Herra Ylppö

Hikipediasta
(Ohjattu sivulta Maj Karma)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
En pelästynyt kaupunkia / kaupungissa pelästyivät minua.
"

Harva rockbändin vokalisti imee musiikista hapen niin perusteellisesti kuin Herra Ylppö.

"
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Herra Ylppö .

Herra Ylpön (s. 1973) tragedia on siinä, että hän on juuri niin hyvä romaanihenkilö kuin kuvitteleekin olevansa, mutta paskin mahdollinen ihminen kirjoittamaan sen romaanin. Nuoruudessaan Maj Karma(n Kauniit Kuvat) -yhtyeen laulaja-tekstittäjänä Ylppö sekoitti teini romantiikkaansa vielä ainesta, johon usein myös heppoisesti mistä tahansa välittömästi käsittämättömästä käytetty tekotaiteellisuuden määrite sopii, heitättäen näin osaltaan varjoa assosiaation kautta myös raskaiden persoonien mutta näkemyksellisten sanoittajien ylle; kuunneltu kriitikko Lakupaavi aloitti uransa sanoilla Vitun maikarma, aaveyrjänä, maalaa taulu ahdistuksestas saatanan nyyhky (KUOLEMA TAIDEHOMOILLE...JA MUILLE!!!, 2005). Toisaalta vaikka Ylppöön on jostain syystä viitattu ja häntä vihattu myös älykkönä, ei jässikkä ole yrittänyt esittääkään mitenkään fiksua, mitä nyt on taiteellisesti utelias, tarkkikselta asti tykännyt maalata, ajoittainen lyyrinen kevythäröily kiinnostaa, joku Tarkovski kiehtoo aidosti ja näin – tässä junttirockmaassa se riittää. Muutoin Ylppö on kuin terapiasukupolven onnettomampi ja vähemmän mulkku Röyhkä sellaisella pikakelauksella (F90.0), että kulta-aika oli ohi ennen kuin ehti koittaa. Ei tästä hommasta tule parempaa jos se on ironista, joskin linkattu trilogia sisältää Ylpön itsekin parhaikseen tunnistamat säkeet "joo! / eiku JEE!".

Vanhempi kalju ongelmanuori ehdotti kerran, että viktoriaanisten hysteerikkojen teatraalisuus nähtäisiin mielisairaaloissa käytyinä kamppailuina. Näin oireet eivät siis pulpunneet pinnalle taudin oletetusta orgaanisesta pohjasta itsestään, vaan lähtivät liikkeelle tiettyjen potilaiden, jotka voi paikantaa historiasta, toiminnasta ja levisivät paitsi potilaiden välisessä kontaktissa, myös ympäri Eurooppaa henkilöstön tahallisen ja tahattoman rikoskumppanuuden myötävaikutuksella:

"

Simulaatiolla en tarkoita sitä, että täysjärkinen voi teeskennellä hullua (...) simulaatio, joka oli psykiatrian historiallinen ongelma yhdeksännellätoista vuosisadalla, on hulluuden sisäistä simulaatiota, toisin sanoen simulaatiota jota hulluus harjoittaa itseään kohtaan, tapa jolla hysteria simuloi hysteriaa, tapa jolla todellisena oireena on tietty tapa valehdella ja jolla valeoire on tapa olla oikeasti sairas. (...)

Jos haluatte, psykiatria sanoi enemmän tai vähemmän näin: En esitä totuuden kysymystä teidän hullujen kanssa, sillä minulla on hallussani totuus tietoni ehdoilla, kategorioideni perustalla, ja jos minulla on valtaa suhteessa sinuun, hullu ihminen, näin on, koska tämä totuus on hallussani. Siinä kohti hulluus vastasi: Jos väität omistavasi totuuden lopullisesti, jo valmiiksi täysinmuodostuneen tietämyksen ehdoilla, no, minä taas asetan valheen itseeni. Ja kun sinä käsittelet oireitani, kun vastassasi on se, mitä sanot sairaudeksi, niin löydät itsesi ansasta, sillä oireideni sydämessä on oleva tämä pieni ydin yötä, epätotuutta, josta panen eteesi kysymyksen totuudesta. Sen tähden en aio pettää sinua silloin kun tietosi on rajallista – se olisi silkkaa yksinkertaista simulaatiota –, vaan paremminkin: jos toivot jonain päivänä todella saavasi minusta otteen, on sinun hyväksyttävä toden ja epätoden peli jonka sinulle tarjoan.

"

~Michel Foucault, joulukuun 12. päivän 1973 luento Collège de Francessa

Jos Susanne Päivärinnan ja Herra Ylpön olemassaolo ja Sensuroimaton Päivärinta -haastatteluohjelman nimi eivät olisi yleistä tietoa, olisi tässä hemmetin hyvä Tajunnanvirta-antologian otsikko.

Herra Ylppö ja Miki Liukkonen ovat uuden vuosituhannen esimerkkejä tämän dynamiikan käänteisversiosta. He antavat muodon todelliselle kärsimykselleen, sekoilulleen ja hukalleen valmiin ja kangistuneen "rock-elämä"- tai kirjailijanero-boheemimytologian poseeraavalla fetisoinnilla, kompuroivat viihdejulkisuuden märehtimis- ja säälinherutuskäytäntöjen urille ja alistuvat psykiatriselle vallalle vapaaehtoisesti. Suljetulla käydään kääntymässä, mutta diagnostiikan suljettu turvapaikka pysyy; tautiluokituksen uskottavuus sinänsä ei horju, mutta yleisöstä kyynisemmille nousee nimenomaisten yksilöiden sekapäisyydestään tuottaman puheen vilpittömyydestä kysymys, joka saattaa ratketa – järjestelmän synnyttämä huiputus asian keveydestä paljastua – vasta vauhkolle julkiselle eläimelle itselleen lopullisella tavalla, kuten Liukkosen tapauksessa.

Rakkauden linkistö[muokkaa ]

Anatomia
t  k  m
Nolouden naavoilla
Hieman nolo Nolo Sangen nolo Erittäin nolo Uskomattoman nolo
t  k  m
Hankalahkot musiikintekijät

Se vanha vainooja: Barbra Streisand

Lähinnä sex appealilla myyvät laulajat, jotka eivät ole kertaakaan säveltäneet yhtään kappaletta, ja jotka eivät muista omassa bändissään palkalla soittavien muusikoiden nimiä: Paris HiltonBritney SpearsAshlee Simpson

Ihan varmasti laadukkaampaa kuin yllä: Madonna

Club 27 : Jimi HendrixJim MorrisonJanis JoplinAmy WinehouseKurt CobainBrian Jones

Snobiperheen tekopirteän rasittavat kasvatit ja omalla egollaan loistavat pissisbailaus"muusikot": Tea HiillosteKanaAmy DiamondMaroon 5

Tähdenlennot: NirvanaAnssi KelaTeräsbetoniAri PeltonenArnold Schönberg

Runollista paskaa: CMXPink Floyd

Lyriikan Nobeleitaan kiillottelevat möri- ja känisijät: Leonard CohenTom WaitsNick CaveBob Dylan

Oikeesti, uskokaa nyt!: Madonna

Teiniangstiaan valittavat goottiyhtyeet: Within TemptationNightwishAntti Tuisku

Rauhanaktivistinynnyt: Bob DylanJohn LennonOzzy Osbourne

Rasittavuus on se meidän juttu!: YUPAbsoluuttinen NollapisteTiisuUrsus Factory

Äijäilybändit ja muka-asenteellinen suomihevi: PopedaKotiteollisuusMaj KarmaTimo Rautiainen & Trio NiskalaukausMokomaMetallica

Puistattavat pastissimaakarit: HectorOlavi UusivirtaAnssi KelaMaustetytöt

Hauska muzak: Iron MaidenAntonio Vivaldi • "Yesterday"

Suomirok, jota kukaan ei enää kuuntele lukuunottamatta nuoruudessaan hurjina punkkareina toimineita, nyt keski-iän kriiseissä riutuvia fossiileja:
Eppu NormaaliHurriganesJuice Leskinen (vaikka kuolema lisääkin levymyyntiä!) • Kirka
(kokeili samaa kikkaa kuin edellinen, mutta valitettavasti pääsi vain hänen kappaleitaan laulelleen Ari Koivusen hölmöjen fanien suosioon) •

Uuvuttavat boheemiposeeraajat: Tuomari NurmioKauko RöyhkäHerra Ylppö

Huono maku ja huono musiikki kohtaavat: Kari PeitsamoPelle MiljoonaSleepy SleepersSex PistolsHurriganesArttu Wiskari

Ette sitten vain voineet lopettaa ajoissa: GenesisElectric Light OrchestraEppu NormaaliJethro TullPaul McCartneyPMMPR.E.M.

Rock 'n' roll -möhistelijöiden suosiossa: AC/DCDeep PurpleElvis PresleyHurriganesThe Rolling Stones

Paljon sointuja, vähän älyä: progetyypitjatsaajat

Vähän sointuja, vähän älyä: punkkarittötterötukatKari Peitsamo

Ei horjuville mielenterveyksille: David BowieLady GaGaKing CrimsonThe Mars VoltaKate BushPJ HarveySystem of a DownBjörk

Danny: Danny
Noudettu kohteesta "https://hikipedia.info/index.php?title=Herra_Ylppö&oldid=617722"