Mitro Repo

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Mitro Revosta .

»Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina»
(Psalmi 73[1] )

Isä Meidän Mitro Repo (s. 3. syyskuuta 1958) on suomalainen ihminen, julkkispappi, luentoyrittäjä, bon viveur, SDP:n häpeä ja, kiitos Suomen ortodoksisen kirkon kaapustrippausesityksen, Euroopan parlamentin jäsen. Mitro Repo, ihminen, on ollut innokkaasti mukana ekumeenisessa ja erityisesti egomaanisessa toiminnassa.

Ihminen ja julkisuuden teologia[muokkaa ]

Revon oman ihmisen teologian mukaan kirkonmiesten ei tarvitse vain luuhata ikoneja pyyhkimässä,[2] vaan he voivat selibaattilupaustensa vastineeksi tyydyttää julkisuuslibidoaan kaikissa viihdeohjelmissa, jotka haluavat itselleen edes hieman henkevyyden sädekehää. Vastineeksi saa julkisuuden sädekehän.

Ihmisenä Repo on vakaasti ihmisen asialla, ja tässä jos missä tulee hyväntekeväisyyden alkaa kotoa – niinpä kannattaa aivan ensiksi olla oman elämänsä tärkeimmän ihmisen eli itsensä asialla. Repo elää selibaatissa ja on korvannut parisuhteen sekä perhe-elämän paitsi puristelemalla, silittelemällä ja läpsyttelemällä kysymättä kaikkia eteensä sattuvia naisia,[3] myös itseensä suuntautuvalla syvällä romanssilla. Ämmä-lehden haastattelussa[4] hän esitti huolestuneita näkemyksiä yhteiskunnan eriarvoistumisesta nauttiessaan portviinillä ruokitun riikinkukon sappipalleroita sansibarilaisella kaislahernepedillä ruuturapu-samppanjakastikkeen kera. Hän ilmaisi myös avotulella haudutetun camembert-kaviaaripateen äärellä vilpittömän huolensa siitä, että eliitti on vieraantunut maamme kovaosaisista. Kampasimpukkakonjakkimousse deloslaisen persiljan kera innoitti hänessä syvän mietteen siitä, miten hienoa olisi, jos joku olisi nyky-yhteiskunnassa ihmisen asialla ihmisenä. Toivuttuaan yömyssyksi nauttimansa madeiran[5] aromaattisesta takapotkusta Mitro Repo päätti lähteä ihmisenä ihmisen asialle ihmisten Eurooppaan. Tästä mainiosta päätöksestä hän päätti palkita itsensä harmaapapukaijanrinnalla tripolitanialaisessa kuminajäkäläkastikkeessa.[6]

Ihmisen asialla Euroopassa[muokkaa ]

Repo realisoi ihmisläheisyytensä vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleissa, joissa keräsi yli 71 500 harhautuneen sielun äänet vaalikampanjalla, joka sisälsi hieman ihmisläheistä hyrinää, paljon rättiriitelyä patavanhoillisen ortodoksikirkon kanssa eikä lainkaan politiikkaa. Mitro Repo kävi ihmisenä ihmisläheisen kampanjan, mutta hankki itselleen jättijulkisuuden kaikissa, nyt myös asiasisältöihin keskittyvissä, valtakunnallisissa tiedotusvälineissä ajautumalla kirkkonsa kanssa riitaan siitä, voisiko kampanjoida rooliasussaan.[7] Näin Suomen EU-vaalien suurin keskustelu syntyi 300-luvulla eläneiden parrakkaiden ukkelien pohtimasta kanonisesta laista. Repo esitteli historiallista asiantuntemustaan valistamalla Helsingin Sanomissa, että 300-luvulla ei ollut politiikkaa. Oli keisari ja senaatti, mutta ei politiikkaa.[8]

Repoa kosiskeltiin täyte-ehdokkaaksi useammankin poliittisen puolueen listalle. Lopulta hän päätyi SDP:hen ihmisläheisyyden nojalla. Lisäksi Repo on usein selvästi punainen. Valituksi tultuaan Repo ei tosin enää oikein muistanut, minkä puolueen listoilla oli ja minkä europarlamenttiryhmän rapuiltamiin oikein menisi istumaan. Poliittisiin linjanvetoihin liittyviä kysymyksiä Repo piti toisarvoisena "knoppologiana".[9] Repo kuitenkin suostui raottamaan valtiosalaisuutena pidettyä poliittista linjaansa sen verran, että on Euroopan parlamentissa ihmisen asialla. Repo mainosti olevansa asiantuntija, nimittäin ihmisen asiantuntija.[10] Hän katsoo myös edustavansa koko ortodoksista Eurooppaa ja mainosti, että jopa kreikkalaisen Athosvuoren munkkitasavallan misogyynit, jotka ovat käytännössä Suomen sosiaalidemokraattien veljesjärjestö, ovat rukoilleet ilmeisen menestyksellisesti hänen mediahypetyksensä puolesta.

Brysselissä Repo aikoo tutustua erityisesti tämän inhimillisen kulttuurikaupungin konvehti- ja vohvelitarjontaan. Muuta hän ei juuri ehtinytkään tehdä, ennen kuin vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa hänen äänimääränsä meni ihmeellisen inhimillisesti vähenemään päälle 60 000:lla sulkien hänet pois jatkokaudelta. Repo hukutti pettymyksensä kermajäätelöön, jota hänellä on aina hallussaan riittävästi keskikokoisen poreammeen täyttämiseen.

Katso myös[muokkaa ]

  • Ortodoksinen kirkko
  • Väistämättä odotettavissa oleva kirja europarlamentaarikkoihmisen elämästä

Viitteet[muokkaa ]

  1. http://raamattu.fi/1933,38/Ps.73.html
  2. Joskin siitä saa ihan ykkösmatskua iltapäivälehden pääsiäisnumeroon. Munia maalaamassa Isä Mitron kanssa – lue pashapuheet!
  3. "Patukkaa tarjolla" - Muistatko nämä kohut Mitro Revon ympärillä? Iltalehti 9.8.2016
  4. Ämmä 6/2008, s. 33—40
  5. vuosikerta 1762
  6. Erinomainen viini, joka saa tripolitanialaisen kuminajäkäläkastikkeen pirskahtelemaan kitalaessa mainiosti sekä aiheuttaa tyylikkään närästyksen, on Maniéré-Orgueilleux'n Le Prêtre Futile. Aromin salaisuus on Limoges'n hunajassa – vuoden 2005 sato on tässä ylivertainen. Isä Mitro suosittelee. Ihmiselle.
  7. Suunnitellut Jukka Rintala. Nykyaikaisella papilla on varaa olla mitroseksuaali.
  8. "Ei ollut politiikkaa 300-luvulla". Jouni Mölsä, Helsingin Sanomat 1.5.2009.
  9. Mitro Repo ei vastannut "knoppologiaan". Matti Mielonen, Helsingin Sanomat 9.6.2009.
  10. Vrt. kaikki, jotka sanovat "opiskelleensa elämää".
Noudettu kohteesta "https://hikipedia.info/index.php?title=Mitro_Repo&oldid=596805"