Kukkahattutädit ja mehiläiset
Lapsen elämä onkin arkaluonteista aikaa. Ensin täytyy oppia että Joulupukkia ei ole olemassa. Sitten hänelle täytyy opettaa että lemmikkieläimet ja sukulaiset kuolevat. Ihmiselämässä on monia arkaluonteisia aiheita. Esimerkiksi kun pieni lapsi kyselee teologisia kysymyksiä siitä miten hän on syntynyt ja miten hän on päätynyt äidin vatsaan, tarvitsee hänelle kertoa arkaluonteinen totuus kukkahatuista ja mehiläisistä.
Monelle nuorelle voi olla epämiellyttävää kuulla kukkahatuista ja mehiläisistä, koska se kumoaa myytin haikarasta. Ei ole miellyttävää kuulla luonnontieteellisiä faktoja pölytyksestä. Siitä miten mehiläiset kiertävät kukkahatusta kukkahattuun tuoksuvien kukkasten ohjaamana, ja kieriskelevät kukkasessa pölyttäen sen. Ja lentämällä tämän jälkeen toiseen kukkaan. Ja että ajan mittaan mehiläinen saa tästä palkkioksi hunajaa.
Koska tämä tarina pölytyksestä on erittäin arkaluonteinen, on muistettava jättää tämä kukkahattutätien ja mehiläissetien nurkan takana punastellen kertomaksi asiaksi. Asia on tietysti kukkahattutädeille erityisen arkaluonteinen, koska heidän hattunsa on suora todistus siitä että he ovat fysikaalisesti ja elimellisesti sidoksissa tähän käsiteltyyn aiheeseen. Moni heistä taistelee siveellisyyden puolesta ja haluaa eristää mahdollisimman suuren osan elämästään tämän tosiasian torjumiseen.
Lapsen on kuitenkin syytä tietää että kukkahattutäti on kukkahattuineen alati altis tulemaan raskaaksi ja että näin lopputuloksena syntyy lapsi. Ja että lapsi on siunaus, vaikka se lapsen syntyminen onkin iljettävää pölyttämistä joka on kaukana siitä ihanasta petolintukuvastosta jota heille lapsena opetetaan.