Georg Malmstén
"Terveiset kapakasta, haista sinä Jori paska!"
~muusikkokaverit vittuilivat Jorille tämän jäätyä hotelliin mörköilemään 1930-luvun iloisessa Berliinissä
"Uskokaa nyt jumalauta, sen biisin teksti on RYYNÄSEN kirjoittama, ei minun!"
~Jori yrittää vierittää vastuun Mikki Hiiren kunnianloukkauksesta hovisanoittajansa niskaan
Georg "Molli-Jori" Malmstén (27. kesäkuuta 1902 - 25. toukokuuta 1981) oli suomalainen itkuvirsilaulaja, muusikko, säveltäjä, namusetä ja levy-yhtiöiden parhaiten tuottava rahasampo aina 1920-luvun lopulta kuolemaansa saakka.
Elämän alkuvaiheet[muokkaa ]
Molli-Jori syntyi itseään kovinkin musikaalisena pitävään suomenruotsalais-perheeseen 1900-luvun alun Suomessa. Tietenkin myös Jori itse oli musikaalisesti lahjakas, tämä tuli ilmi, kun hän 12-vuotiaana kyllästyi äitinsä ainaiseen valittamiseen kotiintuloajoista, raahasi suutuspäissään äitinsä kirkkoon, tunki hänen päänsä urkupilliin ja paineli koskettimien taakse päästämään ilmoille sellaisen TUUUUUUUUUUUUUUUUT-äänen, että hänen äitinsä menetti kuulonsa loppuiäkseen. Tämän tapauksen jälkeen Jori alkoi kiinnostua lähemmin uruista, torvista ja muista laitteista, joista lähtee paljon meteliä.
Varsinainen merkittävä käänne tapahtui kuitenkin, kun Malmstén vasta 17-vuotiaana teinixinä pääsi puhaltelemaan torveansa laivaston soittokuntaan. Tämän episodin jälkeen Jori rakastui täysin silmittömästi, suorastaan fetissisesti mereen. Seurasi kymmenen vuotta kestänyt vaihe, jonka aikana Jori ei ajatellut mitään muuta kuin merta. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt. Musiikkihommatkin alkoivat kusta, kun Jori vain istui yöt läpeensä, tuijotti merelle lasittunein silmin ja fantasioi.
Vuonna 1929 Malmstén päätti viimein lakata päättömän haahuilun ja lähteä Berliiniin keksimään suomalaisen iskelmä"musiikin". Vuonna 1929 Suomessa julkaistu ensimmäinen virallinen itkuvirsi-iskelmä Särkynyt onni myi aivan helvetisti. Kappale sisälsi kaikki mahdolliset kliseet, mitä vain iskelmäkappale voi sisältää, ja nämä kliseet onkin käytetty tästä eteenpäin jokaisen iskelmäartistin jokaisessa kappaleessa vähintään kuuteen kertaan. Nykyään myös moni suomeksi esiintyvä metallibändi ja -artisti on käyttänyt näitä kliseitä kappaleissaan. Merkittävimpinä mainittakoon Viikate ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Voidaankin 99% varmuudella sanoa, että mikäli Malmstén olisi ollut tämän päivän rock-sukupolvea, hän olisi vaikuttanut Trio Niskalaukauksessa Timo Rautiaisen paikalla.
Jori-Setä ja Mikki Hiiri[muokkaa ]
Särkyneen onnen julkaisun jälkeen Malmstén päätti jättää kokonaan oopperassa ulisemisen, jota hän oli siihen asti aina silloin tällöin harrastanut ja päätti keskittyä täysipäiväisesti Suomen kansan rahastamiseen mitäänsanomattomilla iskelmillä. Kuitenkin vuonna 1931 hänen päähänsä iskeytyi aivan uusi ja koko Suomea mullistava ajatus. Malmstén oli paria vuotta aikaisemmin kunnon pontikka kännissä ollessaan kirjoitellut pöytälaatikkoon pari todella häröä sävellystä, jotka menivät kaavalla "Ylipirteät ja -iloiset säkeistöt, välissä helvetin synkkä molliosa ja (yleensä) duurissa menevä kertosäe". Nämä häröilyt Jori lähetti lähempään tarkasteluun hovisanoittajalleen ja ryyppykaverilleen R. R. Ryynäselle. Kaksi päivää myöhemmin Jorin postilaatikkoon kolahti kirje, joka sisälsi kaksi todella epäilyttävää Mikki Hiiri-aiheista tekstiä ja saatekirjeen, jossa luki: "Vaihdoin aihepiiriä ihmissuhde-skeidasta Mikki Hiiri-skeidaan. Aivan paskojahan nuo tekstit ovat, mutta kyllä Suomen kansa ostaa, nehän ei tunnetusti ole kuuluisa korkeista älynlahjoistaan". Tästä Jori innostui. Hän ei ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että lastenkin siivellä voisi rahastaa. Myös sanoituksiin tarvitsisi nähdä huomattavan paljon vähemmän vaivaa.
Muutama viikko myöhemmin julkaisuun saatettiin Karhun poika sairastaa, joka oli kertomus karhusta, jota käärme oli käynyt hellimässä. Ihmiset tietysti ryntäsivät levyostoksille sankoin joukoin, lukihan levyn etiketissä sentään maaginen nimi Georg Malmstén. Karhunpoika sairasti pian jo ympäri Suomen ja Malmsténin suunnalta alkoi tulla miljoonia muitakin lastenlauluja, kuten oravista kertova Oravannahan mäenlasku, sekä Mikki Hiiri merihädässä, jonka tekstissä esiintyneellä pahalla Meripeikolla Malmstén kuvasi lähinnä itseään hulluimpina merivuosinaan ja halusi varoittaa lapsia siitä, mitä liika meren kanssa tekemisissä olo voi pahimmillaan aiheuttaa.
Vaikeuksiin Malmstén joutui kappaleen Mikki Hiiri ja Susihukka vuoksi. Vuonna 1938 Mikki Hiiren asianajaja ilmoitti Malmsténille, että tämä on haastettu oikeuteen kunnianloukkauksesta. Kukapa sitä nyt haluaisi kuulla itsestään ilkeämielisen pilkkalaulun, jossa ensin "Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilkahtaa", jonka jälkeen pusikosta tulee Susi raiskaamaan kyseisen henkilön. Oikeudessa Malmstén sai kuitenkin puhuttua itsensä syyttömäksi, eikä näin ollen saanut, kuin parin miljoonan markan sakkorangaistuksen. Mikki ei tästä pitänyt ja palkkasikin Karhukoplan antamaan Malmsténille kunnon selkäsaunan.
Uran loppuvaiheet ja kuolema[muokkaa ]
Malmstén teki vielä myöhemminkin useita lastenlauluja sekä ruikutus-iskelmiä, mutta ne eivät enää kiinnostaneet ketään, sillä totuushan oli, ettei Malmstén ollut elämänsä aikana tehnyt kuin kolme laulua: Yhden duurissa, yhden mollissa ja yhden sekä duurissa että mollissa menevän progeilun, joka oli useimmiten lastenlaulu. Vielä 1960-luvullakin Malmstén luuli olevansa pinnalla, vaikka hänen kuolemaansa odotettiin jo monissa paikoissa, sillä "kyllä ne sen ruikutukset on jo kuultu, perkele". Ihmisiä kiinnosti jo tuohon aikaan huomattavasti enemmän Jorin kitaravirtuoosi-veli Yngwie eli "Ynkkä".
Malmstén kuoli toukokuussa 1981 vakavan (mieli)sairauden murtamana. Häntä jäi suremaan ainakin muutama 1930-luvulla nuoruutensa elänyt kirkkomummo ja sotaveteraani. Molli-Jorille kertyi uransa aikana yhteensä 842 levytystä. Se on paljon se. Kunnioitettava saavutus, kunhan muistaa, että levy-yhtiöitä lukuunottamatta levytyksistä ei kukaan muu edes hyötynyt mitään.
Osittainen diskografia[muokkaa ]
- Hallusinaatiot merellä I (1918)
- Hallusinaatiot merellä II (1918)
- Hallusinaatiot merellä III (1919)
- Särkynyt onni ja muita ikäviä iskelmärenkutuksia (1930)
- Hampurin huorat (1931)
- Ruorijuopon laulut (1932)
- Puliukko liikenteessä (1933)
- Ruorijuopon laulut II (1934)
- Juoppo-Jorin jorinoita (1935)
- Leningradissa huorissa (1936)
- Jori-Setä Meripeikkoilee kännissä (1937)
- Tiilia-taalia ja Piupali-paupali kännissä (1938)
- Markus-Setä ja liekehtivä kaurapuuro (1939)
- Nikkelipallit (1940)
- Pontikkapojan jenkat (1942)
- Pontikkapojan humpat (1942)
- Pontikkapojan valssit (1943)
- Maksullinen nainen karjalasta (1945)
- Sedät Jori & Markus paskalla (1946) - Levytetty yhdessä Markus-sedän kanssa
- Viinalaivan ruorissa (1947)
- Synkkiä viinalauluja (1948)
- Tyi-rät-tät-tät-tät-tät-tää ja Miuku-mauku, tiuku-tauku kännissä (1950)
- Bordellissa Venäjällä (1950)
- Malmstén laulaa J. Karjalaista (1951)
- Ne huonot laulut, joita kukaan ei halua kuulla koskaan (1953)
- Mikki Hiiren neljäs henki (1954)
- Muista aina runkatessa (1956)
- Kai ne tämänkin ostaa (1957)
- Molli-Jori laulaa mollissa (1958)
- Malmstén kujalla (1959)
- Sotavammalauluja (1960)
- Vanha merimies juo ja vittuilee (1961)
- Mikki Hiiri pilven veikkona (1963)
- Jalalla koreasti, kännissä (1964)
- Jeesus kuoli, minä en (1965)
- Vähän parempia lauluja (1967)
- Mikki Hiiren alkoholimyrkytys (1968)
- Kas, on Jori ryyppäämään lähtenyt (1970)
- Kirje Pummeille (1975)
- Georg Malmstén, Ryyppymies (1976)
- Ilta putkassa (1978)
- Nyt loppu ruikutus (1981)
- Eikä tietenkään pidä unohtaa kaikkia niitä lukuisia rahastukselta haisevia kokoelmalevyjä, jotka on julkaistu Malmsténin kuoleman jälkeen. Kuuluisimmat näistä ovat luultavimmin Malmstén merellä (1983) sekä Malmstén Kännissä (1999). Lastenlaulukokoelmista parhaiten muistetaan tupla-cd Molli-Jori sairastaa (2002).