Miten kosto voi onnistua katastrofaalisesti?
Elämä on täynnä pettymyksiä. Ihminen haluaa usein purkaa tästä syntynyttä turhautumista kostamiseen. Usein kostoon on syytä, ja joskus kostoon ei ole syytä. Turhaumaan sen sijaan yleensä on jokin syy.
Esimerkiksi
- Vanhenevilla misseillä on syy turhautumiseen ; He ovat olleet nuorina kauniita. He ovat harjoitelleet kävelemistä ja muita missien hyveitä. He ovat saaneet kaiken liian nuorina. Ja sitten edessä on vain vääjäämätön rapistuminen. Ei ole kuin matkaa alaspäin. Opetelluista taidoista tulee helposti turhia. Tästä syntyy turhauma. Tämä turhauma ilmenee käytöksenä jota voi olla vaikeaa muotoilla yksinkertaisella kaavalla. Mutta ilmetessään tämä käytös kostaa ympäristölle kuin karman laki. Tosin sillä erotuksella että karman laki tähtää kostonsa, kun taas tämä turhaumakäytös iskee kuin valikoimaton aalto tai rintama.
- Nuorilla miehillä on usein pettymyksiä nais rintamalla. Tämä muotoutuu usein paradoksipilkalla ; Nainen joka ei anna saa kuulla olevansa "huora". Mikä on tietysti täysin naurettavaa koska huorat antavat kun taas nämä haukutut naiset aivan ilmiselvästi eivät.
Näiden summana onkin sitten Giacomo Casanova jota Henry Laasanen pitäisi markkina-arvoltaan ultimaattisena miehenä. Hän ihastui vanhoilla päivillään Charpillion-nimiseen naiseen. Ja koska eltaantunut vanha irstailija oli menettänyt markkina-arvokuntoisuutensa, Casanovaa odotti pettymys. Hän purki tämän jonkinlaisella vanhan missin ja nuoren pakkoselibaattimiehen ärjäisyn kombinaatiolla. Hän osti papukaijan jolle opetti lauseen "Charpillon on suurempi huora kuin äitinsä." Sitten hän palautti sen kauppaan.
Kammottavan huono kosto oli tämä, sillä papukaija myytiin tietysti vain parille ihmiselle. Näin papukaija ei saanut näkyvyyttä. Mutta jos kuviteltaisiin että papukaija olisikin päässyt pakoon. Se olisi lentänyt luontoon ja törmännyt lajikumppaniinsa. (Koska papukaijat ovat pitkäikäisiä ja alueella olisi voinut karata toinenkin papukaija, tämä ei ole aivan mahdotonta.) Ne olisivat lisääntyneet. Ja koska papukaijat ovat oppivaisia, nämä poikaset oppisivat tämän yhden opetetun lauseen. Tästä syntyisi papukaijapopulaatio. Euroopassa olisi sadan vuoden päästä jättimäinen kasa papukaijoja joiden tunnusääneksi kaikki ornitologit kaikkialla maailmassa merkitsisivät lauseen "Charpillion on suurempi huora kuin äitinsä". Tämä olisi ollut ultimaattinen onnistuminen Casanovan kostoprojektissa.
Mutta mitä tämä vuosisatainen huhupuhe tekisi? Joko yhteys unohtuisi, jolloin huhu ei kohdistyisi katkeruuden kohteeseen. Kosto ei olisi onnistunut. Mutta jos yhteys muistettaisiin, ihmiset vain muistaisivat Charpillionin hyveellisyyden ja sen että Casanova oli vanha ja katkeroitunut pukki. Tätä voisi kutsua karmiseksi kostoksi Casanovalle. Se kohdistaisi vääjäämättömän kostonsa laajasti kuin katkeroitunut missi, mutta yhtä tarkasti kohteeseen tähdäten kuin pettynyt nuori kiimahumalikko.