Hikisitaatit:Peelo (Hikipedian käyttäjä)/Suomi24-foorumilla

Tähän artikkeliin on koottu sekalainen kokoelma Hikipedian käyttäjä:Peeloksi tunnistetun henkilön erinäisillä nimimerkeillään Suomi24-foorumille vuosien 2005 ja 2006 aikana kirjoittamia sepustuksia.

Osittain päällekkäinen sivun Hikiaineisto: Ärpeen tarinat kanssa.

Sitaatit[muokkaa ]

• Väkivaltastoori: kuuno kalevi ja ärpee oltiin lähetetty kesälomaksi maatilalle eräänä päivänä ärpee oli niin krapulassa että polki kuuno kalevin mustaan paskaan kuuno kalevi nousi paskasta ja vetäisi ärpeetä turpaan jolloin tältä irtosi toinen kives aikansa tapeltuaan paikalle ilmestyi syväreikä joka ampui ärpeetä rynnäkkökiväärillä päähän ärpee kaatui maahan verisenä päässään mojova reikä kuuno kalevi hyppäsi kaivoon mutta hänen pahaksi onnekseen se oli tyhjä ja kuuno kalevi runnoutui kuoliaaksi poliisit alkoivat syyttää hellevi holokaustia poikien kuolemasta
• ärpee ja kuuno kalevi olivat linnanmäellä siellä he olivat suuressa vajaamielisyydessään menneet humalassa maailmanpyörään yhtäkkiä ärpee kuitenkin putosi maailmanpyörästä kuuno kalevi sai otettua häntä kiveksistä kiinni ai saatana kun tämä on tuskallista ulvoi ärpee yhtäkkiä hän heitti mällit alhaalla kävelleen tytön suuhun kuuno kalevi päästi otteestaan irti ja perusti aiheeseen liittyen kerhon tuvalulle
• oli aamu äiti herätti poikansa kuuno kalevin ampumalla tätä kiväärillä päähän jauts kilahti isä kuuno kalevi tuli kouluun päässään iso verinen reikä josta näkyivät aivot koulussa häntä nöyryytettiin ja lopulta ärpee ampui häntä kiväärillä päähän kuuno kalevi menehtyi ja kymmenen vuoden kuluttua hänestä tehtiin väitöskirja turun yliopistossa
• Ärpee oli osallistunut kansainväliseen laulukilpailuun Marshallinsaarilla. Kansainvälisyydestään huolimatta kilpailuun kuitenkin osallistui Ärpeen lisäksi käytännössä vain marshallinsaarelaisia. Ärpeen esitys meni perseelleen. Kun marshallinsaarelaiset ivasivat häntä ei-ilkeästi, Ärpee totesi: "Minä näytän teille vielä". Yksi marshallinsaarelaisista kysyi ivallisesti: "Ai mitä näytät?" "Persettä", totesi Ärpee mystisesti ja laski housunsa kinttuihin. Siinä Ärpee sitten irstaili loppupäivän pöyristyneiden marshallinsaarelaisten edessä.
• Ärpee oli mennyt vanhaan autiotaloon, sillä hänestä se oli sangen kiintoisa. Autiotalossa Ärpee kuitenkin kuuli ääniä: "Kuka siellä?" Yllättäen eteiseen ilmestyi noita. Ärpee alkoi ulvoa kauhusta. Noita otti esiin lasin, joka sisälsi hänen omaa kustaan ja totesi: "Maista, poika." Kun Ärpee ei maistanut, noita jatkoi: "Maista nyt." Kun Ärpee joi kusen, noita otti esiin toisen lasin ja kähisi: "Ota lisää." Ärpeen poskelle vierähti tuskan kyynel, mutta hän maistoi lisää noidan kusta. "Saat maistaa lisää kustani", totesi noita ojentaen Ärpeelle lisää. Ärpee oksensi vatsansa sisällön talon lattialle. Noita totesi: "Nyt onkin hyvä hetki ottaa lisää." Kun Ärpee oli juonut kaiken, noita otti esille lautasen, joka sisälsi hänen omaa paskaansa. "Ota", kähisi noita avomielisesti, "ota vaan". Ärpee ulvoi kauhusta. Syötyään noidan paskan inhon väreet kasvoillaan noita kertoi Ärpeelle: "Voit mennä. Mutta varokin, jos ilmiannat minut, sillä silloin alkaa tapahtua kamalia."
• ärpee matkusti malawiin vain jotta voisi päästä siellä erääseen vanhaan hylättyyn autiotaloon mylvimään siellä häntä kuitenkin odotti kaamea yllätys siellä oli taas se noita joka tarjosi hänelle kuivettunutta rotanpaskaansa 'ei ei änkytti ärpee syö nyt poika vaan ärpee myöntyi vastahakoisesti ja ahmi paskan suomessa häntä jäivät kaipaamaan monet hullut
• ärpee oli mennyt ravintolaan muiden retkujen seurassa yhtäkkiä ärpee sai huomata että noita oli siellä (hyvin kauheaa) noita tarjosi ärpeelle rauskun paskaa maistappa kuinka hyvää noita örisi hyvin hyvin vittumaisella äänellä ärpee nolostui ja hotki ulosteen no otappa sitten lisää kun kerran noin hyvin maistui noita jatkoi vittumaisella äänellään no more shit sherlock mylväisi ärpee ja katkaisi noidan pään täräaseella noidan verinen pää lensi suorana kaarena bio jäte roskikseen samassa ärpee tunsi sisällään syvän sisäisen muodonmuutoksen alkamisen ja alkoi hakata pöytää ja ikkunoita sekä ulvoa kauhusta (yleensä tässä vaiheessa lopetetaan juominen)
• Autio metsä: ärpee oli mennyt keskelle metsää koska se oli hänestä sangen kiintoisa tapa viettää vapaa aikaa yhtäkkiä hän sai kauhukseen huomata että noita oli siellä ärpee näki kuinka noita uitti kakaroita omassa kusessaan ja mylvi mielipuolisesti siinä samassa ärpee ratkesi ryyppäämään hän astui kännispäissään oksan päälle jolloin noita luuli saaneensa orgasmin separi ernon porukat alkoivat tulittaa noitaa ja ärpeetä rynnäkkökivääreillä päähän he menehtyivät mutta ärpeen sielu alkoi leijua taivaalla ja se otti separi ernon hahmon
• Ärpee kärähti runkkaamisesta ja ope kysyi "miksi sinä poika teet niin ?", johon ärpee vastasi "pitäisikö minun työntää käteen sittentten ?", virallisesti. "Ei vaan lukea Shakespearia ja soittaa vielua ja olla ylpeä". "Faki faki, ten euroo", räpätti ärpee, ja riisui housunsa ja pyllisti opelle. Ärpee ruoskittiin koulun kaljuuntuneella hiekkakentällä klo viistoist-reikä-reikä.
• "Haluuts turpiin ?", ähisi narkkarinnäköinen pikkumulkku läski Taavetille. "No en tietenkään" vastasi Taavetti, "mitä sä vittuu sä oikeen meinaat, sä oot ylpeä, vittu mä vedän kaikkii ylpeit lättyyn", uhosi äpärä. Nyt Taavetti hyppäsi vaaka-asentoon ja alkoi vieriä kohti äpärää ja kas johan äpärälläkin nappasi, nimittäin, siitä sai leikeltyä saksilla kivoja "matoja" ongenkoukkuun. Kalansaalista juhlittiin ympäri suomenniemeä.
• "Sä olet ylpeä", inisi yh-äiti nurtsilla ja juoksenteli kännissä ympäri kerrostaloa. Kaaleppi, tuo kyrpä-Joonas, B-rapun mulkku tuli paikalle ja totesi "mun tietokone on sekaisin, sä teit sen, örghhh...". "Sä olet ylpeä siksi sun kone ei toimi", inisi yh-äiti edelleen ja sai lättyyn mansikkahilloa naapurin Jeesus toi herkut lättyyn. Samassa yh-äidin magneettiset metalli-helyt aiheuttivat kaamean magneettisen anomalian, koska talon betonielementeissä oli käytetty terästä, siksi sen johdosta (ehkäpä myös sähköjohdosta) koko talo sinkoutui yhdeksänteen ulottuvuuteen vieden mukanaan ärpeen joka käymässä vaa ei olemaan, niinkuin lopulta kävikin mutta ei enää sinä jouluna, nimittäin joulupukki, koska joulupukkikaa ei osaa mennä yhdeksänteen uloittuvuuteen. Näin on näreet, "hyvää läppää" sanoi sydän kirurgi kun asensi potilaalle uuden sydänläpän.
• Missä Ärpee, siellä lemu. Missä rakkaus, siellä Tuvalu. Missä Ärpee, siellä lemu, vaan miltä se nyt haiseekaan? Huomenna poltan itseni, syöksyn pää edellä valtaisaan liekkimereen. Huomenna surmaan itseni, vaikka kuinka se sattuu. Kuolen yössä iho ylläni ja siivet levitettyinä. Kärsin ja menehdyn, ylösnousen ja elän taas. Se aivojasi rakastaa ja omistaa maksasi. Se keuhkojasi nytkin pälyää, se hyväntahtoinen kaikkivalta. Olen tuvaluntaja, kiribatintaja, tongantaja, fidžintäjä, Raamattu ja houreiden kirja, standardimallipeelo. Olen kaariminuutti, suuri mulkku, tapahtuma-aivosyylä, raamatunlukija, jeesustelija, hurskas ja henkisesti turskas. Suomeen syntynyt suojelusperkele (Ärpee), huoralan kivimäkeen. Se muistaa sinun kyrpäsi, ja kavahtaa paskasi haisua. Se viimeisenä päivänä ylösnousee viereltäsi.
• ärpeeseen oli kiinnittynyt magneetti ärpee ulvoi kauhusta teuvo taskumatti tuli paikalle pyytämään vessapaperia senkin homo etkö näe että sinulla on sitä perseessäsi örisi ärpee pojat repesivät nauramaan mielipuolista naurua ja kumpikin kuoli uniapneaan
• ärpee oli veneilemässä keskellä tyyntä valtamerta ilman vanhempien lupaa yhtäkkiä häneltä putosivat housut alas höh höh ärpee hörisi sitten veneeseen pomppasi merestä turska joka repi ärpeeltä munuaiset rautapalkilla ulos ja nyt on aivot jäässä niin kuin on viinanikin hän sopersi ja heimopäälliköt liittivät hänet puuttuvaksi renkaaksi aivovammaketjussa
• ärpee nimitteli ärästä kukkahattutätiä lutkaksi kukkahattutäti otti hirveät kilarit ja soitti ärpeen äidille tää sun äpäräs haistattelee mulvalitti hän siinä samassa ärpee luhistui kolmen sepän voimasta ja anoi suurempaa älynvajetta jotta hänellä olisi otsaa toteuttaa sairaimmat suunnitelmansa
• Ärpee ja Ukrainan syksyiset arot: heino hepatiitti istuu pöydässä ja paskantaa housuihinsa ärpee on lentokapteeni ja n00b joka meidät merenpohjaan lennättää on vain sekunneista kysymys koska musketit laukaistaan meidän harmaan maksamme läpi eksyneet lampaat makaavat hievahtamattakaan sänkyni alla koska he ovat varmoja että ärpeen hahmo on seinällä en tiedä kuinka paljon viagraa tarvitaan käynnistämään aikakoe einon valkopääkotka lentää ylitsemme näyttäen eksyneille lampaille tien ukrainan syksyisille aroille siellä he voivat harjoittaa homoseksuaalisuutta ilman ärpeen syyllistävää pälyä eino on sellainen tyyppi jonka kanssa poliisi haluaa olla tekemisissä huomisaamuna eino kai herää puukotettuna putkasta jossa hän oli ryyppäämässä isä sepeteuksen kanssa

haist kukkanen

• ärpee menehtyi tänään kello 12.03 huomenna järjestetään arvokas hautajaistilaisuus hautajaisiin on vapaa pääsy tarjolla kahvia ja pullaa
• vielä jatkoa: ai niin ne hautajaiset järjestetään tuvalulla vainajan omasta pyynnöstä
• kuollut ärpee: kotivalo lähestyi ärpeetä hän surmasi ärpeen lyömällä tätä nyrkillä kiveksille 'a revoir mylväisi ärpee kotivalo viimeisteli veritekonsa lyömällä menehtynyttä ärpeetä paistinpannulla päähän
• ärpee ja avaruuksien yhtymä kohta: avimenperä roikkuu ärpeen kostuneessa kaulassa häntä kovempaa ei örise ees toi naapurin eino ja hänen kanahaukka pälyilen kiikarien avulla kuinka naapurissa harrastetaan seksia saan liittolaisiltani salaisia merkkejä joissa kehotetaan poraamaan ja kovaa tänä yönä ei nussi sitten kukaan tero tulee luokkaan ja luo jäätävän kristalli pälyn avaruuksien yhtämäkohdassa olevaan kielioppivirheeseen kurko lienee voimaa
• pjaska ja Ärpee: olivat mansikkaostoksilla ja eivät toki tietenkkän erottaneet eli eroittaneet eli tten huononoja äpärämansikoita tuoreista kotimaisista, mutta ehkä hieman liiaksi jalostetuista mansikoista, joten täten he ryhtyivät mustikan syöjiksi, miksi miten nyt taas tuli heille mieleen elikö näitä marjoja voisi tehdä itse mustikan väriaineesta ja kuttaperkasta. Tuumasta toimeen ajattelelivat nuo aivoajattelun MM-henkilöt, ja he saivat heti töitä Suomen Marjateollisuus RY:stä.
• ärpee pohtimassa totuuden syvimpiä syövereitä: sorran mustaa paskaa ja se vastaa toiveisiini teryleeni hiostaa mutta kuunous ja viina yhä syön aaltopihviä ja mietin oletko osa totuuden syvintä olemusta vai pelkkä humalaisen houre sika ja perkele ovat ovella he tulittavat sinua rynnäkkökivääreillä päähän kuolet ja rapiset taivaan tuulin jumala vastaanottaa suruviestini naapurin einon äkillisestä mielensokeudesta hän etsii sitä silmien takaa mutta kuuno tappaa hänet sillä niin on kuunokin mielisairas peelo että hänellä on otsaa vittuilla elmeri eukonperälle tämän tynkä peniksest aamulla löysin sängystäsi ruumiin jonka otsalla oli linnunpaskaa ja iholla viinaa poltin kanahaukkasi sen viimeiset sanat olivat no shit sherlock avasin viinakellarin ja löysin vanhat maantuneet paska kalsarisi mahdoit olla n00b
• Sikamainen käytös: Ärpee ja muut retkut sikailivat Lontoon kalleimmassa ravintolassa. Kun tarjoilija toi ruokalistoja, Ärpee otti ne ja pyyhki niillä perseensä. Tämän jälkeen hän kysyi helvetin vittumainen ilme kasvoillaan: "Olix jotain asiaaki?" Kesken ruokailun yksi joukkion jäsenistä, Retku-Roope, kaatoi Koskenkorvan iholleen. Ruoat puolestaan päätyivät rinnuksiin ja lattialle. Tarjoilija kysyi: "Haluaisivatko herrat jälkiruokiakin?" Ärpee vastasi tyypillisellä viinajuopon äänellä: "No emme kyllä". Kun tarjoilija toi ilmaiskarkkeja, Ärpee työnsi ne käsillään pois ja oli vähällä oksentaa. Kun oli laskun aika, pojat huomasivat, että heidän kaikki rahansa oli mennyt viinaan ja huoriin. "Sori, ei meil nyt oo rahaa", vastasi Ärpee. Kun poliisit saapuivat, Ärpee oli jo riehumassa Gabonin suurlähetystössä.
• Täydellinen rikos: Oli joulu. Ärpee sikaili ruokapöydässä tavalliseen tapaansa. Hän sulloi suuhunsa viisitoista pikkuleipää ja pureskeli niitä suu auki. Se oli erittäin irstaan näköistä.

Taivaista kuului mylvintää. Pian myös oveen koputettiin. Se oli joulupukki! Ärpee sai lahjaksi sairauden. Ensimmäiset oireet olivat havaittavissa yöllä, jolloin Ärpeen alati pälyilevä silmä muljahti sijoiltaan ja oli pudota shakkitelinehuoneen lattiaviemärille. Tohtori Mengele totesi Ärpeen olevan henkisesti turskas.

Henkinen turskaus tuli kuvioihin uudelleen Ärpeen seottua fyysisesti elokuussa 2007. Kun hän oli 21. elokuuta 2007 juomassa haukkansa kanssa viinaa, hänen sydämensä muljahti, kuin jotain ikävää oli tapahtunut. Seuraavana päivänä pääkaupunkiseudulla tapahtui rikos, joka oli lopulta johtava kahteen elinkautiseen, viiteen 15 vuoden vankeuteen ja kahdeksaan sakkoon. Ärpee esiintyi poliisille meediona ja väitti, että syyllinen oli hänen paras ystävänsä Valdemar Viinajuoppo.

25. elokuuta 2007 Valdemar Viinajuopon ovelle koputettiin. Se oli KRP. Poliisi tiukkasi Valdemar-paralta: "Miksi surmasit ystäväsi?" Tässä vaiheessa koko Suomen kansa oli jo täysin varma, että herra Viinajuoppo oli syyllinen. Ja tämä kaikki vain Ärpeen ennustusten takia! 1. syyskuuta 2007 Viinajuoppo löydettiin kuolleena hautausmaalta. Seuraavan vuoden tapahtumia ei tunnettane, sillä Ärpeen uskotaan menehtyneen kemianluokassa tapahtuneen tulitaistelun seurauksena lokakuun 21. päivänä 2007. Viimeisiksi sanoikseen hän totesi: "Tee jokainen tekosi niin kuin se olisi viimeisesi näkyvän valon maailmassa". Ärpee lähti lentoon. "Hänen ruumiinsa ei vellone vielä kovin korkealla yläpuolellamme", totesi Lumpy Laholatva ja puhkesi sellaisiin kyyneleisiin, että Hectorin oli aivan pakko sanoa yksi sana: "asdf".

Vuonna 2015, kun aika oli jo Ärpeen isännän ja luottomiehen jättänyt, poliisi aloitti uudelleen rikostutkinnat. KRP:n mukaan rikos oli ollut ennen kaikkea prosessi: ensin oli kuollut Ärpee, sitten miltei kymmenen vuoden kuluttua joku hänen tuttunsa. Kaiken takana oli aivan varmasti salaliitto. Keksittiin, että sen takana oli YK. Niinpä Suomi päätti ensitöikseen erota YK:sta ja julistaa sodan Uzbekistanille. Tämä ei kuitenkaan tuottanut juuri tulosta. Lopulta katsottiin aiheelliseksi antaa Ärpeen levätä rauhassa.

Ärpeen ikiunta häiritsi kuitenkin vuonna 2027 tapahtunut varsin oksettava veriteko: oli tapahtunut rikos. Kuuno-Kalevi Kotivalo surmasi itsensä ja hautasi ruumiinsa metsään. Tämän teknisestä toteutuksesta ei ole vielä varmuutta. Kaikesta päätellen Ärpee oli noussut kuolleistaan, tai sitten kyseessä oli jälleen uusi salaliitto. Suomi julisti ydinsodan 521 asukkaan Rapan saarta (Ranskan Polynesia) vastaan ja myi itsensä Tuvalulle.

Tuvalun vallan aikana Suomi läpikävi sisäisen muodonmuutoksen: pankit ajautuivat konkurssiin, koulut suljettiin, töitä ei riittänyt, poliisi korruptoitui ja sielunvihollisuus laillistettiin.

Vuonna 2050 otti paikan uusi salaliitto, kun jo taannoin menehtyneen Ärpeen näppäimistölle kuoli Dr Pepperiä.

• Ahneella on paskainen loppu: Ärpee katseli asemallaan Leijonakuningasta. Kun Bumba ilmestyi ruudulle, Ärpeetä alkoi kovin himottaa. Niin kovin häntä himotti, että hänen aivojensa tietyt "nesteet" alkoivat kohota ja kusi nousi päähän niin, että hänestä tuli kusipää. "Haöfhh!", mylväisi Ärpee. Se ei tarkoittanut mitään, "haöfhh!"

Yhtäkkiä taivaista kuului mylvintää. Se oli Joulupukki. Ärpee istui hurmioissaan, mutta sai huomata, että Joulupukki alkoi ihan seota päästään ja oli täysin perversioitunut. Ärpee vajosi niin syvän epätoivon valtaan, että hän alkoi itkeä hillittömästi. Yllättäen hän piristyi kuin taikaiskusta ja syöksyi Korkeasaareen kaivelemaan muulin persettä. "Hyi perse", ynisi hän, "kuinka groteskia!" Seuraava uhri oli Einon haukka, jonka Ärpee otti myös panttivangikseen. Ei aikaakaan, kun haukka jo paloi nuotiona metsässä. Ärpee nauroi vierestä paskaista naurua. Pian hän menehtyi sydämen pidätykseen (=cardiac arrest).

Ahneella on paskainen loppu.

• Ärpee oli lomalla Funafutilla. Hänen lähtiessään hotelli oli jo ilmiliekeissä ja tuhat tuvalulaista sammutti paloa.

Diskoilta ei mennyt paremmin. Ärpee kysyi daamiltaan hieman huonolla tuvalulla: "Paljo pillu maksaa?" Ärpee sai turpiinsa, mutta se ei hänen intoaan lannistanut.

Seuraavana aamuna Ärpee istui Funafutin ainoassa kahvilassa ja sikaili. Hänen suustaan tuli suorana kaarena röyhtäyksiä, joiden haisu kantautui kaukaisimmille atolleille asti.

Illalla Ärpee sai kohtauksen hotellihuoneessa. Hän alkoi hakata lattiaa, pomppia ja kiljua.

• Ärpeen olemus: ÄRPEEN JUHANNUS

Ärpee, tuo karvaton apina kyhnää mielellään nurkissa ja haistelee sormiaan, joilla on aiemmin raapinut persettään ja kähminyt muniaan. Välillä hyökkäilee tietokoneelleen ja kirjoittaa runon jos toisen, ja vitsinkin, kukaan niitä ei ymmärrä vaan hän viittoilee kädet ravassa että "olen moukkien masturbaatio luolassa", missä hän on tosin itse.

Hän ei osaa hän eroittaa runouden ja vitsin eroa, koska äpärämäisillä avoivoillaan ja viluissaan alasti kyhnäänävänä apinana hän ei ole ajan hermolla, hän ei ole cool vaan warm, hiki valuu.

AJAN HERMO

Mitä se on ?

Se on kun tietää mitä/missä/milloin, se on ärpeellä kadoksissa, mutta missä ? Ärpee luulee että se on nurkassa, muiden katseiden ulottumattomissa poissa muilta, johtuen ankaran isän painostuksesta.

LAPSUUS

Mitä se on ?

Isänsä nimi hänellä on enteellisesti R.P Homotiainen ???!!!, Ärpeelle hän antoi nimen Riitta-Pekka Homotiainen ja siitä alkoivat ärpeen ongelmat, enskin pyhäkoulussa tytöt haukku ärpeetä peräpään ritariksi ja sit opet villiksi kuttaperkaksi. Hän ei ollut kuitenkaan kumpaakaan vaan erakko nimeltään ÄRPEE, paskan ja filosofian yhdistänyt nero.

Filosofia mitä se on ?

Filo on nimittäin ärpeen mukaan filo-taikinaa ja sofia, päiväkodin upein 5-vuotias tyttönen. Ärpee rakensi koko elämänfilosofiansa sen varaan että paska pitäisi paketoida filo-taikinaan ja tarjoilla sofia neidoille.

Ärpeen aikuisuus, mitä se on ?

Nyt joudutaan palaamaan alkuun, ja etsimään syyt hänen erkkouteen. Nimittäin, ärpee on löytänyt nurkasta totuuden. Päästäkseen nurkasta hänen pitäisi laukaista paska lentämään valonnopudella poispäin hänestä niin hän voisi irtautua nurkasta, koska silloin paskan ja ärpeen välinen aikajatkumo murtuisi ja hän pystyisi erkaantumaan nurkasta ja jatkamaan tavallista elämäänsä, virkavapauden ja jälkeen vittulan koulun vahtimestarina.

Paska on lentänyt, mutta vain vitseissä ja runoissa, sen se selittääkin, eikö vain !??!!!!

Ja nähdä taas Sofia, mutta eihän hän ole enää siellä oppilaana, tässäkin ärpeen ajkantaju heittää, voi sitä rukkaa...

Keski-ikäisenä spurguna hän etsityy luultavasti voikkasalin nurkkaan ja etsii lemiköytensä, jota pitkään luuli liaaniksi ja alkaa heilumaan siinä, heittää ehkä parit ripulit ja sitten katuu tekoaan ja alkaa siiviamaan, kunnes näkee....

Sofian !!!! Taisit yrjötä lattialle ärpee,mutta en mä välitä ?", johon ärpee vastasi joo, mä pääsin laitoksestaja oon nyt täysin terve, (jumppasalin köysissä roikkuen, luullen niitä liaaneiksi, hah hah hhahhaaa ).

S: Antaisiksä mulle kyrpää, mä oon aina halunnu ? R.P: Tottakai, mut mun pitää ensin hakea karannut hevonen, tulin sillä tänne. S: Hah hah, sä oot sit hauska, sähän tulit kävellen. R.P: Se on tuolla nurkassa. S: Ei siellä ole mitään, muuta kuin pölyä. R.P: Pah, se ei ole sittenkään totta. S: Mikä siis ? R.P: Että olen yksisarvisen poika ????, no pieraistaan sen muistoksi, pruuuttt !!!!!!!! S: Sun pieru haiseen hyvältä, nuuh, ihanaa, pannaan heti.......

[jatkuuu]

• Ärpee oli kehitellyt sairaissa aivoissaan oikein kelvollisen musiikkikappaleen "Learning to Fly". Hän julkaisi sen ja päätyi levy-yhtiön pahimmaksi vihamieheksi, sillä sen johtaja oli yksinkertaisesti kateellinen Ärpeelle. Ärpee tajusi olevansa nero ja putosi perseelleen.

Mitä pidemmälle Ärpee rokkarinurassaan eteni, sitä sairaampi hänestä tuli. Eräänä päivänä Ärpee sitten asteli tavalliseen tapaansa Itä-Helsingissä, mutta putosikin yllättäen viemäriin! Kolme sammakkoa seuraili ikkunalaudalta tapahtumia, ja kaikkia vitutti! Ahneella on paskainen loppu.

• Ärpee oli vihdoin löytänyt hyvän, armollisen Jumalan. Iltahämärissä hän kuitenkin osallistui taas paloittelumurhaan - "minä kun luulin jo päässeeni saatanallisista elämäntavoistani", parahti Ärpee. Hänet pidätettiin yön pikkutunteina. Kun Ärpee istui oikeudessa kuulemassa tuomiotaan kolmesta raa'asta murhasta, hän piristyi yllättäen ja syöksyi Korkeasaareen, jossa hän ryhtyi kaivelemaan muulin persettä. "Hyi, paskaa", naurahti Ärpee, "kuinka groteskia!" Tuomaria vitutti.
• Ärpee oli kalassa. Hän sai onkeensa turskan, mutta sepä ei ollutkaan ihan mikä tahansa turska. Se oli nimittäin Pyhä Turska! Tämä seikka selvisi Ärpeelle vähän ajan kuluttua. Taivaalle ilmestyivät Jumalan kasvot, jotka tuomitsivat Ärpeen teon ankarasti. Ärpee järkyttyi niin, että nenästä tuli räkää. Seuraavana aamuna Ärpee laitettiin suljetulle osastolle ryyppäämään isä Sepeteuksen kanssa.

"Kyllä se meidän Ärpee on oikea kotivalo toisinaan", kertoi Ärpeen faija naapurin Jeesukselle.

• Kautta rantain: Ärpee oli eksyksissä ja mietti miten pääsisin takaisin ostarille ja sieltä himaan. "No kautta rantain" tietenkii, harmi että Ärpee asui paikkakunnalla jossa lähin ranta olisi 100 km:n päässä. Ärpee eksyi metsää jossa karhu nimeltää Nalle Ähpuh pani Ärpeetä perseeseen ja myöhemmin illalla Ärpee kuoli aidsiin.

Sen kunniaksi pikkuoravat järjestivät illalla sambakarnevaalit, kuinkas muuten, hä ?

• Kaupungin laidalla: Istun laiturilla, katson vastarantaan. Näen pieniä punaisia tikku-ukkoja ja niiden keskellä Coca-Colaa, Coca-Colaapa hyvinkin. Näen miehen, joka kehrää laitumella ja tuhoaa kaiken elon tieltä. Minun sanani ovat asiaa, mutta minä en usko, että sisälläsi palaa nuoruus ikuinen. Elämä lehdetön on kuin päivä kossuton, niin kuin on haukatkin. Teidän silmänne mustina näette televisiosta pelkästään valon, saman valon, jonka kiribatilaiset esi-isämme näkivät teillä enkelten yli viisisataa vuotta sitten.

Maailma on ollut olemassa kauan, niin kauan, ettei kukaan enää muistakaan, mistä kaikki kerran sai alkunsa. Aurinko paistaa niin kuin aina ennenkin. Näen ilmassa kasvot, kuljen asemalleni, Jumala lähettää minulle sinne salaista tietoa.

Ja kaupungin laidalla meno on aivan verraton, la-laa-la-laa-laa, ja haukan silmät on mustat. Ja kaupungin laidalla meno on aivan verraton, la-laa-la-laa-laa, ja haukan silmät on mustat.

Syöksyin mä pää edellä syvään rotkoon. Näin mä siellä ametistikiven, johon kenties itse Jumala oli kirjoittanut minulle salaisen viestin. Psykoottinen olenko vain? Sano mitä vaan, tee mitä vaan, minä elän aina sossun turvin. Minä tahdon kaiken itselleni, mutten mistään maksaa voi. Nytkin silmäni pälyää tyhjää katua, jolle on piirretty kyborgi ikään kuin yöllisen mereensyöksyn jälkimaininkeina. Televisio ei hymyile, kuinka olet yön yli nukkunut kommunisti.

Ja kaupungin laidalla riehuu känninen Ärpee niin huoleton, kun mitään sattunut olis ei. Ja kaupungin laidalla riehuu känninen Ärpee niin huoleton, kun mitään sattunut olis ei.

Tahdon lentää houreessani Marshallinsaarille, näen korkealla siiven ja kuusen, jonka marjat ovat kuin suuri lintu taikka kissa. Koiran siivet ovat miestä vahvemmat.

Ja kaupungin laidalla mainostaa Ärpee kotisivuaan, niin melankolinen, kun jotain sattunut ois. Ja kaupungin laidalla mainostaa Ärpee kotisivuaan, niin melankolinen, kun jotain sattunut ois.

Kuusipuu.

• Entäs tämä? Ärpee istui sohvalla ja näki, kuinka seinälle ilmestyivät tummanpuhuvat kasvot, jotka mylvivät hänen nimeään. Myöhemmin illalla Ärpee kuvitteli, että Jumala yritti lähettää hänelle television välityksellä henkilökohtaista viestiä. Yöllä Ärpee yhtäkkiä heräsi ja alkoi hourailla ihmeellisyyksiä.

Äiti alkoi huolestua poikansa käytöksestä. Niinpä Ärpee joutui tutkimuksiin, joissa psykologi Waldesrand totesi tämän olevan aivan mielisairas. "Parane", äyski äiti, "parane siitä". Ärpeetä ei kiinnosta. Sen sijaan hän päätti mennä nussimaan sutta.

• Seittemän Ärpeetä:

Ensimmäinen Ärpee ammuttiin, kun se yritti laulaa. Kuusi kutia kohti maksaa, seitsemäs varalta aevoihin.

Toinen Ärpee sidottiin metrojunaan ja ajettiin Stockmannin seinää päin. Jätettiin sitten siihen verisenä lillumaan.

Kolmas Ärpee poltettiin, valeltiin bensiinillä ja surmattiin. Neljäs joukolla raiskattiin, ja joukolla sille nauroimme!

Viidenneltä leikattiin kives, poltettiin siinä pilveä. Aivot revittiin ulos, ja ne takapihalleni haudattiin.

Kuudetta kuudesti tulitettiin rynnäkkökiväärillä, kuudesti runnottiin munuaiset. Sitten raiskattiin vaimo ja äpärät, sai ruumiita potkia, kirota.

Vaan seittemäs Ärpee aivoja vailla, maksakin poikki ja häntäluut. Aivan varmasti vielä myhäili hetkeä ennen kuin poltettiin pää.

• Haarojen välissä: Virtsaa Ärpee ylle luhistuneen ruumiin.

Virtsaa ja laulaa black metal -biisiään. Ja linnut pakenee Tuvalun aurinkoon, ruumiit siellä eläneitten kääntyy haudassaan.

Tunnen sut, sä oot tuttu mun houreista, joita näen eikä niitä kukaan tunnista. Aivo mereen kahlittuna tilaisuutta odottaa, impotenttinen penis muinoin lauennut.

KERTOSÄE: Haarojen välissä on kaukana kuin Bairikin takana. Haarojen välissä on kaukana kuin pilvien yllä (lentokone). Haarojen välissä on kaukana kuin kuu.

Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä kuin minä yksin ja skitsofrenialääkkeeni ja vuodet pornon, rikolliselämän, saastan, Ärpeen hahmon puusta leikkasin.

Mistä kaikki spermat tulevat? Penikseni laukeaa hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon. Ärpee palaa alkuunsa ja selitykset jää. Ärpee spermaan hautautuneena jäytää kyrpäänsä.

KERTOSÄE

Katkeaa kyrpä, kuivunut ja spermaton. Näen unta elämästäs', kävelen ja kävelen. Kuolen aamulla ja varpushaukka puusta pakenee, aivosyöpälintu tunteeton.

PS. Ja korostettakoon vielä, että en ole sama henkilö kuin Kuuno-Kalevi. Kaikesta huolimatta vilpittömästi toivon, että jonakin päivänä järjen valoni kohoaa tämän arvostetun Mestarin tasolle.

• ärpee ilmoitti maikalle näyttävänsä tälle taivaan merkit pian joku hullu kävi kaupungilla ärpeen kimppuun ja uhkasi nussia tätä (en kyllä tiedä miksi) okei mä annan sulle mun master cardini kunhan et pane mua ärpee änkytti hullu myhäili tyytyväisenä ärpeekin myhäili pian bussiin astuessaan ärpee tunsi syvää liikutusta tuota hullua kohtaan hän ehdotti vieruskaverilleen että he alkaisivat laulaa jotain rivoa ja kiihotta
• Vieroitusoire: Ärpee kulkee lunta pitkin teitä, lienee vandaali. Älkäämme ottako enää.

Ärpee ottaa rautapalkin ja iskee munuaiset ulos. Kun tulen kotiin, ryhdyn hulluksi. Jo aamulla bussissa Ärpee äänteli kuin lehmä.

Joko olet kykenevä puhumaan uzbekkia? Minä kadun edellistä toukokuuta, mutta en ole syntynyt. Mitä tarvitaan tuntemaan iloa? Entä surua? Mitä tarvitaankaan rekisteröimään yllätyksiä?

Sain sähköpostissa Goatsen, lähettäjän keuhkoissa elänee ankerias. Sain neuvoja elon tiehen, vaan valaistusta en ole löytänyt. Onko virkamies paskalla? Lienen vandaali. vaa vieruskaverina istunut vanhahko naishenkilö löi ärpeetä kassilla kiveksille samalla ärpeen koti liekehti toisella puolen espoota kaksikymmentä metriä korkeana soihtuna.

• ärpee tuli kouluun opettajan kysellessä miksei hänellä olleut housuja jalassa ja miksi spermaa oli lentänyt taululle ärpee mylväisi no shit sherlock opettaja jähmettyi kauhusta ärpee alkoi jammailemaan munasillan sonata artican kappaleen misplaced tahdissa sinä iltana juotiin vielä kurkoa
• Sula hulluus: Ärpee oli viime aikoina käyttäytynyt niin eriskummallisella tavalla, että hänen äitinsä oli pakko viedä poika mielentilatutkimukseen. Mielentilatutkimuksessa selvisi, että Ärpee oli aivan mielisairas. "Parane", äyski äiti, "parane siitä". "Älä nyt, äiti", virnuili Ärpee paskanaamionsa takaa, "mennään nussimaan sutta!"
• Totuuden olemus: Jumala oli lähettänyt Juudas Iskariotin Kiinaan ottamaan selvää totuuden olemuksesta. Paikan päällä hän totesi huulet lerpsuina turskuen: "Asdf on ehkä puu". "Ai lienee?", kysyi Jeesus piikillisen parodis-raamatullisesti. Laskeutui yö (ja vähän muutakin).

Auringonnousun kajossa se paljastui, kuinka kauas oli järki jäänyt: viisi kuolonuhria, seitsemän menehtynyttä, kahdeksan tuhottua ja yhdeksän, joilta riistettiin henki. Teosta päätettiin laittaa edesvastuuseen Ärpee, joka oli rikoksen tapahtumahetkellä viidentuhannen kilometrin päässä tapahtumapaikasta.

Konstaapeli Himokas mylvi Ärpeen nimeä. Ärpee käveli uhmakkaasti paikalle ja totesi: "Kutsuitte". Konstaapeli Himokas osoitti Ärpeetä käytetyllä kondomilla, jolloin kaikki alkoi muuttua vellovaksi massaksi. Massasta muodostui luokkahuone, jossa oppitunti. Ärpee hurskastui jälleen, mutta huomasi, että virhe oli jo tullut tehtyä.

Seuraavana päivänä tuli soiteltua tuubaa.

• Järjen riemuvoitto: Ärpee yritti raiskata ja tappaa ystävänsä. Kun hän saapui kotiin, isä torui tätä: "Raiskaus ei siis riittänyt. Sinun oli tehtävä murha". "Mutta en onnistunut", totesi Ärpee totisena kuin toti. "Älä masennu", lohdutteli isä, "ajatus oli hyvä". Ärpee löi nyrkkiä pöytähän ja mylvi riemuissaan: "Lollerball!"
• Ärpeessä alkoi näkyä klassisia psykopaatin merkkejä. Legolas pyrki uhraamaan Ärpeelle haukkansa, joka kuitenkin paloi nuotiona metsässä. Ärpee surmasi Legolaksen.

"Sanguine!", mylväisi Jube-Runkkari, "meillä oli juhlat, ja nyt meillä on krapula". Tuvalun väestöjakauma alkoi kerätä tietyissä piireissä mielenkiintoa, mutta valo kajasti yhä korkeammalla kuin Kurko-Kalevin järjen valo. Siinä samassa Ärpee ryntäsi huoneeseen ja tappoi kaikki! Kolme sammakkoa seurasi ikkunalaudalta tapahtumien kulkua.

• Ärpee syntyi jälleen maailmaan eräänä tuulisena päivänä. Kauempaa näki että hänestä tuli mies.. Perhe oli valtava ja he söivät vain sipulinkuoria. Koulussa hän pärjäsi huonosti, siellä hänelle oltiin hyvin kateellisia.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi innostamaan hyönteiset, niinpä viihteeksi tuli mormoonit. Ärpee kehittyi neljännelläkymmenellä varsin kiltiksi. Päähänsä hän sai tummat hiukset, sekä liilat silmät. Lemmikeistä johtuen hän oli aika ahdistava. Lempiruokaansa sipsejä hän sai työskennellen varkaana. Ärpee ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan ravintolassa. Alkoholia hän juo kunnes sammuu. Hän vaihtoi itselleen puolison jonka kanssa meni hulluttaan naimisiin. Sen pituinen se.

• Ärpee istui saksan oppitunnilla. Opettaja oli tiedustellut tältä sanan "Durchfall" sukua. "Der, das tai die", totesi Ärpee ja oksensi housuihinsa. "Ihan sairasta", rykäisi opettaja ennen omaa syntiinlankeemustaan.
• Näky Tyynellämerellä: Ärpee oli veneilemässä keskellä Tyyntä valtamerta ilman edunvalvojansa lupaa. Yllättäen hänen veneeseensä syöksyi merten syvyyksistä sähkörausku. Ärpee hörisi hetken onnessaan, mutta siinä samassa taivaalle ilmestyivät hänen edesmenneiden isovanhempiensa kasvot, jotka paheksuivat Ärpeetä. Niin kovin Ärpeetä kadutti, että häneltä pääsi pieru. Pierun synnyttämä kaasupilvi ilkkui Ärpeelle: "Vitun n00b!!11"
• Tölkki olutta: Skitsofrenia oli ruumiillistunut ja tullut koulun penkille. Sairaus oli ilmeisesti Ärpee, jolle oltiin vastikään rakennettu tila, jossa sekoilla rauhassa. Kuuno-Kalevi tuli paikalle oluttölkki pään tilalla. Ärpee repi "pään" irti ja päihtyi.

Sinä iltana soiteltiin vielä tuubaa.

• haukan menehtyminen: telaketju teemu tarttui aseeseen ja tuhosi peelot elon tieltä ärpee jäi henkiin massiivisesta hyökkäyksestä mutta pian eino elmerius toi hänelle suruvistin hän oli nimittäin tappanut ärpeen kanahaukan kanahaukka oli ärpeelle tärkeämpi kuin kurko ja niin sekaisin oli ärpee että hän hajosi tuulen mukaa
• Kuolkoon yössä: Edessäni pelkkää tuskaa,

kuka jyystäkään tuolla turskaa? Minun aivoissani elää mato, se on antoisa kuin sato. Sen syvyyksien holmeissa kyteköön immuunikato.

Minusta sinä olet äpärä. Ärpee saisi puolestani menehtyä, sillä niin pelle on hän! Kuuno-Kalevi mielipiteeseeni yhtyköön.

Kakka haisee.

Pöö!

Ärpee pälyää minua terävillä haukansilmillään, se on nälkäinen kuin susi, ja vetää käteen eläimen raivolla. Ei liene sen päätä rasitettu aivolla, surmannemmeko hänet kaivolla vaiko tavallisen tallaajan toivolla?

Minun sieluni vuotaa verta.

• viina maistuu: suuren mustan miehen kivekset ovat laskeutuneet mutta ärpeen perse löhöää yhä pöydällä miksi en tarttunut viinaan jo sairaalassa olisin voinut välttää tiputuksen nyt en voi kai löytää vastausta hampun viihdekäyttöön einari on murha mies hän jeesuksen nimissä ruohoa polttaa

löysin eilen ruumiin kotoasi se haisi vanhalle viinalle ja valkosipulille ärpeen kaverit ryhmittyvät koulun pihalle jotta voisivat yhdessä käydä lentoon kohti faroa einari raapii pallejaan ja rapsuttaa kiveksiään johannes tekee kuolemaa syövän kourissa hän örisee talossa asuu vain terveitä ihmisiä ärpee yöisin mylvii pyytäen lisää viinaa kuokalla voit tehdä oman maamerkkisi yp haista vittu ärpee fanaatikot kotonasi sillä aikaa riehuu

• Peniksetön: Minä mylvin käskemättä vaan,

minä mylvin tuskissani. Minä mylvin kasvoillesi seitit valon, varjon riimut.

Kuka tohtisi ampua Ärpeetä, kun se Ärpee myhäilee autuaasti? Tuli palaa kasvoillani, pysyn tyynenä, pysyn tyynenä.

Sinulla on paha vamma Sinulla on paha vamma ja hyvä perse...

Minä mylvin joukkomurhista, olen Saatanan sanansaattaja. Tulen joka taloon kuin hautausmaalle, hattu kädessä, paskat housuissa.

Kuka tahtoisi tulittaa Ärpeetä, kun se Ärpee on kirjoittamatta? Haukka repii silmiäni, pysyn tyynenä, pysyn rentona.

Minä olen Jeesus ja sinua varten. Sinä olet Jeesus ja minua varten.

• Uusi penis: Äkkiä kun herään, ovensuulla myhäilee Ärpee.

Mikään ei liene ennallaan. Hullut baittaa toisiaan, sanat tuntuu oudoilta; kumma, kun on ulkonakin säiden armoilla!

Toin Tuvalulle Jeesuksen, kun lähdit, eip' siinä paljon kertomista. Ruumiit roikkuu märkinä, olen aina kusipää, yllättävän pitkä tämä uusi penis on.

Ei tullut aivosyylää, vaikka meille siitä puhuttiin. Ei ollut siellä määränpää, vaikka vielä äsken luulin niin.

Havahtuu Ärpee mylvimään, harhailee kadulla trukin alle. Seppeleitä kuihtuneita, kuulen mylvintää taivaista, vai skitsofrenianiko vain on se?

Nousen vielä siivilleni, kannan itseni murheiden laaksosta tähtiin, pois!

• oli aamu hullut mylvivät mielisairaalassa ja kuolaa valui rinnuksille ja sperma valui lahkeesta aivan hullujenhuoneen yläpuolelta lensi helikopteri hullut mylvivät yhä kovempaa ärpee syöksyi suorana kaarena huoneeseen ja runteli ainakin viisi karvaista miestä hän viimeisteli veritekonsa sytyttämällä sikarin bounneviriar örisi sepeteus ja tarttui ärpeetä kurkusta säkö vitun homo joit mun kokiksen mylvi sepeteus ärpee nolostui ja päästi pitkän mieltä rauhoittavan pierun kaasu leijui sankkana pilvenä lähimpään r kioskiin jossa se sulautui teuvoon maanteiden kuninkaaseen saatanan homot mä surmaan teidät jokaisenäkillisen sairaskohtauksen pakottamana teuvo tarttui kivääriin ja tuhosi koko espoon elon tieltä
• ärpeen nolo tapaus: ärpee käveli kadulla ja hän haisi paskalle yhtäkkiä häntä vastaan tullut kyylä repäisi ärpeen housut alas ja mylväisi ahaa olet siis paskantanut housuun ärpee otti hirveät kilarit ja veti kyylää vaahtosammuttimella kiveksille sen koommin ovat niillä kulmilla jöötä pitäneet pata vanhoilliset roomalais katolit
• ärpee oli hankkinut rauskun koska se oli hänestä sangen kiintoisaa ollessaan kylvyssä ärpee kysyi rauskulta et kai? rauskun silmät seisoivat paikalleen jähmettyneinä ärpeetä alkoi pelottaa niinpä hän ulvoi kauhusta naapurin jeesus tuli paikalle ja kysyi vittuakos täällä mylvitään mutta silloin oli jo liian myöhäistä
• Ärpee muisti Kuuno-Kalevin olemuksen ja kavahti sitä. Pian tila pieneni ja Ärpeen alkoi tehdä mieli viinaa. Kuuno-Kalevi tuli paikalle. Hänestä huokui vittumainen olemus. Ärpee ulvoi kauhusta.

Sinä yönä soiteltiin vielä tuubaa.

• Tulitaistelun syöverit: Ärpee mylväisi joukkioilleen: "Kommt!" Joukkiot syöksyivät tulitaistelun syövereihin. 50 000 kuoli ja 120 000 loukkaantui. Ärpee palasi sodasta ylvään näköisenä ja totesin: "Veni, vidi, vici."

Lienee sanomattakin selvää, että Ärpeetä ammuttiin seuraavana päivänä kiväärillä päähän.

• sika ja perkele haukkamiehinä:

eino on osa kuivunutta ilmaa huomenna n00b ilmestyy kaasumaisessa muodossa haiset yhä paskalle ja tuot ruton muuassasi olisit vain pysynyt malwissas

ärpee on kuin kuuno taivaalla ei järki päätä varmaan pakota ärpee tarttuu muskettiin ja ampuu holgeria maksaan holger holger holger

pakonomainen tiettyjen sanojen toistelu on osa ärpeelle diagnosoidun syndrooman oireyhtymää hänen aivonsa on kietoutuneet sian ja perkeleen ylle ja jumalalla on paskahätä

me odotamme nyt sinuakin sika ja perkele ovatkin sellaisia haukkamiehiä joilla ei ole housujen taskussa samanlaista mars patukkaa ärpeen henki on ihan mätä

kurko on voimaa

• sulkaa poikkeen: Ärpee ja sen hengenheimolainen(ei kuitenkaan sukulainen tai korkeintaan pikkuserkku tai serkun poika - ei kuitenkaan se, joka kusi stanley-kupi(i)n) kyrpee pelasivat jälkimmäisen omakotitalon pihalla ilkosillaan sulkapalloa siinä välittömästi kadun vierustalla. Heilui siinä sulka ja pallo poikineen, niin että sulat lensivät. Kadulla ohikulkevat puistelivat päitään, eihän nyt ollut vappu eikä juhannus. Siinä liki väkivaltaiseksi kiihtyvän kamppailu-urheilun tiimellyksessä ärpeen nostaessa 99 kerran maahan jääneen sulattoman pallon huudahti " 54-45!". sattui siinä ohi juuri kulkemaan jalankulkijatar ikäneito ja tokaisi " Mitä jumalalatonta säännötöntä menopeliä"---"Jos ei anna , ei otakaan - eteen" murahti ärpee.
• Ärpeen äiti epäili poikaansa mielipuoleksi. Ärpee lähetettiin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki Ärpeetä tunnin ja tokaisi "selvä tapaus sinulla on ankerias keuhkoissasi". Sitten lääkäri otti rautapalkin esiin ja kaivoi ankeriaan vittuun Ärpeen keuhkoista. "Ai vittu mitkä tuskat!" Ärpee ynisi.
• ärpee meni erääseen port vilan kalleimmista hotelleista heti ensimmäiseksi hän tilasi huoneen jossa oli huoria huoneessa häntä odotti kaamea yllätys siellä oli haiseva ruumis ärpee mylväisi kauhusta ja heitti ruumiin ikkunasta myöhemmin illalla kun hän oli juonut päänsä täyteen viinaa hänelle tuli pakonomainen tarve syöksyä suorana kaarena ikkunan läpi sen tehtyään hänestä tuli syvästi vajaamielinen n00b seuraavana päivänä hän kaatui kusilätäkköön jonka oli itse lattialle kussut ja käveli munasillaan hotellin aulaan

on kai itsestään selvää että ärpeen lähdettyä port vilasta hotelli paloi ja viina maistui

• Ärpee liittolaisineen olivat terveyskeskuksessa ottamassa rokotteita tulevaa Sambian-matkaansa varten. Odotellessa heidän piti täyttää joitain vitun lomakkeita, joissa kysyttiin mm., olivatko munuaisarvot koholla. Salin hiljaisuuden rikkoi vain Ärpeen äänekäs mylvintä: "ONX MUN MUNUAISARVOT KOHOLLA???" Hän ei saanut vastausta kysymykseensä, mutta Ärpeen viitoittamaa tietä seurasivat erityisesti Retku-Roope ja Jallu Juoppolalli, jotka alkoivat sikailla pomonsa tavoin. Ärpee ja hänen liittolaisensa yhtyivät riehumaan, ja pian koko saatanan terveyskeskus oli kuin vuoden 666 Bologna. Perkele!
• Näitä juttuja ei lue vittukaan: se on aivan totta, totesi ärpee, joka oli poika (ei suinkaan sepeteuksen poika tai jaakopin poika joka taas painii yhä vessassa itsensä kanssa), miulla ei oo vittua ja tarkisti asian heittämällä housut pois jalasta keskellä ostaria, johon oli päässyt kuin päässytkin (ei kuitenkaan niinkuin pääskynen, jonka tiedetään päässeen jokapaikkaan, jos tutkimustuloksiin on uskomista, mutta uskommeko me niihin, kysyy Bubi Wallenius, nimittäin voihan kysymys olla myös yliastuttu ?)

No, ärpee repi pelihousunsa kesken USA - Neuvostoliitto peliä, koska SUOMI ei tehnyt maalin maalia (vaikka oli nuoruudessaan ollut töissä Tikkurilan maalitehtaassa, mutta sekin oli siirretty nykyisen venäjän karjalaan, mutta ei hän sitä tiedä vieläkään, tyhmä jätkä).

• ärpee oli metsästämässä hän ampui linnun mutta saikin huomata ettei se ollut ihan mikä tahansa tirppa vaan se oli kanahaukka jonka tyhjä katse pälysi ärpeetä ärpee vei kanahaukan ruumiin kotiinsa ja seuraavana päivänä vanhemmat passittivat hänet suljetulle osastolle mylvimään muiden hullujen kanssa
• teuvon ja ärpeen vankila reissu: teuvo taskumatti oli joutunut vankilaan ravintolassa sepaamisesta hän oli maannut alastomana pöydällä yltä päältä viinassa ja örissyt joutavia vankilassa hän löysi sellistään mädäntyneen turskan jota ärpee oli maistanut hän kanteli asiasta hiippakunnan pastorille mutta sai pakit seuravana aamuna ärpee lensi suorana kaarena helvetin liekkeihin hän oli löytänyt avaruudesta palan totuutta ja nyt hänen äitinsä torui poikaa pervoksi sovinistisiaksi teuvo avasi television ja alkoi katsomaan tyynenä b luokan pornoelokuvaa ryystäen samalla lime very greippi jaffaa kaikki olivat ihan hulluja
• sepeteus sepaaja: ärpee oli hävinnyt afrikan tähdessä pahimmalle vihamiehelleen kuuno kyrpäselle joka nyt haukkui ärpeetä apuvammaiseksi ärpee repi pelihousunsa ja tunki dildon poikittain kuuno kyrpäsen suuhun sepeteus sepaaja syöksyi suorana kaarena paikalle ja kertoi ärpeen olevan homopelle ärpeen päästä alkoi nousta höyryä hän näytti sepeteus sepaajalle uhmakkaasti persereikäänsä ja sanoi haistakaa perse minä lähden tampereelle
• Väkivaltastoori II: Kaarlo-Sulevi ampui itseään kiväärillä päähän. Kun hänen syvästi vajaamielinen Yli-Urpo-serkkunsa kuuli suru-uutisen, hän luisui päin traktorin kauhaa, valui maahan ja jäi vellomaan siihen verisenä.

Ärpee saapui paikalle, jolloin poliisit luulivat häntä murhaajaksi. Viisikymmentä poliisia piiritti Ärpeen ja ampui tätä kivääreillä päähän. Lienee sanomattakin selvää, että se menehty.

Minä ja Kuuno-Kalevi lähdimme selvittämään arvoituksen todellista luonnetta. Hurjan pakomatkamme aikana huligaanit tulittivat meitä rynnäkkökivääreillä päähän. Me käännyimme ja poltimme huligaanit. Myös varpushaukka syttyi palamaan. Ei aikaakaan, kun varpushaukka jo hehkui metsässä kaksi metriä korkeana palavana soihtuna. Näyn ajamana Kuuno-Kalevi yritti surmata itsensä, mutta ei onnistunut, sillä oli niin paska.

Jo edesmennyt Ärpee todettiin syylliseksi olutvarkauteen, joka johti viiden poliisin menehtymiseen helmikuussa 2005.

• Iltainen konsertti: Ärpee soitti salilla tuubaa. Katsomossa oli vain kaksi: Eino ja hänen haukkansa. He näyttivät Ärpeelle uhmakkaasti keskisormea. Muuten he eivät näyttäneet lainkaan vihamielisiltä. Tilanne oli unenomainen. Ärpee ajatteli mielessään: "Näänksmä oikeen, onks tuol joku iha hullu, joka näyttää mulle keskisormea?" Tilanteen loppua ei tunneta, sillä ilta ikään kuin vajosi ikuisuuden hempeään suruvaippaan.
• napoleon bonabarte otti vyötäisiltään miekan ja katkaisi tällä ärpeen kotikoivun ärpee oli kehitellyt sairaissa aivoissaan suunnitelman jolla hän voisi lavastaa teuvo taskumatin syylliseksi kyllikki saaren murhaan teuvo pieraisi iloisesti poikien välisellä lounaalla ja hihkaisi haista vittu fruittari ärpee järkyttyi syvästi ja sulkeutui lopuniäkseen luostariin seuraavana päivänä teuvo todettiin sairaaksi ihmiseksi ja hän ampui isänsä päästäkseen suomen presidentiksi
• Äiti kysyi Ärpeeltä: "Miksi otat joka aamu väärän bussin?" Ärpee vaikeni ja jähmettyi. Hänen edessään aukeni 80-päinen kuoro, joka lauloi sanaa "orgasmi". Illalla Ärpee perehtyi perseensä saloihin.

Seuraavana aamuna soiteltiin vielä tuubaa.

• Turskas asiayhteys: Muuan jehova käveli kaupungilla ja lätkäisi Ärpeen käteen sinisen lapun. Jehova lähti todeten Ärpeelle haudanvakavasti: "Persetuloa". Lappu oli kutsu jehovain vuosikokoukseen.

Seuraavana päivänä Ärpee käveli konstaapeli Himokkaan eteen ja antoi tälle Visa-korttinsa. "Ole hyvä", örisi Ärpee ja göbäs meneen.

Näiden kahden asiayhteys lienee lähinnä turskas.

• fysiikan luokassa oli menossa sanallinen debatti yhtäkkiä ärpee pieraisi ja luokassa alkoi haista paska kukaan ei reagoinut kotivalo sammutti järjen valon ja ampui tattipäätä kiväärillä päähän vitun pillunaama mylvi ärpee liisteriä jäi seinään
• murha: ärpee oli tyhjentänyt päänsä ja sinne oli muuttanut asumaan kotitonttu koulussa hän kertoi saman sadun opettajalle haista sinä homo paska sanoi opettaja seuraavana päivänä ärpee sänkyynsä
• kotivalon murha yritys: kotivalo makasi kadulla verisenä murha yrityksen jälkeen lienet peelo örisi ärpee ja tökki kotivaloa kepillä kiveksille kotivalo syttyi ja tuhosi kaunokielokit elon tieltä ärpee heitti kärrynpyörää
• Ärpee istui sängyllään ja katseli kuvaa tupakoitsijan keuhkoista ja keuhkosyövästä. Kuva kiihotti häntä niin, että hän tunsi pakonomaista tarvetta runkata. Sen hän tekikin. Kun orkku tuli, taivaalle ilmestyivät Jumalan kasvot. "Ja minä olen sinua rankaiseva", sanoi Jumala, "sillä koit epäsiveellisen nautinnon virtaamisen läpi kehon ja vieläpä oman käden kautta". Ärpee alkoi ulvoa kauhusta. Hän teki polttoitsemurhan välttyäkseen Jumalan vihalta.
• Rausku kylpyammeessa: Ärpeen ovelle koputettiin. Siellä oli nykytiedon mukaan Vilijonkka. "Mitä tuolla on?", kysyi Vilijonkka katsoen kylpyammetta. "Rausku", vastasi Ärpee vittumaisen ovelasti. "Ush! Mikä limainen, ällöttävä otus!!", ynisi Vilijonkka tyypillisellä kukkahattuelitistin äänellään.

Siinä samassa rausku syöksyi Vilijonkan kasvoille. Rausku hurmioitui ja alkoi tanssia Vilijonkan kasvoilla ekstaattista kuoleman tanssia. "Ota se pois!1 Ota tuo limainen, ällöttävä otus pois kasvoiltani!!1", mylvi Vilijonkka kauhusta kangistuneena. Ärpee repäisi rauskun irti Vilijonkan naamalta ja alkoi saarnata tälle Jeesuksen opetuksia. Tällä välin Vilijonkka livahti kotiinsa, jonka lattioilla lainehtivat vettä. "Taasko se saatanan äpärä on kussut lattialle", nauroi Vilijonkka mielipuolisesti.

• Näen edessäni meren: se on vammainen kuin Ärpee. Kakka haisee.

Pöö!

Runoutta lienee sekin, kuinka aivojani jyysti eilen mato, se oli antoisa kuin sato, mutta eihän se sua kato.

Ärpee hukkukoon mereen, merten syvyyksiin, häntä ei täällä enää kaivata. Kunpa olisin menehtynyt Ranskan suuressa vallankumouksessa, kuningas alas, eläköön Ranskan kansakunta! Kunpa pääsisin Fongafaleen, mahdoton saavuttaa.

Edessäni pelkkää tuskaa.

• Illan aforismi: Ärpeessä alkoi näkyä klassisia psykopaatin merkkejä. Legolas pyrki uhraamaan Ärpeelle haukkansa, joka kuitenkin paloi nuotiona metsässä. Ärpee surmasi Legolaksen.

"Sanguine!", mylväisi Jube-Runkkari, "meillä oli juhlat, ja nyt meillä on krapula". Tuvalun väestöjakauma alkoi kerätä tietyissä piireissä mielenkiintoa, mutta valo kajasti yhä korkeammalla kuin Kurko-Kalevin järjen valo. Siinä samassa Ärpee ryntäsi huoneeseen ja tappoi kaikki! Kolme sammakkoa seurasi ikkunalaudalta tapahtumien kulkua.

• Tungjatjeta, Tiranë! Ärpee lensi luudallaan Tiranaan ja mylväisi riemukkaasti: "Tungjatjeta, Tiranë!" Ärpee tappoi ihmisen. Hän mylväisi ääni ongerrellen: "Mirupafshim, Tiranë!" ja lähti lentoon.
• ärpee oli täyttänyt henkisen aukkonsa turskalla sitten eräänä päivänä hän paskansi housuun ja teki tapahtumasta runon näin se kai meni

ja nyt on aivot jäässä niin kuin on sormenikin yritän söheltää kiväärillä jotta saisin ammuttua itseäni kiväärillä päähän se on ainoa intohimoni tässä intellektuallisessa maailmassa sorran sikaa ja perkelettä jotka minua inhoavat sika ja perkele ovat kai ainoat joilla on tiukka perse

• Kaunista. Runoutesi aikaansaa henkisen täyttymyksen tunteen madonsyömissä aivoissani.

Vitsisi ja erityisesti runosi (Ärpeen runo) oli mielestäni erityisen komedinen, vaikkakin ehkä hieman ei-absurdi. Turskan syöminen voi nimittäin ihan hyvin täyttää henkisen aukon jonkun sielussa. Siitä voi saada itselleen vaikkapa uuden vapaa-ajan harrasteen.

Ainoa absurdi iteemi tässä kaskussa oli se, että runo sen mukaan kertoi housuihin paskantamisesta. Siitä minä pidin.

Tapaamme huomenna haruspeksin merkeissä.

• Et suinkaan sä tuvalua puhu?
• Avaa sivu www.cmx.fi, mylväise pahaenteisesti ja katso itseäsi peilistä.
• Minä olen psykiatrisessa pakkohoidossa. Mukavaa, että tänne suljetullekin saatiin nettiyhteydet.
• Lisättäköön vielä, että alkoholilla ei ole mitään osuutta tapahtumien kulkuun.
• Tungjatjeta! Olen hullu ja René Descartesin suuri ihailija.
• Ihan hyvää, paitsi että mä alan seota päästäni!! Mutta senhän te olisitte tienneet jo sanomattakin, sillä ulkomaailmalla on kyky lukea ajatuksiani.
• Olen tuhlannut koko elämäni pohtien tätä kysymystä: jos olisin laulu, olisinko duuri- vaiko mollisävellajissa? Entä jos elämäni olisi kuin porkkana; olisinko ok vai mätä?
• Jeesus rakastaa teitä - Nappaako?
• Meiän hurtta oli ennen ihan tavallinen, nykyään se vaan kusee ja paskoo olohuoneen lattialle. Viinakaan ei enää maistu niin kuin ennen. Mikä eteen?
• Erinomainen ajatus! Taidanpa lähteä heti toteuttamaan sitä, ellei meteoriitti syöksy päälleni aiemmin.
• Ärpeen mielisairaus oli edennyt vaiheeseen, jossa hän tunsi pakottavaa tarvetta saada muuttaa nimensä Kotivalo Kuuno-Kalevi Kassikotka Kossu-Torakaksi. Niin hän tekikin. Pian Valle Vajokki seurueineen tulitti Kuuno-Kalevi Kassikotka Kossu-Torakan isää rynnäkkökiväärillä.
• Kuuno-Kalevi kulkee yksin teitä mustaa paskaa, mutta avaruus ei hymyile, se skitsoaa puille. Aiotko purkaa raivosi aivolle, aiotko tulittaa jotakuta rynnäkkökiväärillä? Toivottavasti et, sillä pihviintyminen on suuri murha. Nyt Kuuno-Kalevi mylvii ulkona ja Ärpee seurueineen myhäilee. Äkkiä näen sian ja Perkeleen. Kah, on aika Kuuno-Kalevin lähteä taas.
• Tämä viesti on kohtuullisen tarpeeton, mutta ilmoittaisinpa vaan, että jossakin päin maailmaa kärsittäneen tälläkin hetkellä.

Tämä on ehkä häiriköintiä, mutta älkää siitä välittäkö. Jatkakaa vain sitä, mitä olitte tekemässä. Välillä olisi kuitenkin hyvä lahjoittaa Mosambikin katulasten hyväksi. Meidän on löydettävä tie, kuten Kungfutse opetti.

Muistakaa tämä, kun huomenna ylitätte elämänrajojen siltaa.

• Nikodeemus on kuin ortodoksipappi sirpaleisine mykkäkuvineen. Kun mielisairauttaan julistaa, ei Kuuno ole aivolle turta. Vaikka tulittaisit itseäsi rynnäkkökivääreillä päähän, Sepeteus se syöksee jäätä ja tulta vatsastaan. Jonakin päivänä sika ja Perkele sinulle tulevat. Tuhoudut, syöksyt ja tukit kaikki viemäriverkostot loeten roskan myötä mereen.

Kun aivokalvoni heijastuu merelle, ihmishahmot jäätävät pimeässä yössä jokaisen elon tieltään. Eikö todellakaan aivosi ole kuin maksaakaan? Kuuno-Kalevi metsään huokaa, sinne illalla pakenee, palaa kaksi metriä korkeana soihtuna, sinnepä menehtyy. Kun palo sammuu, mylvin nimiänne, jotka eivät välitä. Minkäs sinä lukihäiriöllesi voit, n00b!

Sinä olet yhdys sana taidoton, pelle, huoraava äpärä, voimaton ja saatanan valehteleva paski, sinä olet isänmaallinen patriootti, kommunistien propagandatorvi, isäsi hyväksikäyttämä ja äitisi syvästi halveksima valkopäämerikotka, jonka päälle räin siat ja Perkeleet. Me synnyimme, elämme ja kuolemme yössä, me järkemme hylkäämät, jotka tätä aivomökää kuulemme päivittäin. Toivottavasti me kaikki kuolemme yössä!

Näin, kuinka ihminen syöksyi pää edellä tulikuumaan liekkimereen, syttyi palamaan, kärsi helvetinmoisia tuskia ja lopulta menehtyi ja valui paskamereen, joka ei välitä. Sen ihmeen jälkeen on tiuhaan nähty aivopaisepotilaita tanssimassa soilla. Turpiin niille! Minä tiedän, että Jumala tietää minun olevan aivan mielisairas.

Kunpa kärsisit kuoleman, josta isäsi voisi olla ylpeä. Kunpa sydämesi muljahtaisi sijoiltaan, kunpa aivosi syttyisivät palamaan, kunpa menehtyisit, kunpa menehtyisin, toivottavasti meteoriitti iskeytyy maapallolle ja tappaa meidät kaikki. Minä tahdon, että sinä sytyt palamaan ja menehdyt. Tämä runo ei liene perseestä.

Kuuno-Kalevi se kävelee yksin syrjää pimeässä, minä kun luulin sen jo menehtyneen. Profeetat tappavat ja tuhoavat nimeen Jumalan, jota ei oo. Sukupuolielimesi kuin kurko, olet turta seksille. Tahdon runkata flamencon rytmiin, tahdon psykopatisoitua standardoimisoperaatioidenne myötä, tahdon Neuvostoliiton yhä kytevän, aivoni on sairaat ja kiehuu päässäni, uskon kommunismin voimaan lujaan. Meidän on löydettävä tie!

Kun kuulin sairastavani korvatulehdusta, olin vapaa tänne kulkemaan, jossa jokainen on himojensa kanssa yksinään. Kunpa edes kerran saisin syödä aivosi, tehdä perättömän rikosilmoituksen, turskastua henkisesti, sulkea suunne sirkkelille, työntää poikittaisen pyykkinarun perseisiinne. Käytsä mulle? LoL.

• Kun Kuuno-Kalevia pilveä polttaa, kun Pärttyli-Sulevi skitsot ottaa, kun Urpo-Einari itseään rynnäkkökivääreillä päähän tulittaa, kun Sepeteus-Sakari perättömän rikosilmoituksen antaa.

Kuinka olenkaan minä yksin maailman huipulla ja muut minua alempana? Älköön menehtykö minun valtani alla yksikään elävä sielu. Tahdon omia maailman itselleni, tahdon hallita sitä julmuudella ja itsekeskeisyydellä, tahdon syöstä teidät tuhoon. Takaisin kohtuun, n00b.

Nyt Kuuno-Kalevi kävelee vastaan, mutta mikä onkaan kyrvänmerkki tuo? Ei kauaakaan, kun kaikki makaavat maassa verisinä, tuurta puhkottu silmiin. Minä tahdon Kazakstaniin, tahdon Uzbekistaniin. Siellä aikoinani mittailin haikealla pälylläni madonsyömiä aivoja taloni katolla. Kuinka lennättivätkään tuulet minut tänne syrjäkulmalle, joissa ei aurinko paista, ei Jumala ilmesty, ei Jeesus lohduta, ei Perkelettä, jota vastaan taistella? Taidanpa menehtyä yössä.

Mielisairautesi on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että minä puhkaisen kännikalan silmän. Haukka muistaa kuolemansa kokemuksen paeten etelän aurinkoon. Muhkea myhäile Ärpeen kasvoilla paljastaa halun menehtyä, halun tuhoutua. Mutta mikä on tuo päly? En voi surmata itseäni nyt, kun aivokalvo heijastaa vain pimeää. Olen pahuuden ruumiillistuma, Perkeleen Saatana, Beelzebub. Kellarin syvyyksissä tyly paljastus: "Isä Sepeteus on tänä yönä lähtenyt." Nauraen itsensä surmannut, mennessään arkkidonnan ryöstänyt! Jumalauta!

• Banaanipotku on henkisesti turskas, ei turska. Sillä on vissi ero, homot! Minä uskon houreenne oikein loistavasti. Lääkityksestä saattaisi olla apua. Minun tekee mieli metamfetamiinia, josta en kuitenkaan pidä.
• Sokrates ei oikeasti menehtynyt, vaan kaiken logiikan mukaan hän pakeni kaukaiselle Madagaskarin saarelle, jossa hän tätä nykyä toimii bussikuskina, turistioppaana ja mainoksena.
• Minun aivoituksiani ei voi yksikään elävä sielu ymmärtää. Et tiedä, kuka olen, mutta voin luvata, että jos kuulet nimeni, putoat perseellesi.
• Päätelmäni perustuu vuosikymmenien luotettavaan tutkimustyöhön, joten sitä ei käy kiistäminen. Eriävien mielipiteiden esittäjät ovat kerettiläisiä pikku vompatteja.
• Sangen kummallinen kysymys (mikä tiede haittaa eniten yhdeksää ihmistä). En saa nukuttua ensi yönä, mutta sehän on pienempi paha kuin se, että jokin tiede haittaa yhdeksää ihmistä. Aivoni on todistetusti sairaat ja kiehuu päässäni.
• Jotkut nussivat toisiaan. Meitä tulitettiin rynnäkkökivääreillä päähän.
• Ärpee antoi kuvitelluille liittolaisilleen salaisen merkin ja hihkaisi: "Tuhotkaa!" Joukkio syöksyi äidin kimppuun, ja lopussa oli pelkkää mustaa.
• He seisovat taivaissa tummana valona,

minun maksani paahtaa nollaa. En usko sinun enää vuoden päästä elävän, vieköön Sielunvihollinen sielusi.

Sinä amfetaministi, eksynyt ja syntinen lammas, kerettiläinen pikku vompatti, sinä huorintekijä, syntinen perkeleen saatana kurja, kusilammikossa uitettu ja joutavan turha n00b. Tulisitko minulle orjaksi, palvelijaksi ja rutonjakajaksi?

Merkit ovat ennalla, Johannes ilmestyy hetkellä millä hyvänsä. Olisipa Pelsepuupi armollinen eikä tuhoaisi kaikkea elon tieltä. Te saatte kyllä taistella minun kotkaani vastaan! Jos et alistu sen tahtoon, iskeköön varpushaukkani munuaisesi rautapalkilla ulos.

Menimme baariin, tulitimme kaikkia rynnäkkökivääreillä päähän, lusimme aikamme ja vapaiksi meidät laskettiin. Tulisivatpa Kuuno-Kalevi ja Pekka-Eemeli avuksemme, kun heitä tarvitaan! Panen teidät kaikki kärsimään.

• Isä Sepeteus, joka ennen jakoi onnea, paskantaa nyt vain lattioille eikä viinakaan enää maistu. Mikä eteen?

Isä Sepeteus, kuka teki sinut? Sinä, joka ennen olit terävä kuin liekki, nykyään vain göbäät ja haiset. Aivosikin kuin kamelin.

Laskekaa minut alas, syöskää minut valtamerten syvyyksiin, polkekaa jalkani maahan ja poistakaa todellisuus. En usko totuuden olemuksen olevan yhtä kuin Pekka-Eemeli. Mutta Kuuno-Kalevi?? Kuka vittu on hän? Kiroatteko te nimensä hänen, vaikkon hän Jeesuksen puolella ollut ain'?

Olisinpa n00b.

• Kun haukkani elonside katkesi,

kun minä lumeen hukuin, on kirkko aineen peitossa ja silmät pelkkiä smaragdeja yössä.

Kuin sanoi profeetta ennen kuolemaansa, kuin mylväisit sinä ennen traagista ihmiskohtaloasi, kuin seinä kaatuu kaikki päälleni.

En ole minä keskeytyväisempi, en sen sivistyväisempi kuin kaikki muutkaan ihmisparsat, jotka ovat syvyydet nielleet.

Minun haukkani.

• Hyvää huomenta, Tirana!

Minä muistan nimesi ja kunnioitan sitä. Ylistämmekö Jumalaa vaiko Jeesusta? Kaikki, jotka vannovat nimeeni, ovat joutuvia kadotukseen.

Olemme sodassa kuolemaa vastaan, taistelussa syöksymme kohtaloomme, vain harvat uskaltavat tästä jatkaa, lol. Haluan evätä pääsysi kaikkialle.

Pysykööt houkat poissa salaseurain ovilta, biologiset aseet tuhoutukoot, voittakaamme sairaudet ja kärsimys, mutta rapa ja sieluni yhä!

• Tyhjä kirkko palaa metsässä

ikään kuin olisin kännissä, mutta peilissä aukeaa loputon aro, se minun nälkäni tyydyttää.

Oion virheenne, vaikka olisi se viimeinen tekoni tässä kylmässä maassa. Huomenna näemme valon, kunpa heräisin kuolleena. On salaseurat minua vastaan kääntyneet.

Katson sängyn alle, näen siellä mörön. Se lienee pahan ruumiillistuma, seitsenpäinen peto, loppujen ajan vaeltaja. Uskon tuhon tulevan, meidät kaikki hautaavan. Me emme korkeuksista välitä, elämme vain elämäämme ja omia arvoja pälyämme.

Aikani syrjässä vietin, kunpa pääsisi jo takaisin valoon tai edes pimeään, haluan tuntea kellonvalon meitä arastavan. Kunpa olisin albaani taikka turkmeeni, edes jotakin muuttuu saman ikuisen flyygelin kannen alla.

• Salaseurat tätä maailmaa hallitsee

ja me vain yksin kattojemme alla, saman ikuisen taivaan, joka ei kannusta, joka ei välitä.

Huomenna poltan itseni, syöksyn pää edellä tulikuumaan liekkimereen, aikani palan ja sitten yhdyn maailmankaikkeuteen. Huomenna tuhoudun, en sitä voi välttää. On minun tuhouduttava ennen kuin ehdin nälkää nähdä.

Kidutan eläintä verellä, taistelen kotkaasi vastaan. Käyn läpi valtamerten, teen eriskummallisia asioita. Kohoan ilmaan ja kotkasi lailla liidän, maassa näen itseni menehtyneenä, tuhoutuneena.

On loppujen ajat käsillämme, pian kuolemme kaikki, ei huomenna ole muuta kuin voinen näkkileipä ja huomenna sepitän viimeisen runoni. Huominen tuo tullessaan ruton ja paiseet.

• Minun pääni kumisee tyhjyyttä

ja sen sisässä kuulen ääniä. Kuin Jumala minua kutsuisi liittymään joukkoihinsa profeettain.

On haukkani väsynyt ja nälkäinen, ei kuninkaan kirous häntä latista. Kulje läpi metsien, mutta vältä astumasta lantaan. Niiden metsien yllä lakeudet kuin linnut ylhäällä taivaissa. Älä alistu kenenkään tahtoon, tee niin kuin oma aivo sanoo.

On elämä kurjistunut, tuuliin karistautunut ja Sepeteus se siellä laulelee yksin virsiään kuin voisivat ne tuhon ehkäistä.

On kirjani tyhjä, yhtä tyhjä kuin pääni ja sen sivut vain odottavat täyttämistään niin odottaa pääni. Kun pian saisin viinaa, kohta saisin ryypätä. Olisi kello ja kaksi, kun yössä voisin vapaan laukata.

• Minun välini on kuin kahden sanan väli,

minun mieleni kuin järjettömän veritekosi mieli.

On Tuvalulle matkaa vain muutama maili, jos tarkkoja ollaan. On sinappia valtioiden rajat, ne kyllä ylittyy.

Elämä on kuin evankeliumi, vetelä ja matala. On maailmani houreita täynnä eivätkä enää näyt ahdista.

Olen edustavampi, mutta edustavampi kuin kotkasi. Olen kovakätisempi, mutta kovakätisempi kuin sinun kehosi, jonka sisällä sielu kultaa kauniimpi. Pian liidän kuin kotka, olen merkkinä valostanne, minä saavun takaisin lähtöruutuun, elämäni alusta aloitan.

Kun lamppusi sammui, minun sydämeni muljahti ja munuaisia särki. Ei vittuilua ilman kärsimystä, ja kärsimys on meidän köyhyys kuin Nikodeemuksen ilosanomaa ma sulle julistan. Lyö pian keskiyö, kellot sulle kajastaa. Ja ylhäällä tähtitaivas aukeaa kuin kattona kaiken tehdyn haamuille. Eikä aikaakaan, kun sielut vapaina täältä lähtemään jakautuvat kahteen osioon.

Lähden rajan yli töitä etsimään kuin viljan, jonka peitto on mustaa valkeampi ja positiivisempi kuin Muumipeikko, vaan ei kellariini mahdu enää yhtään enempää. On huoneeni väsynyt ja lattea, tuuleen kangertautunut. On minun sieluni yhtä maailmankaikkeuden kanssa, pian en sano enää sanaakaan, et kuule harpunsoittoa. On terve sielu terveessä ruumiissa ja sama toisin päin, vaan oksalla väsynyt korpinraato elämäänsä etsien.

• Olin kohtaloni kanssa yksinäni. Taivaalle ilmestyi pyhä vuohi, joka jyrsi pyhää ruohoa. Tarkemmin tutkittuani havaitsin, ettei se ollutkaan ruohoa, vaan huumetta. Vuohi sekosi tyystin ja kävi kimppuuni. Nöyryytystä lisäsi vielä Platonin kotka.
• Pikku-Einari tuli kotiin ja mylväisi: "Öh!" Isä vastasi vihaisena: "Haista perse, senkin pikku äpärä!" Einari järkyttyi ja lähetti isänsä perään palkkamurhaajan. Isä pakeni lentokoneelle määrittelemättömään määränpäähän ja palkkamurhaaja surmasikin vahingossa Einarin.

Kun isä oli Nepalin kohdalla, hän syöksyi lentokoneesta vuoren huipulle. Siellä hän alkoi soitella mandoliinia. Pian hänen taakseen kuitenkin ilmestyi jeti, joka syöksyi siinä samassa merten syvyyksiin. Ensijärkytyksestä selvittyään isä ajatteli kyrpää ja oksennusta niin, että häntä alkoi kovin naurattaa. Niin kovin hän nauroi, että Guatemalassa järisi maa.

Kuultuaan maanjäristyksestä isä huusi alakansoille: "He-hei! Heissulivei!" Isän edunvalvoja tuli paikalle ja raahasi tämän takaisin koti-Suomeen. Matkan varrella kuitenkin tapahtui vamma.

• On käärme kuin köyhyys

ja taivaankansi palasiksi hajoaa kuin odottaisi pian Pelsepuupia tulevaa ja luita murtuu ja päätä särkee.

Kuin totuuksienväliset portit en voi sinuun luottaa, kuin kyrvänmerkki ikuinen ja kalkkuna uunissa mätä, paskainen.

Mylvimme yöllä kännissä ja riehuimme, vaan miten Papua-Uusi-Guinea? Entä Vanuatu? Tahi Salomonsaaret?

On vielä koko elämä aikaa löytää maapallon reuna ja sitä noudattaa. Lienet kuosissa.

Tästä ei voi päästä, et voi iloasi muille jakaa. On kaiuttimet vaienneet eikä sade vituta enää. Sinäkö puhuit bosniaa?

Muistan, kuinka syöksyit lentokoneesta valtamerten syvyyksiin, olit vähällä saman tehdä laivan kannelta, kuin olisi pääsi tyhjää täynnä ja aivosi mädänneet. Minähän sanoin!

Muotosi linkittivät minut kuin jonkun vieraan tarinaa. Zimbabwe on köyhä maa, vaan entä Botswana? Uganda? Belgia?

Lollerball!

• Minun vanha aivoni on väsynyt ja tyhjää täynnä

on järjen ääni vaiennut ja sen valo sammunut kuin ei sitä olisi koskaan ollutkaan, mutta minä ja Jumala tunnemme totuuden.

Tunnen oikean, vaan en vasenta, koko ikäni makaanko tällä tavoin? En uskalla hievahtaakaan, sillä olen varma, että ne pihviintyvät taloni ulkona! Kunpa pääsisin pian Tuvalun valoon lämpimään. Minun katseeni on pysäyttänyt elämäsi, elämäsi liian varhaisin keskeyttänyt lie. Aivokalvoni on verrannollinen rumpukalvoon.

On palkinnot jaettu ja synnintekijät tuliseen järveen heitetty, vaan ken on se suuri portto, josta Johanneksen ilmestys kertonee? Karitsan ja seitsenpäisen pedon taistelo päättyköön voittoon.

Kolme haaraa on joella niin kuin on päässäni ja nyt on järvet jäässä niin kuin on järkeni ja housut putoilee ja sperma haisee.

Missä on voima? Missä rakkaus? Missä pahuus? Missä totuus? Minä tiedän totuuden toisin kuin sinä. Minä tiedän, mikä on valhetta. Kun lehtikasaan putoaa ja sieluni on pelkkää hiekkaa, vuotaa sydämeni verta. En tule näkemään vuotta 2200. Liekö Suomi24 henkisesti turskas.

Oletan, että menehdyt pian, oi Turskak! Minä ja isä Sepeteus kuljimme yksin rantaa, satatuhatta ihmistä yksin mylviköön, en tuhonne sinua.

• Kuka on pahuutesi salaisuus, isä Sepeteus, sinä, joka ennen olit niin n00b ja nykyään lähinnä lollero?

Minun henkinen tummuuteni on kuin verho, joka sulkee maailman syliinsä ja minun elämäni kuin legopalikka, jolla turkmeenit pelaavat.

Hänen sieluni ja minun sielunsa ja minun sielunsa hänen sieluni. Ette leiju vielä Mosambikin yllä vaan vielä on Albania asukkeineen kivenkovineen. Kuin on ydinkoe tehtynä, niin on vesi puhdasta, kitkatonta. Laskeutukoon yö.

Olet visakallo, kotivalo ja kaiken elämän alku ja juuri, olet järjen jättiläinen ja jok' ikinen tekosi on järjen riemuvoitto, olet älykkö, nero ja viisauden vertauskuva niin kuin olen minä mielenterveyden.

• Kaikki on tapettu, kaikki ovat kuolleet.

Maassa pelkkää mustaa paskaa ja ruumiita on kuin olisi yö laskeutunut ylle Tuvalun.

Minun hulluuteni kuvastaa järkesi valoa, oi sinä visakallojen ja kotivalojen kuningas. Hänet puettiin smaragdeihin ja ametisteihin ja sitten laskettiin kaivokseen, jossa henget elää. Tunnen oikean, vaan en vasenta, koko ikänikö makaan mä tällä tavoin? Olen lukenut kaikki kirjat sairaana olemisesta.

Mutta mitä tarvitaan tuntemaan iloa? Entä surua? Mitä tarvitaankaan rekisteröimään yllätyksiä? Seison vain asemallani, johon Jumala lähettää minulle salaista tietoa. Tukehduttakoon minut Beelzebub.

Minä en usko rakkauden tai vihan voimaan, en usko totuuteen enkä valheeseen, en ota kantaa kuolemaasi, on Mongolia hullujen temmellyskenttä vain.

• Ohessa lempirunoni:

Minulla on synttärit kahdesti viikossa, heh hee, hoh hoi. Minulla on tupakat housun taskussa ja spiidit munuaisaltaassa, heh hee, heh hee. Pähkinävoi on juuttunut kitalakeen enkä sitä sieltä pois saa, heh hee, heh hee. Niin totta kuin nimeni on Hesekiel, heh hee, heh hee. Kun katson jotakuta silmiin, käteni menevät housujen taskuun, siellä on kortsut ja e-pillerit, heh hee, heh hee. Beibi, beibi, beibi, jos AIDS:in saat, älä mua syytä, heh hee, heh hee! Ainoa positiivinen asia surkeassa elämässäni on HIV, heh hee, heh hee!

• Era erkani jäälautalla etäämmälle kohti avomerta. Jore mylvi kallionkielekkeeltä jotain, mutta hänen äänensä hukkui sinä yönä rajuna vinkuneeseen tuuleen. Lentokoneesta syöksyi merten syvyyksiin tuhat kyborgia.

Seuraavana päivänä meressä velloi ripulia ikään kuin yöllisen maahansyöksyn jälkimaininkeina. Eran olinpaikasta ei ollut tietoa, mutta Jore vapisi tuskissaan sängyn alla. Pastori Kotivalo asteli sisälle ja totesi profeetallisella äänellään: "Nyt on kyllä järjen ääni vaiennut."

Jore piristyi yllättäen ja riensi Linnanmäelle. Hän kuitenkin hupsahti maailmanpyörästä alas. Hänen kanssaihmisensä saivat hänen peniksestään kiinni ja siinä Jore sitten roikkui aikansa ennen kuin hän syöksyi alas ja menehtyi.

Aikamoista sähläystä.

• Minun taloani piirittävät pienet vihreät tikku-ukot,

en näe niitä, mutta vaistoan. Ne ovat perustaneet salaseuran koko maailmaa vastaan ja minä vaan hourailen.

Pyrin pakenemaan Albaniaan, mutta lentokenttä oli suljettu minun alhaisen älykkyyosamääräni takia, yritin ryöstää Alkosta kaljaa, mutta se oli kiinni Ärpeen kaamean haisun vuoksi. Milloin ehenee maailma?

Jokin maailmaan liittyvä seikka on tuhonnut mieleni, aivoni, sieluni ja kehoni, jokin maailmaan liittyvä seikka tuhoaa minut vielä jonakin päivänä. Jonakin päivänä vielä pelkäätte minua yössä! Sänkysi alla lienee n00b.

• Pienen järven takana

haarojen välissä aukeaa kuin aaltopahvi se mua höynäyttää.

Perkeleen saatana! Menehtykäämme öissä. Perkeleen saatana! Älkäämme ylösnousko. Perkeleen saatana! Käyttäkäämme anonyymiä välityspalvelinta. Perkeleen saatana! Älkäämme uskoko väärää todistusta.

Niin kuin on hidastunut elämä ja aika mataa ja on elämä pitkä, iloton ja nyt on järvet jäässä niin kuin on järkeni ja housut putoilee ja sperma haisee.

• Isä kertoi pojalleen: "Olet tyhmä, mutta huono." Poika mietti hetken ja alkoi hymyillä. Kolme sammakkoa seuraili ikkunalaudalta tapahtumien kulkua.
• Kaksi uskovaista, Pärttyli-Sulevi ja Kuuno-Kalevi, keskustelivat.

PÄRTTYLI-SULEVI: Mikä lienee totuuden olemus? KUUNO-KALEVI: Kysymystäsi on varsin vaikea hahmottaa sikäli, että näemme vain meitä ympäröivän todellisuuden. PÄRTTYLI-SULEVI: Tuo on totta. Kaiken voi siis kyseenalaistaa. KUUNO-KALEVI: Jep. PÄRTTYLI-SULEVI: Mutta kuten Descartes opetti, "cogito ergo sum". KUUNO-KALEVI: Olet oikeassa. Ajattelu on selvä osoitus olemassaolostamme. PÄRTTYLI-SULEVI: Toisaalta koko ihmiskunnan takana voi olla salaliitto. KUUNO-KALEVI: Tai sitten olemme aivot lasimaljassa ja tietokonepeli. PÄRTTYLI-SULEVI: Yhtä kaikki, näemme vain meitä ympäröivän todellisuuden. KUUNO-KALEVI: Totta turiset.

Pärttyli-Sulevin paras ystävä, Sepeteus, tuli paikalle. Äijien henkevä keskustelu kehittyi kädenkäänteessä Sepeteukseen kohdistuneeksi vittuiluksi:

SEPETEUS: Terve mieheen! KUUNO-KALEVI: Terse! PÄRTTYLI-SULEVI: Perse! (mielipuolista naurua) SEPETEUS: Mikä perkeleen saatana teitä nyt oikein vaivaa? KUUNO-KALEVI: Ei mikään. PÄRTTYLI-SULEVI: Ei niin. KUUNO-KALEVI: (Sepeteukselle) Sulle ei pitäis antaa puukkoa!

Pärttyli-Sulevi nauraa mielipuolisesti. Sepeteus ottaa kilarit ja lähtee kotiin. Kuuno-Kalevi polttaa sohvansa ja hymähtää vakavana: "Ihanan kallista". Pärttyli-Sulevi vastaa: "Haist' kukkanen". Kuuno-Kalevi lähti kotiin katsomaan aikuisviihdettä.

• Kun kuljin yksin syrjään, Kuuno-Kalevi tulitti meitä rynnäkkökivääreillä päähän. Kunpa Kuuno-Kalevi vaihtaisi aivonsa maksaani, joka aivan vertaansa vailla lie. Hänen päätänsä ei järki paljon pakota, vai pakottaneeko sittenkin? Menehtyminen on ennen kaikkea prosessi, se lienee kuin nallekarhu, joka palaa metsässä kolme metriä korkeana soihtuna. Aivoissasi on reikä, lieneekö hullunlehmäntaudin vaiko rynnäkkökivääritulituksen seurausta?

Kun nauha kiristyy, sinä menehdyt, kyllä taidat menehtyä. Minä olen ikään kuin Juudas, joka julistaa teille omaa mielisairauttaan, minä olen kuin Jeesus, joka kärsii puolestanne, olen kuin Saatana, joka elämänne tuhoaa, olen kuin -93, joka ei välitä. Tahdon kuulla vielä kerran aivomökän sen, jonka jälkeen poltan itseni, palan metsässä kolme metriä korkeana soihtuna, sydämeni muljahtaa sijoiltaan, kärsin helvetillisiä tuskia, menehdyn, ylösnousen, olen yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Tulitinko teitä oikeaan tyyliin... vai kuten lauluissa? Korvasinko vihan ja tekemisen meiningin rakkaudella, hellyydellä ja jumalallisella armollisuudella? Liian helpolla teidät päästää taisin. LoL!

Houreet minua ahdistaa, ne ovat itsensä Pelsepuupin lähettämiä, joista en Jumalaa erota; mihin salaseuraan kuulunet? Jos kärsit marttyyrikuoleman, minä olen n00b, n00b ja aivan vaan n00b! Roviollako tahdot palaa, vai menehtyisitkö kenties mieluummin tulitaistelussa? Rynnäkkökiväärit ja veitset taskuissani tässä kuin sairaus, skitsofrenia tässä kuin köyhyys, aivovaurio tässä kuin kurjuus, ahdistavat houreet tässä kuin siunaus.

Mitä onkaan elämä? Mitä kuolema? Oletko varma, että syntymää seuraa loputon pelko, joka Kuuno-Kalevia ajaa? Kuuno-Kalevi ei liene peelo. Serverin tukkiutuminen tässä kuin henkinen turskaus. Minä tahdon elää, tahdon menehtyä. Lieneekö tämä todellisinta todellisuutta vaiko houkan hourekuva? Puhu albaniaa, niin uskon sinun omistavan rivon olennon, joka meidät kaikki tappaa, rynnäkkökivääreillä päähän tulittaa!! Aina, kun yritän poistua asemaltani, kusipäämulkeron00bihoure uhkaa tulittaa minua rynnäkkökiväärillä päähän!!! Aina, kun teen jotain, minua tulitetaan rynnäkkökivääreillä päähän!!!! Rynnäkkökivääreillä päähän tulitus lienee nyt in!!!!!

• Jore ja Pera olivat nimiensä mukaisesti intoutuneet jälleen kerran harrastamaan hulluutta. Jore mussutti kämpän pierunhajuisessa keittiössä kissanruokaa, kun Pera oli ostamassa Prismasta koiran puruluusta. Lienee sanomattakin selvää, etteivät kämppikset omistaneet lemmikkieläimiä.

Siinä samassa pihaan parkkeerasi bulimiaan tarkoituksenmukaisesti sairastunut Kuuno-Kalevi. Hän kertoi kaveruksille, joiden välille ilmeisesti oli kehittynyt myös koprofiilis-fyysinen suhde, uudesta harrastuksestaan, joka nimi koprofagia herättää jo monien terveiden ihmisten kasvoissa inhon väreitä.

Kuuno-Kalevi leikki myös masentunutta, sillä hän oli hyvin muotitietoinen ihminen. Hän yritti ampua itseään tussarilla ohimoon, ja poliisi kutsuttiin paikalle. Kuuno-Kalevi oli riehunut kämpässä ja sai nyt maksaa siitä "hengellään", sillä hän kuvitteli psykoosihoureissaan, että poliisit olisivat tulittaneet häntä rynnäkkökivääreillä päähän.

Jore keskeytti kissanruoan mussutuksen keskityttyään kuuntelemaan kuviteltuja ääniään, joiden oletettu lähettäjä oli itse Jeesus Nasaretilainen. Kotiteollisuuden Jouni vaati radiossa valoa, mutta Jore ei hymyillyt; hän syöksyi Peran kurkkuun ja kiljui Jeesuksen aasin äänellä: "Oi ystäväni, onko tämä maa tyhjyyttä täynnä?"

Valitettavasti heidän kaltaisiaan on oikeastikin olemassa. Minun 97-vuotias isoäitini nimittää heitä osuvasti "hulluiksi".

• Tämä maailma on kuin hyttysenpurema aivoissani, kuin paise maksassani, kuin syyläiset kynteni. Munuaisteni piiloon hautautunut sairaus, pian lienen vuoteen omana. Maistuisikos sinulle perkele? Miten on, maistuisikos sinulle perkele?

Tämä päivä on kuin vanhasta sadusta, ja houreeni sen kuin jatkuu vaan. Lääkityksessäkö lie vika?

Tuhoutukoon ihmiskunta, antakoon vanha tilaa uudelle. Menehtykäämme me, tehkäämme tilaa tuleville sivilisaatioille. Alkakoon ydinsota, kuolkoot kansakunnat kaikkivaltaiset. Menehdytään, jottei loukkaisi yksikään jalkojaan.

Nämä huorat vainoavat minua kuin vieraat koirat. Nämä huorat vainoavat minua kuin vieraat koirat. Nämä huorat vainoavat minua kuin vieraat koirat. Nämä huorat vainoavat minua kuin vieraat koirat, ja tahtovat minut kuoleman rajan taakse kantaa muassaan.

En uskalla hievahtaakaan, sillä olen varma, että ne hyökkäävät asemalleni minä hetkenä hyvänsä. Kun ne tulevat, on minun elämäni tuhoutunut, olen minä menehtynyt tuurta puhkottu silmiin. Minä olen profeetta, olen sanansaattaja, tiennäyttäjä, sillanrakentaja, peelo, rikollinen, palkkasoturi, olen häirikkö, ongelmanuori ja potilas, olen Sepeteus, Kuuno-Kalevi, Urpo-Einari ja niiden kaikkien summa. Kuolkaa pois!

Jos tästä runosta sikiää poliisitutkinta, vuotaa sieluni verta. Jos tästä runosta sikiää poliisitutkinta, vuotaa sieluni verta. Jos tästä runosta sikiää poliisitutkinta, vuotaa sieluni verta. Jos tästä runosta sikiää poliisitutkinta, vuotaa sieluni verta.

Minä pälyilen tarkoilla haukansilmilläni merta. Sen tiedän nielleen huomaansa niin monta syntistä ja eksynyttä lammasta. Kuinka selvitä trombista, joka tuhoaa ihmisparsat viidessä päivässä jättäen jäljelle vain suuren ikuisuuden? Tyhjyyden käytävillä olemme vain LSD:tä, metamfetamiinia, hasista, pirtua, kaljaa, olutta, viinaa laseissa Perkeleen. Minulle maistuisi juuri nyt kuihtunut aprikoosi kellalla lakaistu. Minulle maistuisi juuri nyt kuihtunut aprikoosi kellalla lakaistu. Juuri nyt, perkele!

Missä on Jeesus Nasaretilainen, kun häntä tarvitaan? Entä missä viina, kun sitä kaivataan? Missä lääkepurkki, kun houreet ahdistaa? Rakensin itselleni talon Tuvalulle, jossa pelko ajaa hiekkaa edelleen mereen, jota EVVK. Ruumiimme sinne eräänä päivänä lakoaa. Kaikki muistot ehkä unta. Elämän todellisuutta ei voitane kokeellisesti todentaa.

Mitä teit vittu eilen, kun sinua tarvittiin mikroaaltouunissa? Mitä teit vittu eilen, kun sinua tarvittiin mikroaaltouunissa? Mitä teit vittu eilen, kun sinua tarvittiin mikroaaltouunissa? Mitä teit vittu eilen, kun sinua tarvittiin mikroaaltouunissa?

Elämäkö tästä vielä tyvenee, vai ovatko yrityksemme tuhoon tuomittuja alla tämän taivaan, vallan alla tämän Jumalan, hallinnassa epähyvän tämän sian ja Perkeleen? Niin kuin ei pidä pervonkaan alistua mielihalujensa valtaan, ei pidä hullujen antaa valtaa houreilleen. Seuraavana aamuna juhlat lienevät ohi?

Oi, kuinka helvetissä kehtaatkaan vain lieneä? Etkö ole varma todellisuutesi rajoista? Oletko houre, harhakuva, avaruusolio, UFO, n00b, peelo, häirikkö, vandaali, huligaani, hugenotti, puritaani, kommunisti, barbaari, nikotinisti, rikollinen, kriminaali vain? "Saatana", sanon minä. Ei aivo ole julma.

Me taistelimme jonkun paran kasvoista, me tulitimme jotakuta raukkaa rynnäkkökivääreillä päähän, me olimme tuhoutua taisteluissa kaikkia ja ei ketään vastaan, me olimme menehtyä sairauteemme, joka on tässä kuin köyhyys, kuin houre tyhjyyden.

Tuhoutuisitkos, jos minä niin tahtoisin? Tuhoutuisitkos, jos minä niin tahtoisin? Tuhoutuisitkos, jos minä niin tahtoisin? Tuhoutuisitkos, jos minä niin tahtoisin?

Olen pannut itseni alttiiksi vaaralle, olen alistunut turskan tahtoon ja myynyt kasvoni, lahjoittanut lisämunuaiseni ja -kivekseni tieteelle. Todellisuuden ja houreen summa on todellisuuskuvitelma, houre vaan. Olet puhtaan spekulatiivinen, hupaisa ilmentymä, jonka silmien edessä aukeaa taivas, joka sinänsä syöksyisi merten syvyyksiin, mutta minä ja rapa yhä! Et ole hellyydeltäsi kyborgia suurellisempi.

Me mittasimme nesteen pituuden, me emme uskaltaneet nauttia aineita, emme parodisoineet houretta, emme tulittaneet ketään rynnäkkökivääreillä päähän, emme alistuneet houreiden valtaan; Kuuno-Kalevi sinua auttakoon!

Uskotko, että joku opastaa sinut kaidan polun laitamille? Uskotko, että joku opastaa sinut kaidan polun laitamille? Uskotko, että joku opastaa sinut kaidan polun laitamille? Uskotko, että joku opastaa sinut kaidan polun laitamille?

• Lattialla oli kusilammikko. Lattia sijaitsi erään pienen kyläkoulun luokassa ja lammikon havaitsi rehtori Armas-Aadolf. Hän tiukkasi: "Kenen tekosia tämä on?" Kukaan ei tunnustanut. Rehtori kysyi: "Eivätkö Ritva-Irmeli, Torsti-Pentti, Pekka-Eemeli, Armas-Johannes ja Kuuno-Kalevi tiedä, ettei minun kanssani leikitellä??" Kukaan ei tunnustanut vieläkään. Niinpä rehtori otti kaikki edellä mainitut henkilöt kainaloonsa ja UITTI HEITÄ KUSILÄTÄKÖSSÄ :DDD!

Vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua Ritva-Irmeli, Torsti-Pentti, Pekka-Eemeli, Armas-Johannes ja Kuuno-Kalevi saivat tietää, että se oli Kaarlo-Sulevi, jonka kusta he olivat maistaneet.

• Kuuno-Kalevi tuo vakava pakana löysi papanan metsäpolulta ja sanoi "kiva karkki" ja laittoi sen suuhunsa. Näin siinä käy pohti kirkkoherra, kun ollaan niin pakanoita että. Kuuno-Kalevi heitti veivinsä kankkulan kaivoon vielä samana iltana saatuaan Salmonella Kokki tartunnan.

Illalla vietettiin palaneen kirkon pihalla messut ja sambakarnevaalit papanan muistoksi.

• Tiina Jylhä Tallinnassa - Niin on ainakin mainoksen mukaan. Mene sinäkin sinne ja perusta sinne Eesti24.fi sivusto ja sinne keskustelupalsta "hausgat judud rääkkimät". Olit väärässä. oikea sivusto olisi eesti24.ee Hähä ähähääh äääähähäähäää.
• Kun olimme ala-asteella, eräällä liikuntatunnilla tehtäväksemme annettiin tehdä projektiluontoinen työ Sisä-Mongolian ulkopolitiikasta, vaikka se nyt ei suoranaisesti liikuntaan liittynytkään. Työ piti tehdä ryhmissä. Paikalla olimme vain minä, Kuuno-Kalevi, Pekka-Eemeli, Armas-Johannes, Ritva-Irmeli ja Torsti-Pentti.

Kuten arvata saattoi, Urpo-Einari tuli paikalle puoli tuntia myöhässä. Myöhästymisensä syyksi hän ilmoitti sen, että hänen kissallaan oli ollut AIDS ja se piti viedä naapurin Einolle kivitettäväksi. Opettajan sydän muljahti ikävästi. Niinpä saimme vapauden tehdä, mitä ikinä lystäsimme. "Kato, hei, noi kutoset on pornosivuilla!!", mylväisi Ykä, ja tästä vasta riehunta alkoi. Lopulta koulu paloi. Minä nauroin vierestä paskaista naurua.

Tällainen pistää ehkä hiukan miettimään.

• Jeesus kuuli tuhannen oven sulkeutuvan takanaan. "Vai houreko vaan oli se?", kysyi ääni Jeesuksen sisältä. Jeesus kavahti. "Mitä?", kysyivät sika ja Perkele. Perkele lähti yölliselle kosioretkelleen. Mutta juuri kun hän oli oikein oivallisen naisen saanut, naapurin Kuuno-Kalevi tuli käsiporalla seinän läpi (mitä ilmeisimmin pillerihumalassa). Sen jälkeen ei ole sitäkään naista näkynyt.

Lienee sanomattakin selvää, että Perkelettä vitutti.

• Ja lisättäköön vielä, että naapurin Kuuno-Kalevi oli ilkosillaan ja dildo kädessään. Huhutaan, että jossain kaukana poltettiin tänä aikana nuuskaa.
• Talossa riehuttiin ja mylvittiin. Uuni meni paskaksi. Yllättäen ikkunaan ilmestyivät Eino ja hänen haukkansa. He jäivät pälyilemään hetkeksi, mutta ei aikaakaan, kun Kuuno-Kalevi Sepeteus jo iski heidät tuurta puhkottu silmiin.
• Perseen hellät syvyydet: Rivouteni sai hänet kavahtamaan niskaansa.

Minun sanani ovat kuin härski silli, mielipiteeni kuin vieras koira. Vaatetuksenikin kuin sokean turskan.

Ja vettä sataa niin kuin Esterin perseestä. Ja luuni katkeilevat ja päätäni särkee. Sisälläsi en tunne tuskaa, en turskaa, en kärsimystä, en sikaa, en Perkelettä enkä syntiä.

Nyt olette vapaina maailmalla niin kuin on älyni, voitte mielestäni merten syvyyksiin haihtua. Järjestään vapautunut Kuuno-Kalevi tässä kuin köyhyys, aivoistaa vapautuksen saaneet ihmiset asia erikseen.

Ankeuteni on nyt skitsofrenia, minun aivoni ovat todetusti sairaat ja kiehuvat päässäni, ei voine täysjärkinen aivoituksiani käsittää. Housut putoilevat ja sperma haisee. Vedän käteen ja mylvin: "Kuolkaa yössä!"

• Pikku-Kalle oli tulittanut itseään rynnäkkökiväärillä päähän. Taivaalla paloi kärsivä, himokas lokki. Se menehty.

Ensijärkytyksen jälkeen Pikku-Kallen isä päätti vaihtaa nimensä Kuuno-Kaleviksi. Kun Kuuno-Kalevi haki vaimoaan, Pikku-Kallen äitiä, töistä bordellilta, hänen päällensä syöksyi meteoriitti, joka tuhosi kaiken elon tieltä. Pikku-Kallen äiti puolestaan himoitsi väärää ihmistä.

Sinä iltana soiteltiin vielä tuubaa.

• Sinut on hylätty ja pois heitetty,

mutta koriset vielä hiljaa. Minun kasvoni ovat hiekkaa, jota sinä rakastat. On kuin en olisi koskaan ollutkaan, kaikki ihmishahmot ehkä houreita, kaikki muistot unta. On maailma sepitettä vaan vaan elämä jatkuu vaan.

En kaipaa mitään, tahdon vain menehtyä. Pysyttele piilossa, kunnes on maailma varmasti turvattu. Ei kuulu äänes' kuin kuuroille kaiuttimille ja niin kuin on kansat tekosokeat, miksi emme anna toisillemme anteeksi? Leivänpaahdin yhä toimii hiljaa yössä, mutta pian hyökkäys, kuten on vuosisatoja harkittu.

Veriteko ottanut paikan, vaikka Uusi-Seelanti ja Tuvalu yhä hiljaisina pysyttelevät raameissaan. On musta aukko niin kuin on peräaukko ja kunpa se maailman nielaisisi asukkaineen mielisokeineen. Annamme toisistamme väärän todistuksen, ja lopulta kuljet rantaa kuin et olisi koskaan uunia nähnytkään.

Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut. Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut. Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut. Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut.

En ryhdy mihinkään ennen ku oon saanut ekaa kertaa pilluu ja kun on kalu pieni vaikka on vahingot suuria ja elontie jatkuu ainiaaksi, aa-aa-aa, kunnes se loppuu.

• Metsät mätänee

ja meret haiskahtaa, on järvet kuivuneet ja joet katoaa. Oi, kun on ruoho vihreää tuolla siellä aidan toisella puolen vaan kuinka ollakaan on banjoni ruostunutta terästä ja houreet täynnä ihmeellisyyksiä, joista ei läpi käy yksikään elävä sielu.

Jeesus olkoon meille turtooinen ja Jumala syntimme anteeksi antakoon. Olemme eksyneitä ja syntisiä lampaita, vaan joukossamme on valkea lammas, joka meidät kaikki juovuttaa viinalla parhaimmalla.

Ja merten syvyyksiin me syöksymme kuin on loppu ikuinen ja tuho tulinen. Maailmankaikkeuden takana auennee peelo tulisine taisteluterveisineen niin kuin on järvet jäässä niin kuin on järkeni ja housut putoilee ja sperma haisee.

Kuivukoot meret tyhjiin, pudotkoon taivaankansi päällemme. Tuhoutukoot metsät ja kuolkoot kansat.

• Vuodet täällä ovat opettaneet minut henkisesti turskaaksi.

On aivo laonnut ja maailmankaikkeuden kanssa yhteen sulautunut, on mieli sirpaloitunut ja vioittuneeksi äitynyt.

Seuraan pop-tähden jalanjälkiä on munuaiseni vanhentuneet ja uusiutumaan kykenemättömät, ennen kuin sammun hankeen, palan hetken kirkkaammin ja hehkun metsässä kolme metriä korkeana palavana soihtuna vaan niin kuin on kusen kaste ja vaik' on sieluni mätä, reikiä täynnä ja sairas saattaapi kalu olla pieni, mutta vahingot suuria.

Älä äidy vittuilemaan Skanderbegin mainitsemille henkilöille, vaan raavi itseäsi ja koe albaanien kirous. Hevosesi on väsynyt ja kännissä niin kuin olet sinäkin parin oluen jälkeen ja on yrityksesi pateettinen niin kuin on rikollisuutesi laatu ja mielesi myös.

Kuivut kasaan, menehdyt ja tuhoudut, vaan entä sitten? Oletko jämähtänyt 5-vuotiaan tasolle, vaiko pelle olet? Tahdot menehtyä, mutta ei luoja sinun mennä salli! Jonakin päivänä vielä pelkäät minua yöllä! Pihviintyvät lohikäärmeet ne minua vainoo eikä rauhaan jätä ennen kuin on saanut pantterin sydämen, elimen, jolla rellestää. Jos olet häirikkö, häiriköi, vaan jos olet seksuaalinen, pane, ja jos olet pasifistinen, julista maailmanrauha. Jos olet henkisesti turskas, hajota sydämesi yhteen turskan kanssa ja niin kuin on mielenlaatusi kriminaalinen ja linna on tutumpi paikka kuin Botswana, älä menehdy.

Ainoa silmäni paloi viime yönä metsässä ja sain maistaa todellisuutta, joka on todellisempaa kuin varjomaailma ja houreiden tyven. Olen varma, että ne pihviintyvät taloni ulkona, siksi olen hiljaa kuin hiiri. Ja vittu, että viulu soi! Pelastaja, ampukaa heidät, hirttäkää heidät, polttakaa heidät ja tuhotkaa heidät! Minä nuolen aivosi puhtoisiksi sairauksista ja negatiivisista mielentiloista niin kuin on nyt järvet jäässä niin kuin on järkeni ja housut putoilee ja sperma haisee.

Raamatunetiikka!

• Kun korvat vaihtavat paikkaa

ja menen täydestä, josta en kuitenkaan mene.

Aamulla halkaisen itseni, tuhoudun, syöksyn tulikuuman liekkimeren hehkuun ikuiseen, valtamerten syvyyksiin lentokoneesta putoan ja avaruuteen liidän linnun lailla ja sitten annan itseni mennä. Sitten annan itseni mennä.

Minä olen Suomen laki ja minä olen Holger ja minä olen doornbos ja minä olen Ateenan kuolemattoman hehkun ilmentäjä ja minä olen Ärpee ja hänen edesottamustensa tukija ja minä rikon lakia mieleni mukaan ja kärsin sanktiot, korvaan vahingot ja lopulta virtaan roskan myötä Tuvalun rantamaille, joilla murhakin voi johtaa kuolemaan.

Minun vasen silmäni on oikea ja oikea väärä niin kuin ovat sääreni väärässä ja minä arvostettu Mestari, jonka edessä polvistuvat sepittäjät houreiset etkä sinä ole ihan tavallinen ihminen.

Kyborgimodifikaatio!

• Tässä pierunhajuisessa mökissä

ei järjellä ole sijaa ja täällä järjestetään bileet joka toinen sunnuntai, mutta kaksiviikkoisena menehtyneelle se aika on koko elämä.

Kuka on valo, päivieni valo? Kuka on Jumala, joka minut pelastaa? Missä viina, kun sitä tarvitaan? Missä kanan aivot, kun ruokaa haluan?

On himoni suuri ja silmäni laajenevat niin kuin pöydässä, jossa on muassani rutto ja minä himoitsen juuri sinua, en ketään muuta, ja minä olen Pelsepuupi, Sielunvihollinen, Päivien päättäjä, Ärpee ja hänen edesottamustensa tukija, Ateenan kuolemattoman hehkun ilmentäjä, doornbos, Holger, Vitsiniekka, Shaahi, Arvo K, Joulupukki ja Veli Sammakko niin kuin on Seli Vammakko ja minä haluan ruiscolaa.

• Minä nukun pois yössä

ja aamulla herään kuolleena niin kuin heräsi Holger, niin kuin herää Ärpee ja kaikesta huolimatta on tyven pohja päivä. Huomispäivänä vielä pelkäätte minua yöllä!

Edistyneisyytesi absorptioalan matemaatikkona symboloi inkarnaation aineellistuman, joka ei ole kuin olematon. Yksi on nollaa suurempi luku.

Minun järkeni valo on ihan hyvä, mutta hieman himmeä ja kalu voi olla lyhyt, mutta vahingot suuria eikä niiden aiheuttamat haitat korvaudu edes vuosien päästä, vaikka olen jo vainaa.

• Psykoosi voimistuu

ja pian jäljellä on vain mustuus, josta kaikki kerran alkoi. On aivoni ruostuneet ja maksani hionnut niin kuin on pernasärkyni turskas ja hurskas kurjuus päiväni pelastaa!

Herra soi meille Mongolian, Uzbekistanin ja Tuvalun, vaan kun järvet kuivuvat tyhjiin ja minua vituttaa, on loppu tullut.

• Kuolemaani ei ehkä otettu vakavasti,

mutta minä tiedän, että silmäni on oikeassa niin kuin tuntee vasen korvanikin itsensä. Vasenta varvastani särkee.

Minä örisen hiljaa yön pimeinä tunteina, joista on toukokuun auringon loisteessa pulaa niin kuin on Palaulla, jonne kerran pääsisin.

Pöllö pälyilee puussa ikään kuin se aikoisi juuri hyökätä kimppuumme ja tuhota sielumme, syöttää niille tuvalunvastaista propagandaa ja viestittää sielusyövän syöverit.

Minä aion juuri tuhota juuri sinut juuri, vaikka olen viinan ystävä, jota en kuitenkaan juo ja teen asioita, joita en tee niin kuin pidän esineistä, joista en pidä ja kun väännät tuosta vivusta, elämää katkeaa niin kuin on mielentilasi nyt. Saatakoon kossusta mielenrauha.

Vaan nyt pätkii muisti ja luita murtuilee ja päätä särkee ja nyt on järvet jäässä niin kuin on järkeni ja housut putoilee ja sperma haisee.

Aamulla oksennan pahuuttani, pahuuden litkua kun nautin, ja merkkinä siitä ikuisiksi ajoiksi maksakirroosi, joka impotentin potenssiin on yhdyntäkyky, jota suurempaa ei ole nähty sitten Pluto-koiran.

Vaan kuinka sotkit tähän naapurin Einon? Vaan kuinka sotkit tähän naapurin Einon? Vaan kuinka sotkit tähän naapurin Einon? Vaan kuinka sotkit tähän naapurin Einon?

• Et opi ikinä,

kuinka antaa kuunouteni anteeksi. Vaan tietää Sielunvihollinen, miten johtaa ihmiset harhaan ja eksyttää eksyneitä lampaita entisestään. Huomisaamu ei valkene ennen kuin kuukausi on tullut täyteen

Minun sieluni ja sydämeni vuotavat verta kun yksin elon rajamailla samoan ja on lamppuni himmeneet ja järjen valo päässä sammunut ja minä ihmisiä halpoina unikuvina pidän.

Kun on homous ja on heterous ja sitten on terveitä sieluja ja sitten mielisairaita vaeltajia, joista ei ota selvää Holger, ei doornbos eivätkä muut.

Minä olen Shaahi, olen Arvo K, Veli Sammakko, Vitsiniekka, Kehitys Vammainen ja Holger, minä olen Ärpee ja hänen edesottamustensa elinikäinen tukija, minä olen vajokkien vainooja ja olen John Titor ja näiden kaikkien summa. En ota selvää elämästäni vaan on viina mielessä.

Minun kolme kovaa veetäni ovat niin kuin seuraa, vapaus, viina ja vittu, mutta on jakomielitautisuuteni anteeksiantamaton ja minä vastaan omiin viesteihini, keskustelen kenkieni kanssa, puhun tuulelle, kuiskaan hennolle iltasumulle rakkauttani viinaan, ainoaan asiaan, joka kavahduttaa mieltäni näinä kurjuuden ja köyhyyden aikoina.

Minun nimeni on Sepeteus ja minä olen druidi. Minun nimeni on Sepeteus ja minä olen druidi. Minun nimeni on Sepeteus ja minä olen druidi. Minun nimeni on Sepeteus ja minä olen druidi, joka en kuitenkaan ole.

• Minun huoneeni kaikuu yksin tyhjyydessään

ja huutoni kirkuu täällä vuosia niin kuin kiljuu huora kuolontuskissaan.

Taistelkaa minun kotkaani vastaan, tuhotkaa minun albanialaismielisyyteni ja ampukaa. Uskon kaiuttimien vielä joskus toimivan. On lamppu sammunut ja yö Funafutin ylle laskeutunut, vaikka ei tummaa täällä kuunaan näy (ei valoa tien päässä).

Minä haluan sakot ja minä haluan tuhoutua ja minun järkeni valo on sammuksissa kunnes silmäsi avautuvat ja julistat minut profeetaksi. Perustettakoon uusi maailma.

Elämäni pohjautuu kudoksen perustaan.

• Käteni menevät ristiin

ja silmäni sammuvat. Elonliekkini himmenee ja minä tuhoudun kesken tyveimmän vuoteni.

Jumala teidät pelastakoon.

• Jonakin päivänä olet kuollut

sillä ajatuksella lohduttaudun öisin joka päivä ja sinä päivänä kun kuolet on onneni täyttynyt. Nauraen kusen haudallesi.

On haukkani pois nukkunut ja kuoppaan haudattu. Jumala odottaa meitä taivaassa, vaan Pelsepuupi helvetissä. Ilma on kuin kenttä, joka odottaa täyttöään ja minä juon itseni kuoliaaksi.

Lapset leikkivät pihalla kunnes aurinko sammuu niin kuin minä hankeen ja ikeneni loistavat iltapäivän auringossa äpärät pihaltani järkyttää ja minä kylvän kuolemaa.

On haukkani pois nukkunut ja kuoppaan haudattu. Jumala odottaa meitä taivaassa, vaan Pelsepuupi helvetissä. Ilma on kuin kenttä, joka odottaa täyttöään ja minä juon itseni kuoliaaksi.

Kun minun ämpärini täyttää liejusta, saattakaa minut kuunvaloon tämän rajan yli ja Jeesukselle uhratkaa. On mieleni henkisesti turskas ja olioiden vainooma ja kuin on sieluni mätä, läpinäkymätön ja minä riudun kotonani, kunnes menehdyn.

• On päly jäätynyt niin kuin on järki

ja korvat visusti kiinni ja aivot mielisokeat. En enää etsi täältä mitään.

Vuodet ja kuukaudet käy vähiin, kolme tuntia toisista havainnoista. En usko alkuräjähdykseen, en Jumalaan enkä Tuvaluun. Laulan vain niin kuin varpushaukka enkä välitä maailmanmenosta paskaakaan, nuuskasin sitä jo. Elo on helvettiä ja runoni pelkkä meri kahden mantereen välissä, istun sohvallani ja läpikäyn sisäisen muodonmuutoksen.

Tämä ilta on kuin vanhasta maailmasta, jossa mummoni kutoi maksakudosta ja minulla vaan seisoi, mainitsin turinoissani yli miljoonan slaavin nimen kirotun. Sic!

Minun yhdysvaltalaisuuteni ei ole sen merkityksellisempi kuin armenialaisuuteni, enkä arvosta kumpaakaan. Minun kotkani lentää yli myrskyn tuhoten, vaikka se tietää itsekin jonakin päivänä kuolevansa yössä.

Uu-hu-huu, on tehokas ihminen parempi kuin pullonavaaja, tule naimaan, niin minä sinua shakkitelineeksi kutsun, oi shakkiteline, sä shaktihoure, on amfetamiinini sun.

Pieni hirviö se huushollissani pitää majaa ja minut tahtoo Keniaan viedä mukanaan. En anna ylivaltaa sille, joka sitä haluaa, vaan sille, joka sitä himoitsee! Tässä vaiheessa näen kuitenkin päivänvalon tulevan ylhäältä.

Savua leijuu ilmassa hentona sumuna ja minä annan ravintoni paeta häkistään ja jätän tilaa elämälle. Minun aivoni on kuin vaikea maasto, jonka karttaa ei voi piirtää.

Minun läheisyyteni talossasi on merkki alkavasta psykoosista, enää viisi tuntia uuteen valoon. Olut muuttuu ruokatorvessani taivaalliseksi nesteeksi, jonka vaikutuksen alla huorat pihviintyy eikä houreet ahdista. Ainoa merkki elämästä viina ihollani, toinen löyhä liitto sydämessäni.

Laa-la-laa-la-laa, on aorttani minua vastaan liittoutunut. Se sydämeni pysäyttää aikoo, jolloin minä menehdyn ja palan tulisessa järvessä.

Vain 144 000 hallitsee Jeesuksen kanssa taivaissa, on seitsenpäinen peto lyöty, voitettu ja tuhottu. Sen elontiekin perin lyhyeksi jäi. Ooooooooooooh, menehtyisitpä jo.

Virtsani virtaa laitoksen lattioilla pitkänä jokena, sen massalla voisi täyttää järven. Olet pelkkä hourekuva, uni, ja olemassa vain minun mielikuvituksessani. Voin kuvitella sinut pois, mutta aivoni kylmät, jähmettyneet ja turtuneet ovat ihan perseestä. Ugh!

Herrani, turvasin sinuun hädän hetkellä, ja nyt pyydän sinulta palvelusta. Jeesukseni, lääninherra, tunnen syvää inhoa syvyyksiä kohtaan ja maailman tuhota haluan, vaan ei se saata onnistua ilman, että alistun turskan tahtoon.

Tästä ei enää yksikään elävä sielu käy. Minun ruumiini on kuin perhosen siivet odottaen hetkeä, jolloin saa viinaa. Kaikki muukalaislegioonalaiset, hullut, unet, hourekuvat, kokoontukaa metsään ja juhlikaa! Vielä järjen valo hieman välähtelee, kunnes se päästäni sammuu kokonaan. Ei poskionteloni kumise kuin tyhjyyttään ja pääni tuntuu tohelolta, kunnes toisin osoitetaan.

Halleluja! Jokaista muutosta psyykessä on pidettävä merkkinä etenevästä vakavasta aivosairaudesta, kunnes henkinen turskaus on osoitettu haruspeksin neuvoin. Ärpee ei juuri loista älyllään, mutta hänen ilmanpaineensa on aivan omaa luokkaansa.

Ennen kuin minä sammun, järkeni hohtaa hetken kirkkaammin. Kohtaan sairauteni erittäin vammaiseksi luokiteltavissa olevalla virneellä, kuittaan koko jutun pitkällä, polyfonisella pierulla, en usko homofonian voimaan, pian menehdyn ja heitän sinua aivolla päähän!! Asun vitun kuusessa, mutta yhä mylvin yössä nimeäsi.

Minun sydämeni itkee verta, kunnes olet kuollut ja viimenenkin merkki elämästäsi tuhoutunut, syöksynyt muiden muuassa [sic!] tumman yön tummiin pimeyksiin.

Kaikki, mitä voin tehdä, on kuolla enkä sitä tee, ennen kuin olen kuoriutunut munasta ja tullut pitenevien päivien valoisaan loistoon riemukaaressa pilvien. Huominen olkoon Einon haukan viimeinen elinpäivä. Minun kissallani on AIDS, vienpä sen naapurin Einolle kivitettäväksi. Entä sinä? Miksi sinä et naura?

Olen Shaahi, olen Arvo K, Joulupukki ja Veli Sammakko, Kehitys Vammainen, Vitsiniekka, doornbos ja Holger, olen Ärpee ja hänen edesottamustensa ikuinen tukija, Ateenan kuolemattoman hehkun ilmentäjä, Kuuno-Kalevi ja olen John Titor sekä heidän kaikkien yhteinen summansa.

Kunpa huomenna sataisi, jotta koiranpaska rappukäytävästä huuhtoutuisi sen mukana pois. Kunpa huomenna sataisi, jotta koiranpaska rappukäytävästä huuhtoutuisi sen mukana pois. Kunpa huomenna sataisi, jotta koiranpaska rappukäytävästä huuhtoutuisi sen mukana pois. Kunpa huomenna sataisi, jotta koiranpaska rappukäytävästä huuhtoutuisi sen mukana pois.

• Minun siipeni on kuolleet

ja pää tohelo, on niskat raskaat kantaa ja jalat perin rakoilla. Järkikin ehkä jäässä.

Minä näen sen tähdistä, kaikki pelkkää houretta ja unta, maailmaa ei ehkä olemassakaan, ja minä vaan sekoilen.

Minä lennän neuvon neuvoin vapauteen ja vapaaksi sinne jään niin kuin taivaan lintu niin kuin Einon haukka ja on houreissani humoristisia piirteitä.

• Minä olen käynyt paikoissa, joita ei ole olemassa,

minä puhun kieliä, joita ei ole olemassa, minä tunnen totuuksia, jotka ovat valheita ja minun kehossani elää sairaus, jolle ei ole nimeä.

Sinua ei ehkä olemassa, ainoa merkki olemassaolosta olematon, minun täytyy löytää jostain silinterihattuuni kolikko, luotan yhä Jeesuksen jossain elävän.

Ja aiheeton varoitus tässä kuin päivänvalo, jonka hukkuva mies näkee tällä hetkellä tulevan ylhäältä. Minun käteni murenee hetki hetkeltä ja sulautuu lopulta yhteydeksi maailmankaikkeuksienvälisiin mittelöihin.

• Karistumme tuuleen

ja nukumme pois. On vain ajan kysymys, milloin puhdas peitsi laskee ylitsemme kylmät säteet kannoillaan.

Kuljen läpi elontieni, tahdon herättää toiveet kansassa ja näyttää kaikille, mihin joukkioistani on.

Minä olen tiennäyttäjä ja näytän teille tien Albaniaan, tien salaisuuksien kintereille, syvyyksiin.

Ja elämä jatkuu samanlaisena läpi metsäin, järvien, aaltopahvien ja minun mielessäni pelkkää harhaa, on koko elämäni kuin jonkun toisen maailman kansalaisen kertomaa.

• Lähden kylältä iltamyöhään

ajan vastarantaan. Penkillä ihminen mylvii, joku häiriintynyt kai.

Näen baarin lattialla kuitin, joku on täällä ennen vuotta 1958 häiriköinyt ja ehkä koko elämänsä kostanut. On kärsimykseni voittoon nähden vähäistä.

Mestari Kungfutse opetti, että meidän on vain löydettävä tie, mutta kun se tie kitisee ja sattuu ja varpushaukkani elämänhalun vie, neuvonantaja mielisokea ja sen noudattaja vielä enemmän häiriintynyt lie. Ikään kuin yöllisen mereensyöksyn jälkimaininkeina on ihollani viinaa. Hei, käyx mulle sie? Ja jos vastaus on suurempi kuin negatiivinen luku.

Lakaisen katseellani maisemaa, pelkkä ajatuskin syylästä saa sieluni kavahtamaan ja kehoni vapisemaan kauhusta. Vapauteni kuoli kohtuun ja järjen valoni loistaa hetken kirkkaammin ennen kuin se sammuu tyystin.

On palaute ponnistuksenomainen.

• Olen mieleltäni vioittunut

huutelen pikkulapsille älyttömyyksiä, katson Internetistä saastaa ja potkin mummoja kaduilla. Annan kassikotkien maistaa viinaa, juotan koirani humalaan. Annan kaikkien tuta vihani, raivoltani säästykööt vain ne, jotka sitä eivät ole ansainneet.

Olen sisältäni mätä, sieluni on sairas ja tökerö ja pääni hauras ja tohelo. Pinnistelen elossa päivästä toiseen, vaikka tiedän, että sieluni sanoo aina totuuden ja totuus tietää, että olen oikeassa, oli sen olemus mikä oli.

Minun sydämeni vuotaa verta. Minun sydämeni vuotaa verta. Minun sydämeni vuotaa verta. Minun sydämeni vuotaa verta.

• Vai pakoilee Holger minua? Aika velikulli. Lähetä terveisiä täältä Kiribatilta.
• Nostakoon laiva minut korkeuksiin

vieköön mukanaan älkääkä testamentatko omaisuuttanne henkilölle, jota ei ole olemassakaan älkää muuttako paikkoihin, joita ei ole.

Pelkään hiljaa sängyn alla ja ulkona salamoi jo toista tuntia on elämäni katkolla ja kohta järjen valo sammuu sitä ennen se palaa hetken kirkkaammin, kunnes se menehtyy.

Aurinko nousee, mutta penis ei, ja aurinko laskee, silloin kun penis ei. Mutta mikä onkaan elämäni salaisuus? Mitä tämän ruusuisen nypyn syövereihin kätkeytyykään? Taustalla huumekauppaa ja prostituutiota, on maailma julma ja entisestään julmentuu, kunnes me menehdytään.

Minun haukkani ei liene menehtynyt.

• Jeesus kuuli tuhannen oven sulkeutuvan takanaan. "Vai houreko vaan oli se?", kysyi ääni Jeesuksen sisältä. Jeesus kavahti. "Mitä?", kysyivät sika ja Perkele. Perkele lähti yölliselle kosioretkelleen. Mutta juuri kun hän oli oikein oivallisen naisen saanut, naapurin Kuuno-Kalevi tuli käsiporalla seinän läpi (mitä ilmeisimmin pillerihumalassa). Sen jälkeen ei ole sitäkään naista näkynyt.

Lienee sanomattakin selvää, että Perkelettä vitutti.

• Rosmo-Roope / Menneisyyden haamut: Roope oli outo jätkä. Hän luuli olevansa oikein tuhma, varsinainen kriminaali, kun oli varastanut R-kioskilta tikkukaramellin. Eräänä päivänä Roopen kaverit sitten kertoivat: "Ryöstä toi pankki, siel o iha paska vartiointi niinQ!! <3!" (Mikä vitun vartiointi?) Roope syöksyi sisälle vesipyssy kädessään ja mylväisi: "Rahat tai henki!" Kaikkia alkoi naurattaa, sillä Roope oli niin äpärän näköinen. Siellä se Roope tänä päivänäkin lusii vankilassa täyttäen puutteessa olevien vankien hartaimpia toivomuksia.

• ärpee oli hankkinut rauskun koska se oli hänestä sangen kiintoisaa ollessaan kylvyssä ärpee kysyi rauskulta et kai? rauskun silmät seisoivat paikalleen jähmettyneinä ärpeetä alkoi pelottaa niinpä hän ulvoi kauhusta naapurin jeesus tuli paikalle ja kysyi vittuakos täällä mylvitään mutta silloin oli jo liian myöhäistä

• ärpee ja separi erno olivat hurjalla pakomatkallaan yhtäkkiä jompikumpi mylväisi et kai? ärpee kysyi vittumaisimmalla äänensävyllään separi ernolta mainaatkos? separi erno kysyi samassa pojat hajosivat tuulen mukaan mukanaan korillinen rauskun paskaa sen koommin ei ole niillä nurkilla julkisesti annettu yleä

äsköiseen viitaten sepeteus oli viettämässä sangen kiintoisaa päivää huvipuistossa häntä kuitenkin alkoi oksettaa taidan antaa ylen sepeteus sai paskahädältään mylväistyksi hänen pahaksi onnekseen oksennus lensi juuri hänen tyttöystävänsä niskaan sen koommin ei ole sepeteus elämässään ollut

• Haukanpäly: Mustaa vettä mä juon ja kylmää niskaa hiplailen. Kylmässä tunnelissa kuristaa käsi kirjaimia punaisia niin. Äpärät uskovat vain profeetan sanaa, mutta eivät luota Barcelonan jurpon uskoon, joka on haukanpälyäsikin vahvempi. Jotkut uskovat, että olet kuollut ja elät taas. Monet sanovat, että pälysi on jäätänyt metsän. En tiedä, ketä uskon, mutta tiedän, että sinä olet vihollinen ja sinut on tuhottava vain. Puhun kyllä jonkin verran tuvalua, mutta se ei riitä ainuttakaan elävää sielua jähmettämään.

Ärpee makaa kaupungin laidalla ja alusvaatteet on nahkaa. Minä protestoin kommunistista maailmandiktatuuria vastaan. Aion järjestää mielenosoituksen, jottei vesi tulvisi ylitse äyräittesi sun. Kas tässä sulle varoituksen sananen vaan: älä koskaan luota lähimmäiseesi, johon luotat. Luota vain henkilöihin, joihin et luota. Onkohan Kodin suuri keittokirja tänään alennuksessa? Kävinpä paskalla. Kannattaa varata oma nimimerkki, jotta voit houreitani kuunnella mun. Mistähän mielisairaalasta lien minäkin paennut?

Elämäsi on vain itsesi käsissäsi. En luota, että elät 30-vuotiaaksi litkittämällä punaista klooria ja kuuntelemalla merenkohinaa, joka kuuluu tuhansien kilometrin päästä Tongalta taikka Tuvalulta vaik'. Ilman kaikkea et ole mitään; tiedät vain tämän houreen. Minä voin kuvitella syntyneeni Mosambikiin, muttei se muuta sitä faktaa, etten ole tai että olen. Minä en arvosta poliittista protestiasi, varsinkaan kun en tiedä, kuka olet. Kolme brasilialaispeeloa näkyy rekisteröityneen tiluksille mun. Uni ehtyy heiltä, jotka telakoituneita ovat Venäjän rajamaille taikka vaikka Sisä-Mongoliaan.

Jamaikan pääkaupunki ei ole Gingston, sillä se on Kingston. Koskapa minulla on aivokuume, näen minä vain tämän huoneen. En kuule viestiä Jumalan, näen kylläkin. Odotan, että Jeesus ilmestyy meille taas. Se on niin epäreilua. En uskalla mylväistä, sillä se, minkä hän panee läpi on jotakin miestä vahvempaa (haukanpäly).

• Kivekset lohkeilee?: Minulle on viime viikkoina ilmaantunut sangen eriskummallisia oireita. Penikseni juureen on kasvanut noin 10 cm. pituinen sieni. Lisäksi kivekseni ovat lohkeilleet oudosti ja nyt jokainen pala on rajoittunut ikään veteen vedettyjen viivain toimesta; niitä on yhteensä viisi palaa. Toinen kives lienee normaali. Koko kivespussi on vaarassa irrota seitsemän kuluvan viikon aikana; vittu.

• Pälyilen haukkani kanssa kaupan näyteikkunaa. Jään paikalleni läpikäymään hourekohtausta kun haukkani jo viipottaa tiehensä. Mitä maksaakaan katujen kunnossapito? Entä elämä? Järjen valo on liian kallis, jotta uskaltaisin rekisteröidä yllätyksiä näkemättä enempää kuin sentin tai ainakin puoliksi ja melkein. Miksi elämme ihmisen perusominaisuuksiin perustuen? Taannummeko mekin haukan tasolle? En tiedä, mistä houreessani on kyse, mutta tunnen sairauteni joka yö ja sairaus tietää, että olen oikeassa. Vaikka nyt vellotte päälläni, jonakin päivänä vielä pelkäätte minua yöllä. En tiedä, onko tämä elämää vai kuolemanjälkeistä elämää vai olenko koskaan syntynytkään, mutta minä en omaa haukkaa ja minä tiedän, että kaiutin tietää, että tiedän olevani oikeassa. Maksatulehdus ei anna periksi, hiljaa haudassani syöpyä saat. Ehkäpä sairauteni on vain houkan houre, mutta tunnen sen joka yö. Miksi te olette minulle? Minä te olette minulle? Olisitte olleet valmiita rautapalkituttamaan vaikka munuaisenne, jos olisin tehnyt tahtonne, mutta en tehnyt ja niinpä syöksyin syvälle sielusyövän syövereihin. Sielusyöpä aloitti elämäni ja se olkoon myös sen loppu. Vaappukaamme, mutta älkäämme syöpykö ja jos syövymme, minä sanon teille, että kassikotka. Kassikotka. Jos taas epäonnistutte, minä sanon teille, että minä sanon teille olevani haukan harras omaaja, joka ei kuitenkaan tunne elämäänsä kuin sen pitäisi valota. Ja minä sanon teille, että pystytän tähän kukkulani, jolla pihviintyvät vuodet päiväin. Miksi mainostat mainiota kudosta, jonka ankka loi vain pälyilläkseen haukkani ja kotkani pöllämystynyttä järkytystä, jonka jälkeen lienemme valmiita kuolemaan. Tiedättekö, mitä se tarkoittaa? Tein itsemurhan, mutta nyt näen houreita, että näen houreita. Omaan psykoosin, joka perustuu luuloon, että omaan psykoosin, vaikken omaa ja sen vuoksi minulla on psykoosi. Pelkään kadun ylityksen pelkoa, joka heijastuu siitä, että pelkään kadun ylityksen pelkoa, joka on kadun ylitykseni pelko ja juuri. Miksi hourin? Koska en muuta voi. Pitäisikö hakeutua hoitoon? Mahdollisesti, koska en muuta voi. Ja minä sanon teille, ettei ole ÄO:ta suurempaa kuin Pluto-koiran. "Aivosyylä on elämäni", voit sinä todeta, "vittu", mutta se ei ole minun syyni, enkä minä puhu slovakkia, vaikka omistan houreen, että omistan houreen, jossa puhun slovakkia, mutta koska koko elämämme on pelkkää houretta, mitä tapahtuukaan elämäni jälkeen? Mitä tarvitaankaan rekisteröimään yllätyksiä? Ei muuta kuin pari meisseliä ja reiätön ovi.

• Kärventyneen maan erotiikka: Auringonlasku olettaa tämän olevan viimeisesi meidän tuhlatun paluumme muuassa. Kun kuolema on vapautunut, kolme kuudesta, jossa mäkihaukat palavat. Valonpuute epäpukeutuneena. Sinun aleneva mekkosi tuotti janoisen alttarin. Verenpunainen, yhä vielä epäruokittu. Huulet jouduttavat loppua, aikaa perhoseen.

Tervetuloa! Aseistukset laajat ja ristiinnaulitut... se teurastus.

Salama jäätää seitsemästi ulosotot maailman raiskauksesta. Synnit ovat ennentavattuja taivaista. Nyt dissaan helvetin syvyyksiä.

(Missä tragiikka teoriassa ja käytännössä kaatui.)

Viimeiset rukoukset, hirttäytykää ilmassa! Jokainen omaan räggiinsä ja bonimiileihin tietämyksiinsä vahvistettuina missä raajarikkohaukat rohkenevat. Golgata tarjoaa toisen ristin hautaamaan Jumalan erehdystä.

Kerran metsät spairattuina, hoidettuina luonnon sydämessä. Nyt siiderit ruokkivat pyromaaneja. Tarvetulet syöpyvät suuremmiksi harmeiksi kun Hänen lapsensa leikkivät partakoneilla.

Näytön ja syvästi arpeutunut, kun kuu kiihottuu kohtaamaan häntä. Kasvoilleni leviää niin laaja virne, että se peittää tähdet ja valottaa tiemme takaisin pälyävän lasin taakse.

(Me tulemme kuin rummuttava myrsky, nousuvedet epähäiriintyneinä skummissa ja plunderissa. Syöpähampaiset panevat maata. Kaikki heistä liian mielisokeita nähdäkseen...)

Missä tragiikka teoriassa ja käytännössä kaatui.

Ylälaajautunut, epähäkitetty. Me haisemme kuin rutto läpi tämän himokkaan hetken. Epäsoinnun kylväjät kasvattavat sotia raiskaamaan. Kaamea ruumis lyö häijyä kertosäettä.

Kärventynyt maa. Uudelleensyntymä on disinteroitu kuolemassa ainoan selviytyjän, jonka arvo on huonompi kuin omaan sylkeensä tukehtuvan Sardonicuksen kirous.

Kuka jakaa viimeisen Naurun nyt? Kuolleiksi naitetut, varpaitaan täyttävät lehmätkö? Jalka pyhäin lehmäin suissa (jalka pyhäin lehmäin suissa). Naamataulu ravassa ynnä myrkytetty maa (ynnä myrkytetty maa). (Kuolee hitaasti pois.)

• Haukka puhuu minulle kuolemasta, oman onnen ylkämistä. He kertoivat minulle, miksi kassikotkan perimmäinen olemus oltiin tarkoitettu, mutta en tiedä, mikä tekee elämästä niin turhan kuin olla voi. Kuulen kaiuttimesta Jumalan puhetta, näen kalvolla Marleyn kasvot. Kuka pitää meitä sen jälkeen, kun olemme saavuttaneet päätepysäkkimme? Miksi olemme niin verkkaisia? Eikö pysäytys oli voinut estää pysähdyksen? En tiedä, missä näen Romanian ja miksi, mutta se asia, että se on, on varma. Tiedän, että olemme olemassa, mutta en tiedä, onko kulkueemme houkan houre vai haukan huokaus. Minä olen kykenevä kuvaamaan, kuinka ne pihviintyvät taloni ulkona, mutta en voi muuta kuin jyystää Grandia sairasvuoteeni ympärillä, sillä olen varma, että he pihviintyvät taloni ulkona, jota puolestani pelkään kuin peelo vierasta poliisia.

Näen jo ilmassa savua, kuulen, kuinka onnen ylkämät tuoksuvat. Olenko elossa, kuollut vai onko koko olemassaoloni ollut houkan houre? Haukka, pelasta minut! En enää pälyile kuin haukka, kunhan tukehdutat minut ja pelastat! Tukehduta minut! Haukka, tukehduta minut! En ole minä teille näin sanova. Tukehduta, haukka, minut! Ja minä sanon teille: haukka, tukehduta minut! Ei ole täältä mm. ulos pääsyä yms.

• Hepatiitti täyttää maailmani valolla, kolme tuntia toisista havainnoista. Seison vain asemallani, johon Jumalan lähettää minulle salaista tietoa. Heitän erän tikkaa, vedän käteen ja syöksyn yön pimeyteen mylvien, että Jumala lähettää minulle salaista tietoa! Öisin itken, päivisin nauran. Miksi Jumala valitsi juuri minut? Miksi minä olenkaan niin erityinen, että Jumala lähettää juuri minulle salaista tietoa? Tietokone anastaa maailmani valolta, märkivä paise toisessa kuoliossa. Koko ikäni makaanko mä tällä tavalla? He sanovat, että maksa, joka ensimmäisenä tulehtuu, on myös munuainen, joka viimeisenä syöpyy ja että Jumala lymyää meidän kaikkien sisällä, mutta joskus hän ei ole tiellä, jolla on saarnannut toivovani hänen olevan. Elämäni loppu tuleekin olemaan pelkkää paahtoleipää...

• Kassikotka ja töpselimummo: Miten vihaankaan loukkauksia, tappoja, vihaankaan murhia. Yskin vain tekoyskää tyhjässä talossani. Kukapa ymmärtäisikään proteesin syanidipitoisuutta ennen kuin sielusyöpä olisi jo mennyt yli vaarallisen alueen, jonka jälkeen läppä lentää niin, että se maksa, joka palaa ensimmäisenä, lienee myös se maksa, joka kirroosiutuu ensimmäisenä? Entä valoa? Tai surua? Äiti, tukehduta minut! Tästä kuopasta ei liene ylös pääsyä. Kittaan vain selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää ennen kuin saapuu Jumala, joka meidät ampuu. (Se tapahtui.) Taistelkaa! Taistelkaa! Taistelkaa! Et ole aikeissa koskaan kasvaa ylös suureksi rock-tähdeksi, joten revipä jo munuaisesi pois ja ajattele aivoillasi. Omistan hepatiitin, pankreatiitin, enkefaliitiin ja orkiitin, mutten ole vielä terveyden päivää nähnyt. Illan auringossa tummanpuhuvainen kääntynee puun taakse, harjoittaa synkeitä rituaalejaan ja valkoiset hampaat hohtava; valkoisina, puhtaina. Taistele! Taistele! Taistele! (Se tapahtui.)

Älkäämme kuolko yössä, vaikka myönnöt konjugoivatkin, kiellot tulevat konjugoiduiksi ja Jore tiluttaa ovella kitara kädessä vittuillen; vihreänä, elottomana. Taistele! Taistele! Taistele! Yhden kuolema on tragedia. Miljoonan kuolema on vain hupia mielisairaille aivoilleni, joissa on jäljellä vielä viisi solua ikään kuin yöllisen maahansyöksyn jälkimaininkeina. Pitänisikö meidän kuolla? Pitänisikökää meidän kuolla, kun minä on me ja sinä on te ja saasta lentää pitkin synkkää asemaamme, johon Jumala lähettää meille salaista tietoa. Munuaisallas repeää ja tajunta hellittää. Todellisuuden rajat antavat perin. Alkaa päivä, viimeinen mustuus. Taistele! Taistele! Taistelle! Taistelle!

Mönjästä elämäni alkoi, mönjästä elämäni päättyy. (Se tapahtui.) Seisot kalliolla ja Jumalan ääni mylvii nimeäsi. Toteat puhekuplassasi, että sepität, mutta kun minä on sinä ja sinä on minä, kuinka voimme olla yhdessä, kunnes pahanlaatuisuus poistuu? Lienen pahoillani, mutta potentiaalisuuksien määrä laskee vasta, kun vedämme kaikki yhteen näköön ja kuuloon. Kuulen näkyjä, näen ääniä. Saatana. Korvasta valuu saastaa ja keskiyön auringossa molotan hindiä kovaan ääneen nauraen itsekseni. Sielusyöpä yhdistää. Taistele! Taistele! Taistele, kunnes slovakki sulautuu sloveeniksi yhtyen vähitellen maailmankaikkeuteen. Se on ainoa! Se on ainoa! Aivosyylä silmäni avasi, aivosyylä silmäni sulkee. Kuinka vittumaista.

Odotan vain aikaani erittäin omiin kuolemiimme. Yhden kuolema on tragedia, miljoonan kuolema vain naurattaa. Saanitko Jumalalta salaista tietoa vai miksi näytät siltä, kuin olisit turpiin saanut? Luen lehdestä psykopaattiuutisia, kun sinä vain levittelet harmaita munuaiskudossolujasi pitkin lattioita. Kuinka etovaa, kuinka etovaa. Muutammekos Zimbabween? Muutammekos Zimbabween? Äiti, tukehduta minut! Tukehduta minut! Täältä ei ole ulos pääsyä. Ei! Ei! Ei ole täältä ulos pääsyä. Yllättäen kuulen kassikotkan ja töpselimummon äänet. Eba raastaa minua jäätävällä pälyllä enkä minä tee muuta kuin reagoin ja äänet mylvivät: "Syöksy!" Syöksy! Kuinka voisin syöksyä kesken ruton aikaa, vaikka joku makaa aivoödeeman saati sielusyövän kourissa kotonaan vetäen hanskoja pinoon mielisairas ilme kasvoillaan?

En kokoa tai koonne pinoon kirjoja, jotka ovat tai lienevät jo huudettu ulos, pois, pois kuin sielusyöpä, joka ei parane, kuin hitaasti, niin hitaasti, jos ollenkaan... jos ollenkaan. En omaa halua mitään omata, en omaa edes halua omaamaan omata saati sitten, että omaisin omaamattomuushaluni itse omata, vaikka aktuaalisesti konjunktiivisuutesi johtanee ainoastaan korroosioon, joka lopulta sulautuu fysiikkaamme yhdistäen meidät Albanian sulttaaniin. Ja äänet mylvivät: "Syöksy!" "Syöksy!" Kävellemme kapeaa rantakaistaa välillä psykoosin ja neuroosin, mutta kukapa lienisikään arvannut, että kompaktin pizzan kompaktius vetänisi vertoja jopa aivosyylän saati -ödeeman ja sielusyövän saati -korroosion pituudelle? Kassikotka ja töpselimummo, taistelkaatte! Taistelkaa! Taistele! (Se tapahtui.)

• Pikku-Dille pitkästyi ATK-tunnilla ja alkoi

ohjelmoimaan tietokonevirusta. Dilleydestään huolimatta hän onnistui ja antoi virukselle nimen syfilis.boot. Jalmari kysyi "onks sulla hyvää läppää sun disketillä", "Onhan mulla" vastasi Pikku-Dille. Saatuaan virustartunnan Jalmari pasko housuihinsa hyppäsi liaanilla aivan vihreänä, yrittäen osua seinään, mutta räjähti keskellä luokkahuonetta. Siivoojaa vitutti.

• Pekka söi omenan koulun ruokalassa. Opettajalla oli roska silmässä, joten hän tuli vahingossa vinkanneeksi sitä. Pekka tulkitsi eleen iskuyrityksestä. Hän muuntui punaiseksi ja lämpimäksi ja kysyi opettajalta: "Mihin aikaan?" Sitten hän päästi pitkän, polyfonisen pierun. Kaikki nauroivat... tai ainakin melkein kaikki. Keittäjiä nimittäin vitutti se, että Pekka petti heitä opettajan kanssa. Niinpä he pistivät koko rakennuksen paskaksi ja ammuskelivat kanuunalla koko loppu koulupäivän.

• Tiedättekö, miksi mielikuvituksessani erään tietyn kansanryhmän jäsenet hirttävät itsensä ennen kuin täyttävät 31 vuotta?

-> -> -> -> -> -> -> -> -> -> -> -> Lisättäköön vielä, että kyseisen kansanryhmän jäsenet pälyilevät päivisin, kuin minä ruokapöydässä, jossa on lisäkseni kauniita teinipoikia tai naisia. Lisäksi kyseisen kansanryhmän johtaja tavattiin viime yönä lehmuksen luota pihviintymässä pitemmäksi.

• Aki Alko Antabus oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Hienoa! Nyt hän voisi hankkia itselleen ajokortin. Antabus toteutti mielihalunsa. Hän sai kuin saikin ajokortin! Heti seuraavana aamuna hän suuntasi punaisena kiiltävällä Volvollaan kohti Albaniaa. Albanian presidentti herra Moisiu mylväisi: "Tungjatjeta!" Antabus totesi kuivasti: "Vittupää olet itse." Albanian presidentti suuttui hänelle niin, että verta lensi. Lienee sanomattakin selvää, että seuraavana päivänä KRP poisti Antabukselta ajokortin.

• Uskonnontunti oli juuri alkanut. Opettaja kertoi: "Aabraham sanoi, että..." Pikku-Kalle keskeytti opettajan mielenkiintoisen sepityksen. Hän riuhtaisi katosta valtavan liaanin, huusi mielipuolisesti: "Mä teen niin kuin Aabraham!" ja syöksyi päin tiiliseinää. Kallo murtui. Kun Pikku-Kalle makasi maassa verisenä, hän vielä naurahti kolkosti ja hymähti: "Köyhyys alkaa käydä yli äyräiden." Opettajaa nauratti. Hän riuhtaisi katosta valtavan liaanin ja syöksyi päin tiiliseinää. Opettaja syöksyi Pikku-Kallen päälle; vihreänä, elottomana. Koko koulun kaikki oppilaat ja opettajat tulivat paikalle nauramaan. Hautajaiset olivat oleva komeat.

• Poika oli juuri tullut kouluun. Pekka syöksyi liaanilla hänen silmiensä edessä kuolemaan pitäen mielisairasta meteliä. Samaan aikaan kymmenen oppilasta toivat opettajalle syaniditabletteja. Opettaja mylväisi: "Hei!" ja laski yhden pojan housut alas. Opettaja totesi: "Olen aina himoinnut tuollaisia teinipoikia. Annapas kyrpäs tänne!"

Siinä samassa Eero totesi: "Opettaja rakastaa lehmää ja sen utareita."

• Pikku-Kalle oli perin huolissaan, sillä hänen kyrpänsä oli syöpynyt niin, että äitikin jo huolestui! Pikku-Kalle vietiin lääkärille. Siellä hänet todettiin sangen rajoittuneeksi.

Seuraavana aamuna Pikku-Kalle talsi huolestuneena kouluun. Siellä oli musiikintunti. Lienee sanomattakin selvää, että Pikku-Kalle kuoli nauravan opettajan kuva mieleensä syöpyneenä.

• Ala-asteen historiantunti oli jo alkanut. Separi-Erno riensi luokkaan 20 minuuttia myöhässä ja kysyi kuuluvalla äänellä: "Onks ope paskalla?" Siinä samassa hän huomasi, että opettaja seisoikin hänen nenänsä edessä mulkoillen Ernoa arvostelevasti. Erno nosti lahkeitaan ja kysyi: "Onko vähän sammakoita ollut?" Opettaja kysyi turun murteella: "Mitä?" Erno kysyi: "Ookko nä lohmu?" Opettaja lähetti pojan psykiatriseen pakkohoitoon, naurahti kolkosti ja totesi: "Voi sitä ottopoikaa."

• Ala-asteen välitunnilla maasta löytyi ruumis. Opettaja kysyi haudanvakavana: "Onko kyseessä murha?" Tirskuntaa kuului joka puolelta. Hetken päästä eräs poika kuitenkin myönsi: "Kyllä, herra opettaja." Opettaja saarnasi vakavana: "Lompakko ei siis riittänyt, vaan sinun oli tehtävä murha." Poika vastasi: "Kyllä, herra opettaja." Opettaja jatkoi: "Tiedätkö, mitä murhaajille tehdään?" Poika vastasi: "Kyllä, herra opettaja." Siinä samassa Pekka syöksyi liaanilla itse tapahtumapaikalle pitäen mielisairasta meteliä. Opettajaakin alkoi naurattaa. Poika vastasi: "Kyllä, herra opettaja."

• Ala-asteen välitunnilla muuan ekaluokkalaista poikaa hakattiin. Kun häntä oltiin vähän hakattu, hän kaatui maahan; vihreänä, elottomana. Opettaja mylvi: "Hei!" ja mietiskeli hetken. Sitten hän kysyi vakavana: "Onko kyseessä murha?" Hakkaajat epäröivät hetken ja vastasivat: "Kyllä, opettaja." Opettaja naurahti kolkosti ja totesi kuivahkosti: "On täällä kyllä ihme sähläystä ollut." Siinä samassa konstaapeli Himokas syöksyi paikalle ja mylvi saksaksi: "Ich sterben!" Pian hän kuitenkin huomasi tehneensä kielioppivirheen ja käveli nolona kotiin. Hän kuitenkin meni vahingossa väärään asuntoon ja sai kengän kuvan perseeseensä. Lopulta Himokas saapui oikeaan kotiinsa. Täältä oli kuitenkin varastettu kaikki tavarat. Himokasta vitutti.

• Poika istui sängyllään ja masturboi. Yllättäen hänen (perin rajoittunut) äitinsä syöksyi sisään ja kysyi innoissaan: "Oletko oppinut masturboimaan?" Poika vastasi: "En." Äiti synkkeni ja sanoi: "Jaa. No mä sitten tästä lähdenkin." Poika mietti, miksi hänen äitinsä oli niin kiinnostunut poikansa runkkusessioista. Sitten hän päästi pitkän, polyfonisen pierun ja hihkaisi: "Terveisiä perseestä!" Sitten hän tajusi tehneensä virheen.

• Poika jäi yksin kotiin viikoksi, kun hänen vanhempansa lähtivät kesälomalle Acehiin. Ennen lähtöä äiti varoitteli poikaansa: "Ei sitten tehdä mitään seksuaalista." Poika sanoi: "Ei, ei." ja meni huoneeseensa vetämään käteen. Sen jälkeen poika meni innoissaan Suomi24:en kertomaan kokemuksistaan. Viikon päästä poika taas veti käteensä. Äiti syöksyi huoneeseen ja kysyi: "Eihän ole tullut tehtyä mitään seksuaalista?" Poika sanoi pokkana: "Ei." ja jatkoi runkkua.

• 40-vuotias Pärttyli-Sulevi keinui päiväkodin pihalla ja hihitteli itsekseen. Siinä samassa joku saatanan mielipuoli tuli kysymään: "Hur mår du?" Pärttyli-Sulevi älähti erittäin vammaisesti ja pälyili mielipuolta pitkään, mutta hartaasti. Mielipuoli toisti: "Hur mår du?" Pärttyli-Sulevi hihitteli itsekseen ja kysyi: "Toistohäiriönkö omaat? Toistohäiriönkö omaat?" Mielipuolta nolostutti niin, että hän nyhjäisi tyhjästä liaanin ja syöksyi päin tiiliseinää. Maassa verisenä maatessaan mielipuoli hihitteli itsekseen ja totesi kylmän tulehtuneesti: "Stalin oli mieletön mies, joka tappoi monia ihmisiä."

• PIKKU-KALLE OLI KAUPUNGILLA VARSIN RAJOITTUNEEN ISÄNSÄ KANNSA JOKA TOTESI KYLMÄSTI OLETPAS ÄPÄRÄN NÄKÖINEN SILLOIN KALLE HUOMASI HÄNTÄ PÄLYILEVÄN 97-VUOTIAAN PERVON JOLLA OLI NIIN HIMOKKAAN NÄKÖINEN KATSE ETTÄ KALLE SYÖKSYI HURMOKSEEN JOLLOIN HÄN PUTOSI AVONAISEEN VIEMÄRIIN SILLOIN HÄNEN ISÄNSÄ TOKAISI TAAS KYLMÄSTI OLETPAS ONNETON SÄHLÄRI

• Kuunellessaan Baccaraa walkmaneistaan Pikku-Kalle huusi tyttöjen vessasta että, "Nyt jytää !". Kaikki luulivat, että Pikku-Kalle veti käteen. Kaikkia vitutti.

• pikku-kalle oli koulun kemian oppi-tunnilla ja yhtäkkiä rehtori alkoi mylviä mikrofoniin kuka vittu on sytyttänyt kemian luokan palamaan silloin pikku-kallella nappasi katsoa taakseen ja näki hirveän tuli-palon se oli jo ehtinyt tappaa muutamia oppilaita muun muassa sulevi-pärttylä oli jo kuollut sekä RP oli muuttunut vellovaksi massaksi joka alkoi pelottavasti kääriytyä pikku-kallen ympärille silloin kalle mylväisi VITTU SULLA ON KAUHEA VIRNISTYS silloin joku latvakakkonen räjäyti itsensä niin että koko koulu räjähti

• jalmari pälyili nälkäisen näköisenä ylä-asteen ikkunaa ja siellä olevia teini-poikia jotka näyttivät niin kauniilta jalmarin mielestä etenkin yksi poika nimeltä sielunvihollinen jolla oli aina niin vitun ruma virne naamallaan että normaali ihminen olisi jo oksentanut sen nähdessään mutta jalmari olikin niin sairas että hän kiihottui siitä silloin paikalle syöksyi konstaapeli himokas joka mylvi mitä vittua sä pälyilet tota vammasta poikaa jalmaria vitutti

• Laskevien kannatulukujen takia suomi24.fi:n vitsit/vitsit palstan vitseitä päätettin tehdä vihreää hurmosmakkaraa, "kanin ruokaa !", huusi Härski-Hartikainen. "Öh-öh-Öh, no voi rähmän rähmä", totesivat ikkunalaudan kolme sammakkoa.

• Pikku-Kalle oli nähnyt unessa kynttilän, josta valui steariinia käsiin, "lämmintä uuh", voikersi Kalle. Herättyään hän huomasi spermaiset kädet ja lakanat.

Lakanoita vitutti.

• Oppilaat olivat jo luokassa odottamassa opettajaa. Lopulta opettaja marssi sisään luokkaan. Hän mylväisi: "Jahas!" Oppilaita nauratti. Opettaja iski nyrkkiä pöytään ja mylvi: "Tänään me haistatamme suhteellisuusteorialle pitkät paskat ja rikomme luonnonlakeja!" Oppilaat alkoivat voida pahoin. Niin pahoin he voivat, että joka iikka muuntui vellovaksi massaksi, josta vähitellen kehittyi ryhmä zuluja! Opettaja vinkkasi heille silmää. Kolme sammakkoa seuraili ikkunalaudalta tapahtumien kulkua.

• Pikku-Kallea ahdisti eikä hän ollut saanut nukuttua koko yönä. Kun hän aamulla meni kouluun, opettaja mylväisi: "Voi saatanan kakara, ootko sä taas ollut jossakin puskassa dokaamassa?" "En", voihki Pikku-Kalle ja kuulosti siltä, kuin olisi saanut ähkyn.

Liikunnantunnilla opettaja pisti oppilaat hyppimään palavan renkaan läpi. Kaikki, paitsi Pikku-Kalle onnistuivat tehtävässä. Kun Pikku-Kalle syöksyi kaksi metriä korkeana palavana soihtuna flyygelin sisään, opettaja sanoi: "Käypäs se meidän Pikku-Kalle tänään kuumana." Siinä samassa Pekka nappasi katosta liaanin ja syöksyi suoraan opettajan silmien edessä pää edellä valtamereen. Marshallinsaarten meripelastus- ja torvisoittokunta kuitenkin pelasti tilanteen.

• HUOM TÄMÄ KASKU SISÄLTÄÄ PÄLYILYÄ RAPAA JA LIAANEJA PIKKU-KALLE OLI KOULUN RUOKALASSA SYÖMÄSSÄ MAKSALAATIKKOA AJATELLEN ONPAS ETOVAA SONTAA SILLOIN HÄNEN SELKÄÄNSÄ OSUI EINO VITTUILIJAN PASKAINEN KÄSI PIKKU-KALLE SÄIKÄHTI NIIN ETTÄ PASKANSI HOUSUIHINSA SILLOIN EINO VETÄISI PERS-LÄVESTÄÄN NIIN VITUN ISON LIAANIN ETTÄ HÄN SYÖKSYI KIRIBATILLE OPETTAJA TAAS RAPAUTUI KOSKA OLI NIIN HIKINEN JA LIMAINEN SILLOIN KALLE HUOMASI HÄNTÄ PÄLYILEVÄN JALMARI KUUSTOSEN JALMARI OLI NIIN ÄPÄRÄN NÄKÖINEN ETTÄ KALLEA NAURATTI NIIN ETTÄ HÄN MYÖS KUOLI SIIHEN

• Pikku-Kalle käveli metsässä ja tapasi vanhan opettajansa. "Hei, Murha!", mylväisi Pikku-Kalle. "Terve, Pekka.", vastasi opettaja. Pikku-Kalle ei ollut moksiskaan vaan meni kotiinsa ja veti käteen niin, että rapa roiskui! Äitiä vitutti.

• Pikku-Kalle toi opettajalleen nähtäväksi Espoon itsenäisyysjulistuksen. Opettajaa nauratti niin, että hänen alkoi kovasti tehdä mieli berliininmunkkia. Pikku-Kalle toteutti opettajan korkeimman toivomuksen ja toimitti tälle viisi litraa maitomehua.

Samaan aikaan maapallon toisella puolella lapset syövät kiviä, kun ei muutakaan ole. Näiden kahden tapauksen asiayhteyttä ei vielä tiedetä.

• poika nimeltä RP oli koulun tietotekniikan oppi tunnila opettaja pälyili häntä kiihottuneen näköisenä ja mylvi VITTU ETHÄN SINÄ OSAA EDES NETTIÄ AVATA silloin RP lehahti punaiseksi ja änkytti äidin mustikkapiiras on hyvää silloin paikalle syöksyi pekka perseestä revityllä liaanillaan ja mylvi sun äitis on huora ja sen mustikkapiiraat maistuu paskalta silloin RP muuttui vihreäksi ja elottomaksi ja syöpyi lattialle vellovaksi massaksi

• Pertti-Perttu ja Peelo-Pera olivat matematiikan oppitunnilla. Ruma, vanha naisopettaja selitti heille jostakin vaikeasta kaavasta. Hän sanoi pojille: "Nyt osannettekin jatkaa itsenäisesti." Seurasi syvä hiljaisuus. Peelo-Pera päästi pienen, mutta viheliäisen ja vinkuvan pierun. Pertti-Perttua nauratti. Opettaja katsoi poikia arvostelevasti, laittoi keskisormensa vasempaan sieraimeensa ja kysyi: "Eikö nappaa?" "Hyi helvetti", sanoivat pojat vuoron perään. Silloin opettajalla alkoi keittää. Hän heitteli poikia perunoilla. Kotiin tultuaan hänen aviomiehensä kaatui tahallaan nähtyään 5-vuotiaan Iiro-Matildan potkivan autoaan.

• Pikku-Kalle hymähti: "Sähköposti." Opettaja pälyili häntä arvostelevasti ja mylväisi: "Kellopeli!" Kaikki muut oppilaat nauroivat ja kysyivät, milloin on ruokailu. Pärttyli-Perttu kuitenkin huomasi tulostimen olevan epäkunnossa. Niinpä hän provosoi Mauri-Taniaa ottamaan katosta liaanin ja syöksymään päin tiiliseinää. Sen Mauri-Tania tekikin! Pärttyli-Perttu totesi: "Vitjan pälli." Onneksi Mauri-Tanian ei kuitenkaan käynyt pahasti. Kuului pahaenteinen mylväys. Pena-Pera kysyi: "Mikä tuo oli?" Pärttyli-Perttu ja Mauri-Tania sanoivat yhteen ääneen: "Vintti pimeni." Kaikki oppilaat mylvivät kuorossa: "Kenen?"

Lienee sanomattakin selvää, että luokassa käytiin viiden tunnin väittely siitä, kuuluiko pimentynyt vintti Pärttyli-Pertulle vai Mauri-Tanialle. Välillä väittely laantui pelkäksi tavalliseksi keskusteluksi. Pärttyli-Perttu kuitenkin voitti 2-1.

• Poika söi Ålands pannkakaa. Yllättäen hän huomasi, että ikkunan takaa häntä pälyili joku 79-vuotias äijä. Äijä virnisti erittäin vammaisesti. Lopulta hän soitti kuin soittikin ovikelloa. Poika avasi oven. Äijä esittäytyi Adolf Hitleriksi. Poika kysyi: "Mitä vittuu?" Äijä lauloi: "Wie bitte?" Poika repesi, koska Hitler oli niin äpärän näköinen. Rapaa roiskui.

• rouva helenius oli kaupungilla kun hän huomasi häntä pälyilevän 89- miehen helenius tarkisti magnesium kellostan ajan koska tämä häiriintynyt pälyily oli alkanut sitten paikalle syöksyi konstaapeli himokas

• Musiikintunti oli juuri alkanut. Tunnille osallistui myös luokan vilperi, Perttu. Kun luokassa oli hieman levottomuuksia, opettaja totesi: "Olen ollut tällä alalla jo 18 vuotta enkä minä ihan vähästä hätkähdä." Perttu kysyi ihmeissään: "No eikö olisi jo korkea aika vaihtaa alaa?" Opettajaa vitutti niin, että nenästä tuli räkää.

Perttu heilutteli jalkojaan ja kyrpäänsä ilmassa merkitsevästi. Opettaja vilkaisi Perttuun päin ja mylväisi: "Perttu!" Ääni oli niin kova, että Perttu säikähti kovin. Säikähdys oli niin raju, että Perttu laski alleen.

• pikkukalle oli ruokalassa syömässä jotain vanhaa suomalaista kansallis ruokaa nimeltä poronkäristys switä ryystäessään hän ajatteli olenpa minä nyt niin lappalainen siinä samassa häntä tönäisi sulevi pärttylä joka tokaisi lakonisesti SENKIN VITUN NATSI samassa paikalle syöksyi vielä pekka ́liaanillaan ja karjui TE VITUN KOMMUNISTIT KUOLKAA HELVETISSÄ silloin kalle tajusi tehneensä väärin

• Pikku-Kalle söi koulun ruokalassa poronkäristystä. Hän ajatteli: "Olenpa mä nyt tosi suomalainen!" Perttu morkkasi: "Saatanan kansallismielinen pakana!" Siinä samassa kuului rehtorin kuulutus. Rehtori mylvi mikrofoniin: "Tänä vuonna haistatammekin painovoimalle pitkät paskat ja uhmaamme luonnonlakeja!" Rehtori vahvisti väittämäänsä antamalla Pikku-Kallen tyrkätä hänet alas kalliolta. Pikku-Kalle tyrkkäsi rehtorin pohjattomaan kuiluun. Rehtori mylvi mikrofoniin: "Apua! Apua! Papua!" Pikku-Kalle naurahti ja hymähti: "Enpä olisi arvannut, että hän sekoaisi meistä ensimmäisenä." Siinä samassa Tellu syöksyi paikalle ja hyppäsi pohjattomaan kuiluun. Hän ei kuitenkaan pudonnut, sillä hän oli onnistunut uhmaamaan luonnonlakeja. "Bravo!" huusi Pikku-Kalle ja syöksyi pää edellä kuiluun. Kallo murtui. Pikku-Kalle pohdiskeli: "Marjat alkavat jo olla kypsiä."

• taavetti oli työpaikallaan ja seisoi ylpeänä hoilottaen uzbekistanin kansallislaulua lopulta joku työtovereista soitti polisit hekemaan taavetin koska hän oli niin häiriintyneen näköinen ja hikinen taavetti kuitenkin pakeni työpaikalta ennenkuin poliisit ehtivät napata hänet taavetti juoksi alasti kadulla mylvien jotain paskaa uzbekin kielellä tultuaan kotiin hänen vaimonsa elviira näki hänet ja mylvi mitä vittua sinä teet täällä näin aikaisin ja vielä alasti taavetti sai änkytettyä että hän oli lopullisesti seonnut ja syöksyi pää edellä kuolemaan

• pikku kalle oli kioskilla ostamassa muinas suomen kielisiä lehtiä ja sanoi kassalla myyjälle kuinkahas paljohons nämähänä maksahana myyjällä ei napannut mitä kalle mahtoi nillä sanoilla tarkoittaa silloin myyjällä nappasi ja hän mylvi kehotan sinua menemään psykiatriseen pakko hoitoon kalle vastasi olet sinä aika rajoittunut jos sinä minulle tuommoisia ehdotat silloin myyjä repesi totaalisesti mielipuoliseen nauruun nauru oli niin pahaa että myyjä kuoli siihen kallea vitutti

• Äiti ja poika olivat kaupassa. Poika kertoi: "Kuule, äiti, mä oon biseksuaali." Äiti ylisti poikaansa ja lahjoitti tälle kymmenen kondomia myhäillen: "Näitä tulet tarvitsemaan, poikani."

Kauppareissun jälkeen poika meni ylpeänä huoneeseensa harjoittelemaan masturbointia. Sen jälkeen hän käveli lähimpään bordelliin ja mylvi kuuluvasti: "Olisikos täällä hyväperseisiä poikia ja hyväpilluisia tyttöjä?" Ilotalon emäntä purskahti nauruun, sillä poika oli niin äpärän näköinen. Poika heitettiin vankilaan, jossa hän tänäkin päivänä hampaat irvessä tyydyttää puutteessa olevien vankien tarpeita.

• Pellervo oli innostunut vanhasta suomalaisesta kansanperinteestä, etupäässä Kalevalasta. Hän marssi lähimpään kioskiin ja virkkoi myyjälle: "Tahtonisin askin tupakkia. Sen jälkeen kävelleisin ylväisenä kotooni, vaikka ulkona tyrskyää. Yksi pitkäinenpä muinoin taltutti ukkiparankin." Myyjä naurahti kolkosti ja kysyi: "Tahtonisitko askin tupakkia?" Pellervo vastasi: "Totta maar!" Myyjä sanoi: "Tässä on. Muuten, suosittelisin sinulle psykiatrista pakkohoitoa, ettet tartuta mielisairauttasi muihin asiakkaisiin." Pellervo vastasi: "Te epäsiveellinen nainen, palaa takaisin helvetin syvyyksiin, joista Teidän ei olinisi tullut kuunaan läksiäkään!" Myyjä nauroi niin paljon, että hän tukehtui. Häntä yritettiin elvyttää, mutta oli jo liian myöhäistä. Pellervo sai syytteen kuolemantuottamuksesta. Siellä hän tänäkin päivänä vankilassa keskustelee tovereidensa kanssa kalevalaisella kielellä ja polttelee piippua. Poliisit, etupäässä konstaapeli Himokas tulevat kerran päivässä Pellervon selliin nauramaan.

• Jorma seisoi työpaikallaan ylväänä. Urpo tuli laskemaan hänen housunsa alas. Jorma totesi: "Urpolla taitaa elämän puu jo kantaa hedelmää." Jorma lähti kotiin. Hän ei ollut kadottanut ylväyttään. Hänen kasvoillaan oli asiallinen ilme, vaikka hänen mulkkunsa näkyi ja kaikki pälyilivät sitä. Kun Jorma saapui kotiin (munasillaan), hän totesi vaimolleen: "Tässä minä nyt sitten olen, kulta. Lähdetäänkö kävelylle?" Vaimo vastasi: "Enhän minä nyt sinne enää kehtaa mennä, kun olet siellä mulkkusi näyttänyt." Jorma nauroi mielipuolisesti.

• Ryhmä saatananpalvojia syöksyi kauas horisonttiin uljaine hevosineen. Yllättäen he näkivät Allahin kasvot. Allah mylvi: "Parantakaa tapanne, tai ette pääse taivaaseen nussimaan kauniita naisia." Saatananpalvojat alkoivat nauraa mielipuolisesti ja osa heistä oksensi toistensa suihin. Laukka horisonttiin jatkui.

Siinä samassa yksi saatananpalvojista totesi: "Äidin pannukakut tuoksuvat hyville." Muita nauratti niin helvetisti, että he putosivat hevostensa selästä. Kaikki jatkoivat matkaansa horisonttiin kävellen. Vuoden kuluttua saatananpalvojat olivat saavuttaneet määränpäänsä. He paloivat helvetin liekeissä. Siellä 97 % nauroivat paskaista naurua, 2 % nauroivat mielipuolisesti ja 1 % sepitti äidin pannukakuista.

• Perttu oli lomalla Ahvenanmaalla. Hän seisoi rannikolla ja pälyili kaukaista horisonttia. Kaukana hän näki kiiltävän saaren, jolla koulu, jossa oppitunti. Perttu hymähti: "Helsingissä puut lienevät jo mädäntyneet." Siinä samassa Perttu syöksyi hurmokseen ja hänestä tuli yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Hän näki tehdasaltaassa vellovan vihreää, elotonta levää. Siinä samassa Perttu huuhtoutui altaaseen ja joutui pakoputkeen; vihreänä, elottomana.

• pikku-kalle oli shellillä paskalla kunnes isot pojat syöksyivät vessaan ja huusivat mitä vittua sinä täällä teet pikku-kalle pelästyi niin että korvasta tuli vaikkua ja nenästä räkää kottin tultuaan pikkukallen äiti huudahti kauhistuneena missä vitussa olet ollut sitten pikkukallen isä tuli paikalle ja totesi kuivasti marjat taitavat olla jo kypsiä

• Pikku-Kalle oli ylä-asteen pihalla pälyilemässä kauniita teinipoikia. Hän lieni saava perin pahoja vaikutteita, sillä seuraavana päivänä hänet löydettiin hautausmaalta polttelemassa piippua. Pikku-Kalle lyöttäytyi isojen poikien seuraan. Yksi poika tarjosi hänelle kokaiinia. Kalle otti tarjouksen ilomielin vastaan. Kun hän tuli kotiin otsa paskassa, äiti alkoi epäillä pahinta. Hän soitti koululle ja rehtori vastasi: "Ihan ok kai." Äitiä vitutti.

Seuraavana päivänä Kalle oli oppinut isoilta pojilta jo koko liudan pahoja sanoja. Kotiin tultuaan hän tokaisi äidilleen: "Hei, huora, annas vähän välipalaa, tai turpiin tulee!" Äiti kauhistui ja kysyi: "Et kai vain ole lyöttäytynyt pahaan seuraan?" Kalle vastasi otsa kurtussa: "En suinkaan." Seuraavana päivänä Kalle oli saanut isoilta pojilta kaljaa ja röökiä. Kun Pikku-Kalle tuli iltapäivällä kotiin rööki korvalehden takana äidin pinna paloi. Hän huudahti: "Herttanen sentään!" Seuraavana päivänä isot pojat opettivat Pikku-Kallen runkkaamaan. Kun Pikku-Kalle sitten saapui kotiin spermaläntti kädessään, äiti hirmustui ja ampui Pikku-Kallen ilmakiväärillä kuoliaaksi. Isoja poikia nauratti. Yksi heistä meni vieläpä kusemaan Kallen haudalle nauraen.

• Opettaja leipoi kakkua kotitaloustunnilla. Muuan poika nimeltään Sielunvihollinen tuli räkäisemään kakkutaikinaan. Opettaja sanoi: "Hyi vittu!", mutta tajusi tehneensä virheen. Sielunvihollinen pälyili opettajaa nenä räässä, suu auki ja otsa kuraisena. Opettaja pakeni henkensä edestä. Hän juoksi Vietnamiin asti, mutta joutui toteamaan: "Onpa täällä paljon kristillisiä sieluja." Eräs poliisi tuli pidättämään opettajan törkeästä vittuilusta epäiltynä.

Opettajan oikeudenkäynti alkoi viikon kuluttua. Kesken oikeudenkäyntiä opettaja päästi pitkän, polyfonisen pierun. Tuomari mylvi posket punaisina hehkuen: "Törkeä vittuilu ynnä tuomarin halventaminen ei olekaan mikään ihan kevyt rikos! Täten tuomitsen sinut kuolemaan." Opettaja heitettiin selliin. Täällä hän sai pahoja ilmavaivoja. Hän päästi pitkää, jatkuvaa, yhtämittaista, kovaäänistä, haisevaa ja polyfonista pierua. Kun opettajaa vietiin Hanoin keskustaan hirtettäväksi, hän piereskeli vieläkin. Opettaja heitettiin hautaan. Siellä hän tänäkin päivänä päästää pitkää, jatkuvaa, yhtämittaista, kovaäänistä, haisevaa ja polyfonista pierua. Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen hauta on nykyään Hanoin suosituimpia turistikohteita.

• Kotitaloustunti oli juuri alkanut. RP kokkasi keittoa mielipuolinen virne naamallaan. RP oli niin ruma, että kotitalousopettaja heitti hänet biojätteisiin. Hänen idioottimainen virneensä ei kadonnut sielläkään. Kun biojätteet kaadettiin Aki Alko Antabuksen hautaan, RP vain jatkoi idioottimaista virnistystään. Kun RP:n ruumis ylösnousi vuosituhannen kuluttua, idioottimainen virne pysyi päällä.

• Opettaja ja oppilaat olivat kävelyllä Helsingin keskustassa. Yllättäen opettaja hortoili pää edellä viemäriin. Kun muuan herra Antabus nosti opettajan viemäristä, opettaja oksensi tämän avonaiseen suuhun. Patikkaretki jatkui siitä huolimatta iloisissa merkeissä.

Seuraavan korttelin takana opettaja paljastui hirviöksi. Oppilaat huusivat kuorossa: "Opettajamme on sielunvihollinen!" Poliisi syöksyi paikalle ja pidätti opettajan. Opettajan naama oli aivan hiekassa eikä hän saanut suustaan kuin yhden lauseen, joka oli: "Marjat lienevät jo kypsiä."

• Pikku-Kalle istui aivan tavallisesti pöytänsä ääressä syöden oivariinia. Yllättäen hän riuhtaisi vasemmasta sieraimestaan valtaisan liaanin. Hän syöksyi sillä suoraan kohti tyhjyyttä. Sitten hän joutui teleporttiin, josta oli suora pääsy Nuku'alofaan, Tongan pääkaupunkiin.

Tämä Nuku'alofasta kiinnostuneille: Nuku'alofa on Tongan pääkaupunki. Siellä on noin 21 300 asukasta. Tongan asukkaista noin 35 % asuu Nuku'alofassa. Kaupunki sijaitsee Tongatapun saaren rannikolla. Vitsi jatkuu. Pikku-Kalle siis syöksyi Nuku'alofaan. Siellä kuningas Taufa'ahau Tupou IV tuli häntä vastaan ja hymähti: "A'a'a'a!" Pikku-Kalle mylvi: "Wtf?" Siinä samassa hän syöksyi pää edellä valtamereen. Kuningas nauroi ja huusi: "Tietokoneen käynnistäminen on päivä päivältä yksinkertaisempaa."

• Kemiantunti oli juuri alkanut. Opettaja riuhtaisi laatikostaan valtaisan liaanin ja syöksyi sillä päin tiiliseinää. Verta lensi. Opettajan ruumis heitettiin roskakoriin. Hänet korvattiin toisella opettajalla. Uusi opettaja oli vanha, karvainen mies. Hän haisi paskalle ja oli hieman hidas.

Pekka totesi haudanvakavana: "Opettaja rakastaa tietokonetta ja sen keskusyksikköä."

• Ala-asteen oppilaat olivat väsyneet ikärasismiin. He päättivät tehdä mielenosoituksen. Välitunnilla he kaikki riuhtaisivat ilmasta vuoron perään valtaisan liaanin ja syöksyivät päin koulun tiiliseinää. Verta lensi. Kaikki oppilaat, paitsi Pikku-Kalle, kuolivat. Opettaja kysyi Kallelta: "Mikset sinä kuollut?" Pikku-Kalle kysyi: "Aabraham minua johdattanee." Opettaja riuhtaisi ilmasta liaanin, muttei syöksynyt päin tiiliseinää, sillä hän putosi kesken matkan. Verta lensi.

• Pikku-Kalle oli Silja Linella aikomuksenaan päästä Tukholmaan. Hän oli juuri pallomeressä, kun kapteeni riuhtaisi katosta valtavan liaanin ja syöksyi sillä pää edellä valtamereen (mielisairasta meteliä pitäen). Lienee sanomattakin selvää, että Pikku-Kalle huolestui omasta tulevaisuudestaan. Niinpä hän hyppäsi kannelta läheiselle atollille ja alkoi sieltä huitoa käsiään mielipuolisesti. Kun hän oli viikon siinä elehtinyt, vene ajoi atollin ohi. Veneessä olleet kalastajat tuumivat: "Kukahan separi toikin on oikein olevinaan?" Toinen kalastaja vastasi: "Joku mielipuoli. Jätetään tollaset vaan ihan omaan arvoonsa." Pikku-Kallea vitutti.

• Opettaja seisoi pöydällä huitoen käsiään ikään kuin jonkinlaiseksi merkiksi. Pekka kysyi: "Mitä oikein yrität viestittää?" Opettaja ei saanut sanaa suustaan. Hänen käsien huitomisensa vain kiihtyi entisestäänkin. Nyt hän piti lisäksi mielisairasta meteliä. Yllättäen opettaja riuhtaisi katosta liaanin ja syöksyi sillä päin seinää. Kallo murtui.

Aamulla opettaja heräsi sairaalassa. Sairaanhoitaja tuli kertomaan hänelle suru-uutisen: "Sait vakavan kallonmurtuman ja sinulla on elinaikaa enää kaksi viikkoa." Opettaja hymähti: "Marjat alkavat olla jo kypsiä."

• Ylä-asteen kotitaloustunti oli jälleen kerran alkanut. Opettaja tuli tavalliseen tapaansa viisitoista minuuttia myöhässä. Pekalla nappasi kysyä: "Mitä kokataan tänään?" Opettaja vastasi: "Paskaa." ja iski Pekalle silmää. Pekka tulkitsi sen iskuyrityksen ja hän kysyi opettajalta posket punaisina: "Mihin aikaan?" Kaikki nauroivat.

Paskan kokkaus alkoi. Ensin paskaa kieritettiin kattilassa. Sen jälkeen se paistettiin uunissa, jossa se kuumeni niin paljon, että syttyi pieni tulipalo. Pera kuitenkin pelasti tilanteen kusemalla uuniin nauraen. Paska syötiin huulia maiskutellen. Parhaiten paska maistui opettajalle, joka myhäili koko aterioinnin ajan tyytyväisenä. Urpolle paska ei sen sijaan maistunut. Opettaja totesi kylmästi: "Olisihan meillä täällä pizzaakin." Urpon huulet venyivät ja rohtuivat. Hän ei saanut sanaakaan suustaan. Opettaja kysyi: "Paska vai pizza?" Siinä samassa Urpo syöksyi pöydän ääreen syömään paskaa.

• Ala-asteen viidennellä luokalla oli luokkaretki eräällä hiekkarannalla. Kaikki lapset olivat uimassa. Opettaja kuitenkin hyppi tasajalkaa rannalla. Yllättäen hän kaatui. Kun opettaja nousi, hänen kasvonsa olivat aivan hiekassa! Oppilaat nauroivat. Sitten yksi poika tokaisi: "Saitpas ansiosi mukaan." Opettaja kysyi happamasti: "Ovatko marjat jo kypsiä?"

• Tyhmä, lihava poika oli koulussa. Hän raotti vähän housujaan. Joku pikkutyttö huomasi sen ja sanoi: "Hyi!" Yhtäkkiä poika juoksi ulos luokalta. Kaikki katsoivat hänen tuolilleen ja huomasivat, että siinä oli paskaa. "Hyi!", huusi koko luokka kuorossa.

Siinä samassa poika kaatui lattialle. Hän laukesi vatsalleen, naurahti kolkosti ja hymähti: "Terve!"

Noudettu kohteesta "https://hikipedia.info/index.php?title=Hikisitaatit:Peelo_(Hikipedian_käyttäjä)/Suomi24-foorumilla&oldid=522095"

Luokka:

• Hikisitaatit