Pro gradu

Päästäkseen maisteriksi ja sitä kautta akateemisten työttömien eliittiin on yliopisto-opiskelijan tehtävä leikisti tieteellinen tutkimus, eli pro gradu. Tosin gradu jätetään yleensä tekemättä, jopa useita vuosia gradu on "vaiheessa" joka tarkoittaa nimenomaan sitä että opiskelija ahkerasti ei tee sitä. Gradun tekemisen tarkoituksena on, että opiskelija tutkii jotain ongelmaa itsenäisesti. Ongelma on joko olemassa oleva, mutta opiskelijalle liian vaikea, tai vaihtoehtoisesti ongelmaa ei ole ja aihe on täysin turha. Tavoitteena on, että opiskelija saa aikaiseksi tähän liittyviä sovelluskelvottomia tuloksia, joiden pohjalta tämä sitten perustelee aiheen ja sen tulosten hyödyllisyyden ja ylivertaisen merkittävyyden.^[1]

Yliopiston kannanoton mukaan Pro Gradussa mitataan opiskelijan tieteellistä kypsyyttä, käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tässä mitataan kuinka kypsynyt opiskelija on tieteeseen.^[2]

Luomisprosessi[muokkaa ]

Gradun kirjoittamisen prosessia kutsutaan graduthloniksi, ja se tarkoittaa käytännössä 300 opintopistettä työttömyyskortistoon. Luomisprosessi alkaa yleensä siitä, että opiskelija havahtuu siihen, että hän on pitänyt opiskelusta lähinnä sen vuoksi että on luullut että se tarkoittaa sitä että valtio antaa sinulle pari sataa euroa kuukaudessa jotta voisit juhlia, juoda viinaa ja harjoittaa satunnaisia seksisuhteita. Opiskelija havahtuu jossain vaiheessa jotain seuraavista syistä:

1. Hänen täytyy valmistua, koska sukulaiset alkavat kysellä kiusallisia kysymyksiä.
2. Hän on jo niin vanha että fuksit eivät tunkeudu naimaan edes raskaassa kännissä.
3. Valtio päättää että vastikkeettomat sataset loppuvat.

Ja tämän vuoksi luomisprosessi lähtee käyntiin. Sitä on sulkeuduttava kammioonsa vaihteen vuoksi yksin ja ilman viinaa.

Ainekset[muokkaa ]

Gradunluonnin aluksi tarvitaan turha aihe. Aiheen keksiminen on yhtä vaikeaa kuin ainekirjoituksen otsikon ja aloituksen keksiminen alaluokilla – eli helpompaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta.^[3]

Kun aihe on löydetty, valitaan aiheeseen liittyvä arvaus, eli hypoteesi, jota sitten lähdetään osoittamaan joko oikeaksi tai vääräksi tai molemmiksi. Tätä tarkoitusta varten opiskelija joutuu valitsemaan metodin. Metodi on keino, joka on johdettu teoriasta ja johon koko muu tiedeyhteisö on niin mieltynyt, että harkitsee pitkään, antaako rakkaan metodin kädettömien opiskelijoiden käyttöön lainkaan. Tunnetuin luonnontieteilijöiden empiirinen metodi on nimeltään CTRL-C + CTRL-V, jonka yhdysvaltalainen strukturalisti Noam Chomsky muokkasi myös humanistisille aloille.^[4] Mikäli opiskelija joutuu edellä mainittujen aiheen, hypoteesin ja metodin lisäksi käyttämään gradussaan myös aineistoa, on tiedossa sellainen soppa, että tiedeyhteisön käy jo metodia sääliksi.^[5]

Valmistaminen[muokkaa ]

Kun ainekset ovat koossa, opiskelija laittaa yleensä "kaasun pohjaan", vaikka "käsijarru on jäänyt päälle", ja hän kuluttaa noin kolme riisiä paperia, 1000 kynää, yhden tietokoneen, kahdet hermot ^[6] , satoja työtunteja ja tuottaa noin 120 sivua aiheesta, ennen kuin menee aiheen ja sisällyksen kanssa professorin juttusille. Professori sitten ampuu tämän sydänverellä tehdyn tuotoksen alas, ja koko prosessi alkaa jotakuinkin alusta.

Hyvällä tuurilla opiskelija saa pitää aiheen ja siihen liittyvän ongelmansa, huonolla tuurilla hän joutuu vaihtamaan aiheen ja pitämään siihen liittyvän ongelman - tai keksimään täysin uuden ongelman. ^[7] Metodista ei saa luopua, sillä se on pyhä.

Mutta ei hätää, sillä gradun kirjoittamisessa on sääntö: "Alku aina hankalaa – lopusta puhumattakaan." Tämän jälkeen gradun kirjoittajalla on hutkimuksensa kanssa edessään verta, hikeä ja verta^[8] ja valmistuminen tuntuu yhtä todennäköiseltä kuin yhdeksän oikein lotossa tai ensimmäisen työpaikan saaminen ilman suhteita tai suhteen saaminen ilman töitä.^[9]

Viimeistely[muokkaa ]

Gradun viimeistelyvaiheessa opiskelija huomaa lukeneensa ensi kertaa opiskelunsa aikana kirjoja, Wikipediaa ja sovelluskelvottomia graduja.^[10] Ja lopulta opiskelija kyllästyy plagioimaan Wikipediaa tai jotain toista tuntematonta ja sovelluskelvotonta gradua, joka on tuotettu plagioimalla Wikipediaa tai jotain toista tuntematonta sovelluskelvotonta gradua... ja päättää että "nyt riittää, gradu on valmis". Tämä menee tietenkin professorilta läpi.^[11] sillä yliopisto saa rahaa vasta valmistuneista maistereista.^[12]

Tosin on huomioitava, että joissain erityistapauksissa pro gradun kirjoittaja ei joudu plagioimaan Wikipediaa tai jotain toista tuntematonta sovelluskelvotonta gradua. Tällöin hänen gradunsa tarkistavalla professorilla sattuu olemaan kesken jokin iso tutkimustyö, esimerkiksi "Peiponpesien spatiaaliset patternit Euroopassa ", jonka hän paloittelee osiin ja jakaa gradun kirjoittajien osittain tehtäväksi. Tällöin gradun kirjoittaja tekee tutkimuksen.^[13] ja professori sitten kasaa ne kaikki yhteen kansiin, laittaa gradun kirjoittajan kirjan loppuun lähteeksi, joita pitää käyttää ja joita pitää olla niin paljon, että kukaan ei jaksa lukea niitä läpi, jotta vaikuttaisi hyvältä. Lopuksi hän laittaa kanteen kiitostekstin "rakastavalle vaimolleen, jota ilman tutkimuksesta ei olisi tullut mitään".

Loppujen lopuksi opiskelija saa kuulla, että huolimatta siitä, että lopputuloksessa on joitain puutteita, kuten aiheen mitättömyys, kysymyksenasettelun ontuvuus, teoriaosuuden hajanaisuus, lähteiden riittämättömyys, analyysin virheellisyys, johtopäätelmien aukkoisuus ja epäloogisuus sekä kieliopin virheellisyys, on gradu suorastaan loistava ja erinomaisen akateeminen!

Katso myös[muokkaa ]

• Opinnäytetyö
• Muu maanpäällinen helvetti
• Jari Vilén
• Laura Huhtasaari
• Hikinews:Melkein kaikki suomalaiset ovat plagioineet gradunsa

Viitteet[muokkaa ]

• Koulutus
• Maanpäällinen helvetti