Ruuti
Ruuti on eeerittäin mielenkiintoinen aine, koska sillä on hervottoman pitkä historia, niin hyvässä kuin pahassa. 900-luvulla Song-kauden Kiinasta pääsi aivan vahingossa leviämään tieto uudesta keksinnöstä, jolla voi luoda kirkkaita ja melko coolin näköisiä valoja taivaalle. Siitä sitten alettiin kehitellä erinäisiä pahaan tarkoitettuja välineitä kuten atomipommeja.
Itse aineesta[muokkaa ]
Musta ruuti[muokkaa ]
Ensimmäinen beta-versio ruudista oli nimeltään Mustaruuti v0.1b. Sitä kaytettiin pääosin 800- luvulla pommeissa, kranaateissa, ja konetuliaseissa. Nykyaikana käytetään savutonta ruutia.
Mustaruuti koostuu varsin helposti, (jos asut Pietarissa) jopa sinun takapihaltasi löytyvistä, aineista; rikistä, hiilestä ja pietarista. Sen palamisnopeus on alle 2000m/s ja sen vuoksi sitä ei lueta räjähdysaineeksi. Mustan ruudin jauhaminen, varsinkin hampailla, ei ole suositeltavaa, koska kitka voi aiheuttaa räjähdyksen. Kastele se ensiksi kunnolla vaikkapa syljelläsi. Silloin ei tapahdu ko. mekaanista rasitusta. Ruudin sisältämä hiili jää yleensä palamatta, joten voit jättää sen pois. Se vain likaisi muskettisi piipun sisäpinnan.
Savuton ruuti[muokkaa ]
Ranskalainen Paul Vieille kyllästyi tahän hiilen aiheuttamaan savuun, joka likasi olohuoneen kalusteet. Hän keksi savuttoman ruudin vuonna 1886. Se tunnetaan nimellä Poudre Blanche. Pauli lisäsäi siihen vielä pumpulia ja täten panoksen kantomatkaa saatiin pidennettyä jopa kilometriin. Savuton ruuti mahdollisti konetuliaseiden käytön, vaikkakin egyptiläiset käyttivät niitä jo aikoja sitten.
Savuton ruuti on tehokkaampaa kuin musta ruuti, jonka takia sen palamisnopeutta on pienennettävä vahinkojen laajuuden pienentämiseksi.
Historiaa[muokkaa ]
Varsinainen ruuti keksittiin Kiinassa 800-luvulla (Tanga-dynastia). Aseissa sitä alettin käyttää vasta noin 100 vuotta myöhemmin. Kuten tulenkin keksiminen, ruudinkin "keksiminen" saatoi olla puhdasta sattumaa. Sillä kaikkia mustassa ruudissa käytettyjä aineita esiintyy luonnossa joillakin alueilla, on mahdollista että rauhallinen nuotioilta metsän laidassa saattoi päättyä hyvinkin verisesti, maa-ainesten sekoittuessa.
Ja niin uusi sivu kääntyi sodankäynnissä. Enää ei tarvittu lähitaisteluita tai vuosien harjoittelua aseiden kanssa. Korkeimmatkin muurit pamahtivat hetkessä, kun hieman ripotteli ruutia sen juurelle. Sodankäynti kallistui uuden hintavan aseen takia, joka johti entistäkin ahkerampaan veronkeräykseen. Eli siis saamme kiittää tätä Tseng Kuan-Ling -hemmoa siitä, että maksamme nykyään aivan helvetisti veroja.
Ensimmäinen tunnettu ruutiresepti onkin hänen kirjoittamastaan kirjasta: "Wu Chung Tsung Yao"
Länsimaissa ruudin keksi ensimmäisenä fransiskaanimunkki Roger Bacon vuonna 1249. Hänen ensimmäinen reseptinsä oli yritys paistaa pekonia ja munkkeja luostarin keittiössä, mutta kaikesta päätellen hän onnistui vain aikaansaamaan pekonia munkeista. Ilmeisesti ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt pieleen, sillä hänellä on kirkkohistoriassa liikanimi doctor mirabilis (ihmeellinen opettaja). Bacon eli vuoteen 1291 asti, joten ainakaan itsestään hän ei onnistunut saamaan keksinnöllään aikaan pekonia.
Ruutia käytettiin aluksi pelkästään ilotulitteisiin ja yritettiin sitä myös tulen sytyttämiseen. Ruutia työnnettiin sytytettävien halkojen, kokkojen ja rakennusten alle ja ta-daa, siinä oli kohde tuhkana. Ainoa varjopuoli oli se, että sytytys täytyi tehdä parinsadan metrin päästä, jotta vältyttäisiin ikäviltä paineaalloilta. Sitten kun sytytyksen jälkeen päästiin takaisin nuotion ääreen ei haloista ollut enää mitään jäljellä. Ja eihän sitä niin makkaroita paistettu. Siksipä ihmiset keksivät tappaa ruudilla toisiaan.
1200-luvun loppuun mennessä sekä kiinalaisilla oli ruuti että eurooppalaisilla oli ruuti, ja molemmat keksivät alkaa rakentamaan tykkejä. Ikävämpi juttu niiden kannalta, jotka joutuivat siihen väliin...