.
- ↑ Varhaisin auringonpalvoja oli tuottelias luolamiesnero Uug. Uskonto ei ehtinyt itämään koska Uug keksi samaan syssyyn kalenterin ja ajanlaskun, vain kuollakseen nolouteen nimettyään uskonnon perustamisesta alkaneen ensimmäisen vuoden "Kiveksi ja kepiksi".