LA-puhelin
LA-puhelin (lälläri, laa-puhelin, cb-ratio) on pelimiesten yhteydenpitoväline, jolle tunnusomaista on lyhyt kantomatka, huono äänenlaatu ja käyttäjien matala ÄO.
Historia[muokkaa ]
LA-puhelimien historia juontaa Amerikkaan, jossa viikkoja tien päällä olevat pillun puutteessa ajelevat rahtarit eli rekkakuskit halusivat viestittää toisilleen, missä olisi saumaa päästä sukupuoliyhteyteen. Nämä pyörien päällä liikkuvat modernit cowboyt, kuten heidän sukulaisensa merimiehet, nauttivat amerikkalaisten pikkukylien yksinhuoltajanaisten suosiota mystisellä pukeutumisellaan, käytös- ja puhetavoillaan sekä isoilla rekoillaan, joissa oli yöpymis- ja naintimahdollisuus. Yhteydenpito-ongelmaan ilmestyi lyhytaalloilla toimivia radiopuhelimia, joille tunnusomaista oli kierteinen mikrofonin johto ja kohinainen, yhdensuuntainen simplex-yhteys. Radiopuhelimella tiedotettiin paitsi puutteessa olevista naisista, myös poliisin ratsioista ja tutkista tai tiekeleistä. Sillä myös kulutettiin aikaa läppää puhumalla.
Suomeen LA-puhelinilmiö tuli joskus 1970-luvulla ennen Commandore 64:sta ja paljon ennen kännyköitä. Kun radioamatööritoimintaan tarvittiin lupa ja tutkinto. LA-puhelimen hienous oli juuri se, että mitään lupia tai tutkintoja ei tarvittu. Itse asiassa muuten LA-puhelimenkin käyttöön tarvittiin alkuaikoina lupa ja kideohjattujen LA-puhelinten aikaan lupa myönnettiin vain yhdelle (1) kideparille, myöhemmin synteesiohjattujen LA-puhelinten tultua markkinoille, lupa laajennettiin koskemaan kaikkia kanavia, eikä vain yhtä tiettyä kanavaa.
LA-puhelimien lupakäytäntö poistui n. 80-90 luvun vaihteen tietämillä. Alkuun rajoittava tekijä oli suppea kanavamäärä, varhaisimmissa koneissa ei ollut kuin 3-6 kideohjattua kanavaa, seuraavaksi markkinoille tuli "täyskanavaisia" eli 22-kanavaisia kidekoneita ja sittemmin koneet alkoivat käyttää synteesitekniikkaa.
Alkuvaiheessa ainoa modulaatiotapa oli AM-modulaatio, vähän myöhemmin 1970-luvulla ilmestyi LA-puhelimiin AM-modulaation rinnalle FM-modulaatio LA-puhelimissa. FM-modulaatio paransi selvästi äänen laatua, vaikkei se vieläkään mikään hyvä ollut. Nyt tuli esille uusi ongelma, osalla käyttäjistä oli edelleenkin vanhoja pelkällä AM:llä varustettuja puhelimia, jolloin viestittäminen AM:ltä FM:lle tai toisin päin sai aikaan ongelmia, nämä katosivat pikkuhiljaa pelkkien AM-koneiden vaihtuessa hissuksiinsa AM/FM-yhdistelmäkoneiksi. Varsinainen pelkkien FM-koneiden esiinmarssi tapahtui tuossa 90-luvun lopulla/2000-luvun alussa, kun Suomessakin siirryttiin yhteiseurooppalaiseen PR-standardiin, samalla käytettävien kanavien määrä lisääntyi aiemmasta 22:sta 40:een ja AM-modulaatio jäi pois käytöstä.
Puhelimien teho Suomessa oli rajoitettu maksimissaan 5 wattiin, mutta ne oli helppo modifioida tehokkaammiksi. Ongelmaksi muodostui läpikuuluminen toisille kanaville, mutta se oli yleensä toisen ongelma. 22 kanavan rajoitteesta päästiin modifioimalla puhelimia lisää. Syntyi LA-puhelinmarkkinat, joissa markkinoille tuli kymmeniä wattien tehoisia lähettimiä, puhelimia modifioitiin useakanavaisemmiksi jne...
Pillurallin kukoistusaikana, 1980-luvulla, LA-puhelin korosti käyttäjänsä arvokkuutta ja oli erityisen suosittu amislaisten miesten keskuudessa. Myös riistanmetsästäjät, pelkkien naistenmetsästäjien lisäksi, käyttivät LA-puhelimia, joilla he pitivät yhteyttä kahviporukoihin hirvimetsällä muun ryyppäämisensä lomassa sekä varoittivat virkaintoisista riistapoliiseista.
Kännyköiden yleistyminen, nousukausi, 1990- ja 2000-luvut, hip-hop-kulttuuri yms. tappoivat lällärin samoin kuin pillurallinkin. Nykyajan pienitehoiset PRM-puhelimet ovat varjo edeltäjistään.