Johann Strauss vanhempi
Johann Staruss vanhempi eli Johann Baptist Strauss (suom. Johannes Kastaja Strutsi, 1804–1849) oli itävaltalainen valssinväkertäjä, vastentahtoinen dynastianperustaja ja Radetzky-marssin (tunnettu paremmin nimellä "Pelle Hermannin tunnusmusikki") säveltäjä. Straussin merkittävin saavutus on hänen poikansa Johann Strauss nuorempi, joka syöksi isänsä valssikuninkaan valtaistuimelta verisessä palatsivallankumouksessa ja aloitti sitten maailmanhistorian läkähdyttävimmän valssimassatuotannon ja kasvatti jopa itävaltalaisittain naurettavaksi tuomittavan poskiparran.
Johann Strauss vanhempi popularisoi valssin, erään säännellyn tavan liikutella jalkoja pareittain taustamusiikin soidessa. Valssi oli syntyajankohtanaan Euroopan suosituin esileikin muoto, ja valssisäveltäjät olivatkin tunnettuja naistenmiehiä, varsinkin Johann vanhempi, joka kuoli 45-vuotiaana äpärälapseltaan saamaansa tulirokkoon.
Straussia pidetään vastuullisena katrillin levittämisestä Itävaltaan.
Elämä[muokkaa ]
Johann Strauss, joka ei vielä tiennyt olevansa vanhempi, syntyi jo nuorella iällä majatalonpitäjän perheeseen. Kun Straussin vanhemmat kuolivat – äiti menehtyi ientulehdukseen, ja Itävallan valtiollinen poliisi ampui isän sänkyynsä, kun tämä oli unissaan hymissyt Marseljeesia – pojan holhoojaksi osoitettu "herra Müller" lähetti 12-vuotiaan Johannin rangaistukseksi opettelemaan tylsintä tuolloin tunnettua ammattia, kirjansidontaa. Säilyttääkseen järkensä kaiken kirjansidonnan keskellä nuori Strauss alkoi opetella viulun- ja alttoviulunsoittoa, sillä jopa aloittelijan viulunraapimisäänet olivat tervetullutta vaihtelua taitettujen arkkien pläräämisen oheen.
Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Straussilla oli kaksi vaihtoehtoista toimintasuunnitelmaa: ryhtyä muusikoksi tai suorittaa itsemurha kirjansitojan tarvikkeilla. Hän onnistui soluttautumaan paikalliseen humppapumppuun, joka kiersi esittämässä kovaäänistä sontaa kuuroille eläkeläisille. Kuurojen eläkeläisten kuollessa Strauss loikkasi Lanner-kvartettiin, jonka oli perustanut hänen suurin idolinsa ja sittemmin pahin kilpailijansa Joseph Lanner, menestynyt euroviisuesittäjä.
Opittuaan Lannerilta yleisöön menevät temput Strauss jätti tämän orkesterin ja perusti oman bändin. Virallisesti Strauss selitti halunneensa "viedä bändiä uuteen suuntaan", mikä ei Lannerille sopinut. Lanner puolestaan syytti Straussia "sooloilusta" ja "itsekeskeisyydestä". Straussin ensimmäinen oma bändi oli nimeltään Flügel (Siivet) ja se floppasi pahemman kerran. Strauss perusti uuden bändin, jonka nimesi itsensä mukaan.
Strauss sävelteli sopivan imeliä ja muodinmukaisia (so. imeliä) valssinkuvatuksia, esitti niitä omalla orkesterillaan ja kiskoi hyvät rahat tehden useita ulkomaankiertueitakin. Kaikki näytti menevän hyvin, mutta sitten Strauss meni naimisiin ja sai lapsia, jotka paha kyllä osoittautuivat lahjakkaiksi. Eräs toinen kuuluisa itävaltalainen havaitsisi varmasti paljonkin kiintoisia piirteitä isä-Straussin jälkeläissuhteissa, joita dominoi hirmuinen yritys estää jälkikasvua tunkemasta musiikkiareenalle kilpailemaan isänsä kanssa. Tämä kuuluisa itävaltalainen saattaisi kutsua moista suhdetta kronoslais-uranolaiseksi. Musiikilliset munansa[1] säilyttääkseen Strauss ei kuitenkaan katsonut hyväksi syödä lapsiaan, vaan sen sijaan ohjasi nämä lannistaville ja epäluoville elämänurille: Johann Strauss nuoremman piti lähteä pankkialalle, Josefille kaavailtiin uraa armeijassa ja kuopus Eduard oli määrä lähettää autiolle saarelle jonnekin hiton kauas. Kun Straussin vaimo ei suostunut noudattamaan puolisonsa suunnitelmia ja kun pojat alkoivat osoittaa musiikillista lahjakkuutta, Johann I tajusi, että olisi vain ajan kysymys, milloin kersat tekisivät isänmurhan säveltämällä jotain hyvää. Hän teki kaikkensa estääkseen poikiaan lähtemästä muusikon uralle: hän osti kaikki Wienin soittimet ja poltti ne, hän pukeutui Salieriksi ja jätti valetilauksia yrittäen tappaa poikansa työllä. Kun mikään ei onnistunut, Strauss päätti hankkia toisen lapsikatraan. Hän etsi itselleen ompelijattaren rakastajattareksi ja tempaisi tämän kanssa kuusi lasta, siis kaksinkertaisen määrän vaimonsa jälkeläisiin verrattuna.[2] Strauss unelmoi suuresta taistelusta, jossa panisi kaikki lapsensa areenalle ottelemaan toisiaan vastaan kuolemaan saakka.
Ikävä kyllä Straussin äpärälapset olivat rupisia idiootteja, joista ei ollut mihinkään muuhun kuin yleisvaarallisten tartuntatautien levittämiseen. Lopulta Strauss sai eräältä au-säkiltään pilkkukuumeen. Hän yritti ottaa tilanteesta kaiken irti, ja kuoli syyskuussa 1849 jättäen jälkeensä puolivalmiin Pilkkukuumevalssin. Straussin pahin painajainen oli kuitenkin jo toteutumassa: hän oli laskenut irti lahjakkaiden säveltäjien dynastian. Siten hänen kohtalonsa on tavallaan kauniskin: hän ei olisi ikinä halunnut elää maailmassa, jossa olisi joutunut jakamaan suosionsa ja valokeilansa toisen menestyneen Straussin kanssa.[3]
Dynastia[muokkaa ]
Isä-Straussin kauhuksi hänen jälkeläisensä perustivat ennennäkemättömän menestyksekkään valssi- ja polkkatuotantotehtaan, joka häpeällisesti tuotti enemmän ja parempaa musiikkia kuin hän itse. Johann Strauss nuorempi hallitsi Habsburgien tanssiaisia hirmuotteellaan valssikuninkaana, jolle keisari Frans Joosef oli suoraan vastuussa; valssikuningas itse vastasi ainoastaan Jumalalle. Josef Strauss toimi Johann nuoremman lakeijana, ja nuorin veli Eduard viimeisteli kauhuskenaarion ristimällä poikansa Johann Strauss III:ksi.[4]
Teokset[muokkaa ]
- Johann Strauss vanhemman tunnetuin teos on epäilemättä Radetzky-marssi , johon päättyy mm. Wienin filharmonikkojen vuotuinen uudenvuodenkonsertti. Tämä iloinen sävelmä syntyi juhlistamaan sitä, että Habsburgien murenevan monarkian joukot murskasivat vapautta vaatineet italialaiset.
- Lorelei-Rhein-Klänge -valssi op. 154 on edellisen lisäksi ainoa isä-Straussin teos, jota saa enää esittää. Rajoitukset ovat perustaltaan taloudellisia: ne kaikki muut kuulostavat aivan samalta.
Katso myös[muokkaa ]
Ulkoiset linkit[muokkaa ]
Viitteet[muokkaa ]
- ↑ Ns. Mozart-Kugeln
- ↑ Tässä on tietysti laskettu vain pojat. Ei niitä muita kukaan 1800-luvulla laskenut.
- ↑ Armeliaasti hänellä ei ollut vielä aavistustakaan Richard Straussista.
- ↑ Johann Strauss III oli yllätyksellisesti säveltäjä. Tässä vaiheessa itävaltalaiset pelästyivät kielensä köyhtymistä: alkoi näet vaikuttaa siltä, että Strauss olisi korvaamassa säveltäjää merkitsevän sanan Komponist. Kielellisistä syistä yleisö hyljeksi Johann Strauss III:sta – tätä helpotti huomattavasti se, että hän oli todella paska säveltäjä.