Karisma
Karisma (kr. χάρισμα) merkitsee kristillisessä teologiassa Jumalan suomaa armolahjaa eli supervoimaa. Koska Jumala on mustasukkainen potentiaalisia kilpailijoita kohtaan, eivät hänen armolahjansa yleensä ole kovin kummoisia (röntgenkatse, hämisvaisto ja sellaiset ovat poissa laskuista), vaan lähinnä jotakin hyvin käytännönläheistä, kuten kiihkeää puhetta kielillä, joita kukaan ei ymmärrä.
Myös sosiologiassa ja politiikassa karismalla tarkoitetaan sosiaalista supervoimaa, jonka avulla ihmiset saadaan manipuloitua ihan mihin tahansa. Se on pinnallisuuden lajeista kaikkein käyttökelpoisin. Max Weber määritteli karisman epätasaisesti ihmiskuntaan jakautuneeksi ominaisuudeksi, jolla varustettu yksilö koetaan sosiaalisesti vaikuttavana, auktoriteettia ja luottamusta säteilevänä yli-ihmisenä, joka asettuu sosiaalisen toiminnan keskipisteeseen ja saa muut temmattua mukaansa, tyypillisesti johonkin hankkeeseen, josta on heille vaivaa sekä kuluja ja karismaattiselle henkilölle etuja. Karisma on siis mystinen vallan muoto, joka tuottaa ihmisten aivoihin hyvän- ja varsinkin pahanlaatuisia auktoriteettikasvaimia. Karismaattisista persoonista käytetään usein nimikkeitä paskiainen, kusipää , sosiopaatti ja sotarikollinen.
Karismaa on vaikeaa määritellä tai tutkia. Eräiden henkilöiden karisma on kaikin puolin niin suunnaton arvoitus, että se räjäyttää jo irrationalisminkin rajat. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi Paavo Väyrynen, George W. Bush ja Jordan Peterson.
Karismaattinen liike on kristillinen liike, jonka piirissä painotetaan huutamista ja reuhtomista. Historiallisia karismaattisia liikkeitä ovat mm. Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue ja Italian fasistipuolue.
Karismaattisia henkilöitä[muokkaa ]
Lähde: Wikipedian artikkeli karismasta
Henkilöitä, joilla ei ole karismaa [muokkaa ]
Lähde: todellisuus
Harkitse myös, voisiko tämän tynkämallineen vaihtaa johonkin huumoroituneista tynkämallineista.