Отто Вильгельмович Куусинен
| Owkuusinen.jpg Niin, toveri Stalin, minähän tietysti tarkoitin, että varmasti Te tiedätte parhaiten, ehdottomasti... Kyllä, tiedän missä Vorkuta on ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssanne, toveri Stalin. Huh! | |
| Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | 1939–1940 |
| edeltäjä | |
| seuraaja | |
| syntyi | 4. lokakuuta 1881 Laukaa |
| kuoli | 17. toukokuuta 1964 Moskova |
| puolue | SDP, SKP, NKP |
Otto Wille Kuusinen (4. lokakuuta 1881 – 17. toukokuuta 1964) oli neuvostoliittolainen kommunisti, Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan ensimmäinen ja ainoa pääministeri ja Josif Stalinin ryyppykaveri. Hän toimi SDP:n puheenjohtajana joitakin vuosia ennen kansalaissotaa ja hoiti hommat niin hyvin, että päätyi vuonna 1918 häipymään Neuvosto-Venäjälle puolueen kampanjan mentyä vielä pahemmin pieleen kuin Eero Heinäluoman aikana. Kuusinen oli neuvokas mies ja perustikin Suomen kommunistisen puolueen, öh, Moskovassa vielä samana vuonna.
Neuvostoliitossa[muokkaa ]
Moskovaan saavuttuaan Kuusinen sai huomata olleensa kovin väärässä vaikuttaessaan sosialidemokraattisessa puolueessa – tämä oli tuon ajan Neuvosto-Venäjällä hyvin terveellinen ajattelutapa. Kuusinen kirjoitti useita teoksia, joissa antautui massiiviseen itseruoskintaan tunnustaen anteeksiantamattomat virheensä. Jostain syystä hän päätyi silti siihen tulokseen, että muut sosialidemokraatit olivat vielä enemmän väärässä.
Leninin kuoltua 1924 kaikki valta keskittyi vähitellen Stalinin käsiin. Varmin merkki siitä, että Kuusinen todella oli selkärangaton roisto ja varsinainen liero, on se, että hän säilyi hengissä Stalinin "uusiessa hieman puolueen jäsenrekisteriä" pitkin 30-lukua. Kuusinen sai jopa kunnian olla mukana Stalinin jengissä ja kastella Lev Trotskin housut puutarhaletkulla Zinovjevin pidellessä tätä paikoillaan.
Poliittisen uransa huipulle Kuusinen nousi vuonna 1939, jolloin Stalin palkitsi hänen poliittiset ambitionsa tekemällä hänestä pääministerin. Ikävä kyllä valtio, jonka pääministeri Kuusisesta tuli, oli olemassa vain paperilla. Terijoella päämajaansa pitänyt Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallitus sai tehtäväkseen vastata tannerilais-mannerheimiläisten valkobandiittien provokaatioon rauhaa rakastavaa neuvostokansaa vastaan ja kutsui yllättävän nopeasti setä Stalinin avukseen. Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, vaikka kaikki ministerit edustivat vieläpä samaa puoluetta. Stalin päätyikin tekemään rauhan Suomen valkobandiittihallituksen kanssa, mikä oli tietysti Kuusiselle pettymys. Lohdutukseksi Stalin teki hänestä Karjalan neuvostotasavallan johtajan ja lupasi, että hän ihan tosi saa edelleen saunoa muun keskuskomitean kanssa ja pääsee Suomen diktaattoriksi, jos edistykselliset voimat sattuisivat kaappaamaan maassa vallan. Koska KNT:n johtaminen ei vaatinut paljoa, Kuusinen muutti Kremliin Stalinin kamaripalvelijaksi. Hän mm. ruokki Stalinin lemmikkifretit (nimiltään Trotski, Buharin, Zinovjev ja Kamenev) ja hänen pitbullterrierinsä Lavrenti Berijan. Lisäksi Kuusinen silitti generalissimuksen sarkatakit ja kaivoi karstat tämän piipusta.
Stalinin kuoltua 1953 Kuusinen joutui hetkeksi epäsuosioon, mutta osoitti verrattoman uskollisuutensa ja poliittisen opportunisminsa ryhtymällä kritisoimaan ankarasti Stalinin menettelytapoja. Hän mainitsi mm., että Stalin oli vaatinut häntä pesemään mustia sukkia samassa pyykissä valkoisten juhlaunivormujen kanssa. Nikita Hruštšov piti syytöksiä vakavina ja julkisti ne politbyroolle suljetussa kokouksessa. Pian Stalinin rikokset tulivatkin yleiseen tietoon.
Kuusinen sai surmansa vuonna 1964 jouduttuaan Zombi-Stalinin uhriksi Moskovan pimeillä kaduilla etsiessään epätoivoisesti jotakuta oikolukemaan hänen teostaan marxilais-leniniläisestä Kalevalan tulkinnasta. Hän on ainoa suomalainen, joka on tehnyt kyllin pahoja asioita tullakseen haudatuksi Kremlin muuriin.
Yksityiselämä[muokkaa ]
Kuusinen vaihtoi puolisoaan useammin kuin aatettaan. Hän oli 1920-luvun alkuun asti naimisissa Saima Dahlströmin kanssa. Tämän avioliiton hedelmänä syntyi myöhempi punaperkele Hertta. Muut lapset olivat Pata, Ruutu ja Risti. Myöhemmin Kuusinen otti vaimokseen Aino Sarolan ja sitten Maria Amigarovan. Vuodesta 1940 kuolemaansa asti Kuusinen oli naimisissa ulkoasiainkomissaari Vjatšeslav Molotovin kanssa. Kun parin siviilivihkiminen suoritettiin Kremlissä ja kansan avioliittovirkamies kysyi Kuusiselta, halusiko tämä ottaa Vjatšešlavin puolisokseen, Kuusinen ei voinut vastustaa kiusausta, vaan tokaisi vastaukseksi "njet, Molotov".