Georgios Papandreu

Georgios^[1] A. Papandreu^[2] on Kreikan pääministerinä toiminut poliitikko, antiikin huomattavimpia tragediakirjailijoita, maailman lahjattomimpia sosiologeja, paneurooppalainen sylkykuppi ja kävelevä talouskatastrofi. Hän yritti vuosina 2009–2011 syöttää kreikkalaisille kalanmaksaöljyä. Kreikkalaiset vastasivat pääministerin pyrkimyksiin vaatimalla ilmaista jäätelöä ja polttamalla Ateenan.

Pääministerinä

Georgios Papandreu nousi Kreikan 182 000. pääministeriksi syyskuussa 2009. Hän oli tätä ennen toiminut Kreikan politiikassa jo pitkään: hän oli ollut parlamentin jäsen vuodesta 1981 ja toiminut ministerinä useita kertoja. Papandreu oli mm. ministerinä vastuussa Ateenan olympialaisten hakemuksesta, ja hän voikin ottaa täyden kunnian hankkeesta, joka lopulta meni yli budjetin vain Kreikan yhteenlasketun kansantuotteen (vv. 1821–2004) verran.

Pääministerinä Papandreu rikkoi ensi töikseen Kreikan siihenastisen hallituspolitiikan perustan: hän erehtyi puhumaan totta maan taloustilanteesta. Tästä seurasi ennennäkemätön talouskatastrofi, joka uhkaa ajaa kreikkalaiset orjuuteen – tai ainakin maksamaan veronsa. Moista ei ole maassa itsenäisyyden ajan historiassa nähty.

Kreikan talousluvut rikkovat kaikkia euroalueen sääntöjä, useimpia kansantaloustieteen realiteetteja ja yleisinhimillistä suhteellisuudentajua niin pahasti, että Papandreun koko pääministerikausi on kulunut talouskatastrofin syventämiseen. Papandreun hallituksen prioriteetit ovat seuraavat:

1. Pääministerin aseman säilyttäminen
2. Rahan ruinaaminen liittolaismailta
3. Liittolaismaiden ja järjen asettamien ehtojen selittäminen kansalaisille
4. Mellakoivien kansalaisten muksiminen
5. Ehdoista kitiseminen liittolaismaille
6. Ouzo!
7. Varsinaiset poliittiset ja hallinnolliset tehtävät

Papandreun hallituskaudella Ateena tuhoutui mellakoitsijoiden tuhopoltoissa kuusi kertaa ja Thessaloniki kolmasti. Vastoinkäymisistä huolimatta Papandreu jatkoi vallankumouksellista verot on oikeasti maksettava -politiikkaansa. Kreikan romahduksen tunnustamisen välttämiseksi Euroopan unioni, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF^[3] ovat neuvotelleet Kreikalle sarjan avustuspaketteja, joiden saaminen edellyttää Kreikalta toimia. Kreikassa tätä järjestelyä pidetään epäoikeudenmukaisena. Papandreu on itsekin muistuttanut, että kreikkalaiset ovat ylpeätä kansaa ja että valtioita ei voi vaatia aina vain "toimimaan" ja harjoittamaan "talouspolitiikkaa".

Yli yhdeksänsadan kriisikokouksen jälkeen Kreikan avustuspaketeista päästiin sopuun, ja jopa Tutti-Urpilainen sai vakuutensa. Kreikkalaisia edustava hallitus ja maailmantalous huokaisivat helpotuksesta. Puolen minuutin kuluttua Georgios Papandreu kuitenkin keksi, ettei haluaisi ottaa asiasta vastuuta – eihän se nyt pääministerin tehtäviin kuulu. Niinpä hän tempasi hetken mielijohteesta kouraansa lähimmän mikrofonin ja oksensi siihen, että jo neuvotellusta sopimuksesta järjestetäänkin Kreikassa kansanäänestys. Kreikan kansa vastasi ilmoitukseen polttamalla Euboian. Talousmaailma vastasi nostamalla Kreikan lainojen korkoa miljardilla prosenttiyksiköllä.

Seuraavana päivänä Papandreu ilmoitti, ettei ehdikään järjestää kansanäänestystä, koska agendalle tulikin tärkeämpiä asioita, kuten pääministerin aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä. Hän ilmoitti valmistautuvansa hallituksensa 4.11.2011 kohtaamaan luottamusäänestykseen lähettämällä Silvio Berlusconille pierutyynyn. Maailma odotti henkeään pidätellen, mutta lopulta Papndreu läpäisi luottamusäänestyksen. Hän juhli menestystään eroamalla virastaan.

Kansanperinteessä

Georgios Papandreun nimen lausuminen ääneen kolmasti peräkkäin heikentää kuluttajien luottamusta talouteen kaksi prosenttiyksikköä.

Katso myös

• euro
• epätoivo

Viitteet

• Kreikkalaiset poliitikot
• Puliveivarit
• Professorit
• Kaljut
• Viiksekkäät miehet
• Ihmiset, jotka ovat yleisillä paikoilla liikkuessaan vaarassa
• Itkupillit
• Varoittavat esimerkit