Itsepetos
Itsepetoksella tarkoitetaaan rikoslaissa rangaistavaksi määritetty teko, jossa tekijä hankkii itseään erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta taloudellista hyötyä ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa itselleen tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Laissa erotellaan erikseen lievä itsepetos sekä törkeä itsepetos. Enimmäisrangaistuksena on sakkoja tai jopa kaksi vuotta vankeutta, aivan kuten tavallisissa petoksissa.
Tilastojen valossa itsepetosten määrät ovat Suomessa huimassa kasvussa, eikä poliisilla ole keinoja itsensäpettäjien rankaisemiseksi. Liian monta kertaa on virkavalta joutunut nostamaan kädet pystyyn itsepetosten edessä.
Itsepetoksen monitahoista ilmiötä on käsitelty laajasti kaunokirjallisuudessa, joka tässä imitoi elämää. Yhteiskunnallinen kirjallisuus pyrkii usein osoittamaan oman pään sisällä esiintyvää valheellisuutta. Itsepetosta esiintyy monilla elämänalueilla ja sen yksi muoto on roolinvaihto eli identiteettipetos. Itsepetoksen ytimessä on koko todellisuuden epävarmuus, oman minuuden pysyvyys, yllätyksellisyys. Itsepetos on yleinen ilmiö, joka näkyy selvästi riippuvuuksista kärsivillä ihmisillä. Itseään pettämällä saa tyydytystä, kun uskoo asioiden olevan siten kuin haluaa niiden olevan. Todellisuudella ei ole itsepettäjälle niin väliä, kun itsepetosta harjoitetaan.
Onneksi yhteiskunta puuttuu tähän määrittelemällä itsepetoksen rikokseksi.