Puhelin

Puhelin (lausutaan puhe-elin) on keksintö, jonka postimyyntifirmat kehittivät, jotta ihmisiä voitaisiin tehokkaammin häiritä keskellä yötä Kiinnostaisiko teitä tilata kuvastojentilaamiskuvastomme?" *KLIK* -tyyppisillä audioviesteillä ja mielenilmaisuilla.

Puhelimia on tällähetkellä kahta mallia, kännykkä ja lankapuhelin. Puhelimen mukahauska historia löytyy täältä.

Haloo[muokkaa ]

Puhelin on telepatisointiin tarkoitettu kommunikaatiovärkkine, koska ihmiset eivät ole tähän mennessä oppineet hallitsemaan todellista telepatiaa^[1] . Useat ovat yrittäneet; useilta on räjähtänyt päästä verisuoni sen seurauksena. (Laihialla näitä tapauksia on ollut niin paljon, että se on ainut Suomen kunta, jossa puhelimien käyttöpakosta on kirjattu kuntalakiin oma pykälänsä.)

Muutamat filosofit ovat yrittäneet tuoda esiin ajatuksen, että puhelin on kuin onkin omanlaistaan telepatiaa. Se vain vaatii välineen toimiakseen kunnolla. Teoria ei ole päässyt paljon alkupuheita pidemmälle, sillä yleensä nörtti saa turpiinsa ennen kuin ehtii itse asiaan, ja filosofit puhumassa puhumisesta ilman puhetta on nörtti-mittapuulla korkealla listalla.

Termi[muokkaa ]

Puhelimen lähtökohtana on Kreikan sanat "'huutaa'" ja "'etäältä'". Tämä johtuu Troijalaisten käymästä taistelusta Persialaisten kanssa.

Thermostaattisen solan taistelussa^[2] sotijaosapuolet tahtoivat uhitella keskenään, mutta kumpikaan osapuoli ei voinut turvallisesti mennä lähietäisyydelle, huutajista tuli lähettäjiä, ja pilkkaamisen kuuntelijoista vastaanottajia. Heidän välissään oli sola, joka kantoi äänen kauemmas kuin se olisi pelkästään ylettänyt. Termi siis kuvasti samalla ensimmäistä puhelimen tapaista, mutta koska sola ei ollut erityisen tekninen väline, ei kukaan tajunnut hakea tuotteelle patenttia. (Asia ei parantunut sillä, että molemmat osapuolet tulisivat massamurhatuksi seuraavien muutamien vuosisatojen aikana.)

Innovaatio[muokkaa ]

Maailmanhistoria ei tunne montaa yhtä idioottia pelleä kuin Bell, Alexander Graham Bell koko nimeltään.

Mies oli syntynyt Skotlannissa, hienojen viskien maassa, mutta hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin, sakkalaitosviskien maahan. Siellä hän ryhtyi keksijäksi, mutta hän ei keksinyt muuta tekemistä kuin varastaa isiensä työn kielitieteen tutkimisessa ja kuullun ymmärtämisessä. Samoin hän oli täydellinen tunari, koska hän ei tajunnut hyödyntää joulupukkimaista ulkonäköään keksiäkseen tietään Coca colan toimistoon. (Coca-colan virallinen syntymäpäivä olisi vasta 1880-luvulla, mutta silloinhan hänen olisi pitänyt keksiä Coca-cola ruvetakseen sen maskotiksi, mutta kun mies on tyhmä niin sitten mies on tyhmä.)

Suurimmat virheensä Bell tekisi kuitenkin henkilökohtaisella saralla. Miestä oli siunattu uskomattomalla lahjalla: sekä hänen vaimonsa että anoppinsa olivat molemmat kuuroja! Miten ikinä pahasti hän heistä sanoisi, he eivät voisi kuulla sitä. Vaati erityisen lahjakasta munaamista tämän ihmeen edessä alkaa tutkia keksintöjä, jotka saattaisivat pahimmassa tapauksessa auttaa heitä kuulemaan, saati sitten levittämään anopeille ominaista valittamista kuuloetäisyyttä pitemmälle.

Bell tutki aikalaisten kirjoituksia, kiusasi koiria ja vielä piirteli lasinpalasille. Vastoin kaikkea järkeä (ja saksalaista lähdemateriaalia, josta ei yleensä seuraa muuta kuin perverssejä tekoja) hän sai aikaan akustisen lähettimen. (Monien kuuntelijoiden mielestä hänen olisi pitänyt lopettaa tähän, sillä akustinen musiikki voi pahimmillaankin olla jotain, mutta huonojen laulutähtiohjelmien osallistujat eivät milloinkaan ole.) Siitä hän eteni kehittämään vekottimen, joka pystyi muuntamaan pelkän äänen sijaan puhetta muotoon, josta sai selvää.

Hänellä oli myös onnea saada taakseen lakimies, joka pystyi suojelemaan hänen patenttiaan melkein 600 tekijänoikeussyytettä vastaan^[3] Aikaa myöten tämä jatkuva tappeleminen alkoi korpea häntä sen verran paljon, että hän pyyhi perseensä perustamansa puhelinyhtiön osakkeilla, eikä hän tietämän mukaan myöhemmin halunnut edes kuulla omasta keksinnöstään, ironista kyllä. Bell keskittyi myöhemmin nosteeseen ja ilmatekniikkaan, kaiketi voidakseen kerran lentää mahdollisimman kauas koko hiton puhelimista ja perheestään, jonka vuoksi oli mennyt äänen kanssa pelehtimään. (Siinä paljastuukin Bellin tyhmyyden koko komeus, sillä miehen ei olisi tarvinnut edes poistua huoneesta paetakseen kuuroa vaimoaan, anopista puhumattakaan.)

Toisin kuin Bellin mielenrauha, kuitenkin, puhelin oli tullut jäädäkseen, ja levitäkseen.

Värkkine[muokkaa ]

Puhelimen periaatteena on yhdistää toisiinsa kaksi elintärkeää osaa^[4] : lähettimen ja vastaanottimen (yleensä mikrofonin ja kovaäänisen).

Jotkin kaikkein alkeellisimmista puhelimista rakennettiin aikanaan tälle periaatteelle, mutta kun mikrofoni ja kovaääninen olivat melkein vierekkäin, ilkeämielisimmät arvostelijat huomauttelivat lakkaamatta, että eihän se ole puhelin, jos muutenkin kuulee, mitä sanotaan. Tästä syystä puhelimeen yleensä kytketään kaapelia, jolla etäisyydestä saa niin pitkän, että vittuilu loppuu. (Eduskunnan kyselytunnin ajaksi istuntosali onkin kokeilumielessä piiritetty salin seinään asennetulla kaapelilla, mutta paljastui, että vittuilunvastainen teho perustui nimenomaan puhelimen käyttöön, ei idiootteihin.)

Ajatus näin yksinkertaisesta perusperiaatteesta on tuottanut paljon tee-se-itse-keksijöitä kokeilemaan omia versioitaan, lähinnä yrittääkseen päästä patentoimaan halvemman version puhelimesta. Eräs Turussa asuva insinööri esimerkiksi päätteli, että koska puhelin toimii mikrofonilla ja kovaäänisellä, hän varasti käytetyn mikrofonin komediaklubin takaiselta kujalta, tunki siihen kuuluvan äänikaapelin toisen pään vaimonsa {s|perseeseen} ja tutki valmistunutta värkkinettä. Hän sai aikaan ääntä, joka kantoi kauemmas kuin yleensä puhuttaessa, mutta patenttitoimisto eväsi hänen kaikki hakemukset koska:

"Ei vaikuta järkevältä antaa patenttioikeutta ja riskeerata kaupallista tuotteistamista puhelimelle, joka kuristaa käyttäjänsä laitteistoon kuuluvalla kaapelilla..."

Luuri käteen[muokkaa ]

Puhelimella soittamiseen riittää, että ottaa käteensä puhelimen luurin, valitsee oikean osoitteen tai vastaanottajan ja on kärsivällinen^[5] . Termi "onnellisia ovat tietämättömät" alla yksi selitys on kuva puhelimesta, sillä jos kukaan tutustuisi sen käyttöperiaatteeseen, ei kukaan voisi soittaa. He eivät voisi uskoa, että se on mahdollista.

Soittaminen[muokkaa ]

Puhelimen käyttöperiaate lähtee liikkeelle luurista, joka odottaa haarukassa soittajaa. Kukaan ei osaa selittää, miksi ihmeessä sen on odotettava haarukassa. Niin vain on. Haarukka on nimetty A4:ksi, kunnianosoitukseksi paperille, joka kuljetti viestit eteenpäin ennen puhelimen keksimistä. Muut puhelimen oleelliset ovat saaneet tyytyä niihin pienempiin numeroihin, joita haarukalta on tippunut lattialle.

Kun joku soittaa, hän ottaa luurin käteen, jolloin puhelin muuttuukin hermokimpuksi ja lähettää pulssin. Tästä vastaa A7, joka (kaiketi) on perustuslaissa poikkeusluvalla lapsityöhön pakotettu koululuokka, varmaan jossakin päin Tyrväätä, jossa aatamin aikaiset kuntasäädökset voisivat sellaisen hyväksyä. Kukaan ei täysin tyhjentävästi tiedä, mikä ihme A7 on, mutta sen pelätään menevän rikki, jos sitä selvitellään liikaa. Jos puhelin ei ole automaatti, mikä on yleistä varsinkin käsivaihteisto-Suomessa, puhelimessa on soittorasia, jonka kampea vääntämää laite alkaa erittää kaapeliin kappaletta "puhelinlangat laulaa". Viimeistään tällä tavalla vastaanottajapuhelin tajuaa, että joku haluaa soittaa.

Vastaaminen[muokkaa ]

Puhelun vastaanottajan laitteessa puhelu aiheuttaa pirinän, joka kertoo, että puhelu on tulossa. Pirinän aiheuttaa puhelimen sisälle lukittu palotikka, joka saa kaapelista tulevasta [[Sydän|pulssista] pienen sähköiskun ja alkaa hakata nokallaan pientä kelloa. Jos puhelun soittaja on jo puhelimessa toisen puhelun takia, puhelimella on kaksi vaihtoehtoa. Jos puhelimessa on jonotusmekanismi, se lähettää lähimpänä olevalle vapaalle ihmiselle tai muulle eläimelle pienen tällin. Saatuaan pienen tällin eläin, ehkä ihminen, siirtyy mahdollisimman lähelle soittajaa ja alkaa tuijottaa tätä pistävästi, kunnes soittaja tajuaa jonkun olevan jonossa. (Tästä poikkeuksena ovat anopit, joiden odottava puhelu aiheuttaa jo soittavalle jyskyttävän, pahaenteisen päänsäryn. ) Jos puhelimessa ei ole jonotusmekanismia, varatulle henkilölle soittaja saa puhelimen luulista pienen tällin, jolloin tämä tajuaa olevansa ihmissääski ja ymmärtää antaa olla.

Luuri korvaan[muokkaa ]

Kun puhelun haluaa lopettaa, on oleellista, onko soittaja nainen vai mies. Jos puhelun soittaja on ollut mies, ja puhelun vastaanottajakin on ollut mies, soittaja laskee luurin. Kun luuri on palautettu haarukkaan, sen paino liikuttaa kytkintä, joka kaataa vettä puhelimen sisällä olevaan kuppiin. Veden paino saa kupin naksahtamaan alaspäin, jolloin se kastelee puhelimen piirit ja aiheuttaa pienen oikosulun. Puhelin on käytettävissä heti, kun se on kuivunut vuorokauden, tai jos siihen hengittää syötyään valkosipulia, nopeammin.

Jos puhelun haluaa lopettaa, ja jompikumpi soittaja, tai pahempaa, molemmat, ovat naisia, on puhelu lopetettava seuraavilla vaiheilla:

1. Soittajalle on kerrottava, että puhelun täytyy loppua pian, mutta on tärkeää määritellä aikaraja, koska nainen lopettaa viisi kertaa pidemmän ajan kuluttua. Loppua pian tarkoittaa, että puhelun lopettaminen ei onnistu.
2. Soittajalle on annettava kehu tai kaksi, jotta nainen ymmärtää, ettei hän ole yksin ja merkityksetön, vaikka hän jäisi yksin
3. Soittajalle pitää näyttää kartalta, millä planeetalla hän on, mihin aurinkokuntaa se kuuluu ja mielellään myös missä galaksissa se sijaitsee. Siten nainen uskoo, ettei koko maailma kaadu, vaikka puhelu loppuisi. (Voi yrittää myös vakuuttaa, ettei nainen ole maailman keskipiste, mutta se tuskin onnistuu.)
4. Naiselle tulee antaa pari kolme siideriä, jotta hän saa kerättyä rohkeutta pärjätä omin voimin ja olla aikuinen nainen eksymättä maailman tuuliin
5. Pitää huolehtia, ettei puhelu ole tapahtunut tuulisessa paikassa
6. Soittajalle pitää antaa ehdotuksia siitä, mitä tämä voi tehdä puhelun päätyttyä, muuta kuin soittaa toinen puhelu. (Suklaan syöminen, löhöily ja meikkaaminen ovat sellaisia)
7. On tärkeää luvata kuunnelle puhelun aikana kerrotut juorut, sillä nainen pelkää lopettaa puhelua, koska jos hän ei pääse alle tunnissa juoruamaan, hän räjähtää^[6] .
8. Soittajalle voi hyräillä jotakin sävelmää, ettei yllättävä puhelun äänien katoaminen sorruta hänen sisäkorvaansa

Jos yksikään kohta listalta ei onnistuisi, naista on lyötävä räväkästi takaraivoon ja suljettava luuri, kun tämä kerää itseään hyökkäykseen.

Pitkälle matkalle[muokkaa ]

Jos puhelu pitää saada kauemmas kuin tavallista, voi käyttää apuna takakonttilinjaa. Tässä tapauksessa puhelun soittaja tunkee puhelimen auton takakonttiin, lähtee ajamaan niin lujaa kuin autolla pääsee ja koittaa olla sotkematta kaapelia vaikkapa katulamppuihin tai puihin. Tällä tavalla puhelun soittaja pääsee lähemmäs vastaanottajaa ja siksi pystyy parempaan yhteyteen.

Nykyaikaisemmissa puhelimissa tämä onnistuu myös silmien verisuonien kuiduista valmistetulla kaapelilla tai kodin digielektroniikasta revityillä kupareilla, joilla kaapelia voi vahvistaa.

Hyvin pitkiltä matkoilta puhelu onnistuu parhaiten satelliittipuheluilla. Koska on melkoinen haaste saada puhelinkaapeli vedettyä kilometrien korkeuteen satelliittiin ja sieltä vielä takaisin vastaanottajan puhelimeen, on NASA:n täytynyt avaruuskisan aikana keksiä kirjekyyhkysille tyköistuvat avaruuspuvut, jotta ne jaksavat lentää puhelinkaapeli suussaan satelliitille ja takaisin.

Puhelin muodin mukaan[muokkaa ]

Nykyaika, jossa kaikki on kiireisempää ja tehokkaampaa kuin ennen, vaatii puhelimiltakin paljon enemmän kuin sen alkuperäinen rakenne voi tarjota. Pari erilaista kovistelijaa haluavat haastaa sen maineen ihmisten keinona tapella keskenään.

Mukaan matkalle[muokkaa ]

Matkapuhelin eli kännykkä on puhelimen lapsellinen serkku, jolla ei ole kaapelia. Tästä syystä kännykkä on erinomaisen helppoa hukata, koska mikään hihna ei varmista, että se ei katoaisi syöveriin vaikkapa Tallinnaan vievällä laivalla tai humalaisella matkalla paikkakunnalta toiselle. Vuosituhannen vaihteen jälkeen syntyneelle nuorelle kännykkä on niin oleellinen väline, koska se antaa aiempaa paremman tilaisuuden paeta vanhempiaan ja tehdä kaikenlaista tyhmää, kuten käyttää aineita tai osallistua tositelevisio-ohjelmaan.

Matkapuhelimen keksi työhönsä kyllästynyt nokialainen psykiatri Arvo Kiemura. Hän huomasi asiakkaidensa toistavan vastaanotollaan jatkuvasti samoja asioita. Tähän ratkaisuksi hän kaiversi asiakkailleen mursunhampaasta laitteen, jolla voi "pitää yhteyttä" häneen paikasta riippumatta. Kansainvälisesti yleistyneiden mielenterveysongelmien vuoksi tämän "laitteen" voi nykyään nähdä lähes jokaisen korvalla. Jos olet tekemisissä ihmisen kanssa joka "käyttää" laitetta, Arvo Kiemura ohjeistaa, että kannattaa leikkiä mukana. Hyviä eläytymisiä ovat esimerkiksi kysymykset "Kenelle soitit?", "Kuka se oli?", "Oliko lehdenmyyjä?".

Vuonna 2007 Arvo Kiemura keksi lisätä "laitteen" tarinaan, että se on kuin pieni televisio, jota voi ohjata sormella. Jos näet henkilön joka katselee luunpalaa ja siirtelee sormeaan sen pinnalla, kannattaa samalla tavalla leikkiä mukana ja kysellä esimerkiksi "Mitä siinä lukee?", tai sanoa, että "Näytä" ja sitten ihastella tai kommentoida jollain tapaa kuvitteellista kuvaa tai tekstiä. Näin ylläpidät mielenterveysongelmien hallintaa, mitä kutsutaan digitalisaatioiksi.

Älypuhelin[muokkaa ]

Älypuhelin on kännykästä kehittynyt evoluutio, jossa kaapelin lisäksi on hylätty tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Älypuhelimen kohdalla ihminen on päättänyt, että on parempi antaa puhelimen päättää, mitä asiaa soittajalla on, jotta voi itse laiskotella ja antaa vastaanottajan kuulla, mitä puhelin on mieltä maailman menosta. Jos puhelin ottaa kontolleen omistajan nettipankin, niin antaa mennä. Jos Namibialainen prinssi pyytää pientä sijoitusta siirtääkseen rahansa Suomeen, niin mitäs tuosta. Jos tuttu kysyy, että onko sinulla herpes, niin antaa puhelimen päättää, onko vaiko ei. Mitä vahinkoa siitä voisi olla?

Datapuhelin[muokkaa ]

Pisimmälle kantanut versio puhelimesta on datapuhelin, joka ei oikein aukea kenellekään Maapallon pinnalla. Oleellista on, että internet on olemassa, ja se voi hoitaa puhelut puhelimien puolesta. Koska puhelimet jo hoitavat puhelut soittajien puolesta, internet hoitamassa puhelut puhelimien puolesta on kaksinkertainen tehokkuuden tahdon riemuvoitto terveestä järjestä.

Tästä eteenpäin ei pääse enää, ellei internet keksi välittäjää, joka saisi sen viestit eteenpäin, koska internet ei laiskuuttaan enää siihen pysty.

On ennustettu, että seuraavien parinkymmenen vuoden aikana^[7] ihmiskunta keksii puhelimen uudelleen suurtuhon keskellä, koska "se kaapeli" oli kumminkin parempi ajatus kuin kaikki sitä nopeammat puhumisen muodot.

Viitteet[muokkaa ]

Katso myös[muokkaa ]

• Kännykkä

Aiheesta muualla[muokkaa ]

• Huittisten puhelinkoppi, jossa on lihava mies

ku

• Jokapäiväiset käyttöesineet
• Puhelimet