Fulgencio Batista
Fulgencio Batista y Zaldívar (16. tammikuuta 1901, Banes, Kuuba – 6. elokuuta 1973, Marbella, Espanja) oli Kuuban diktaattori, kova pelimies, Fidel Castron tienraivaaja sekä tieltä raivattava, eräs Yhdysvaltojen huonoimpia ulkomaisia investointihankkeita ja mies jolla on kultainen ase[1] . Hänen suurimmat eronsa Castroon nähden olivat, että hänen diktatuurinsa ei ollut vasemmistososialistinen, vaan oikeistokapitalistinen, hänellä ei ollut partaa eikä hänestä koskaan tullut helposti höynäytettävän länsimaisen ns. nuoren intellektuelliluokan palvonnan kohdetta.
Elämä ja ura[muokkaa ]
Peli alkaa[muokkaa ]
Batista syntyi 20. vuosisadan 16. päivänä köyhän maanviljelijän pojaksi. Hän vietti lapsuutensa köyhissä oloissa saarella, jonka Yhdysvallat oli espanjalais-amerikkalaisessa sodassa vallannut nukkevaltiokseen dementoituneelta Espanjan imperiumilta. Batista ei pitänyt köyhyydestä, joten hän päätti pyrkiä pois ko. sosioekonomisesta asemasta. Hän laati luettelon Kuuban varakkaista asukkaista saadakseen selville, mitkä ammatit olivat parhaiten edustettuina rikkaan väestösegmentin keskuudessa. Luettelosta tuli hyvin lyhyt, sillä Kuubassa oli vain yksi varakas henkilö, saaren kulloinenkin Yhdysvaltojen tukea nauttiva diktaattori. Nuori Batista asetti siis tavoiteammatikseen Kuuban diktaattorin.
Toteuttaakseen urasuunnitelmansa Batista liittyi 20-vuotiaana Kuuban armeijaan. Tilaisuus huomattavaan uralla etenemiseen tarjoutui noin vuosikymmenen palveluksen jälkeen. Vaikka Kuuba sijaitsi Yhdysvaltojen takapihalla, amerikkalaiset eivät olleet erityisen kiinnostuneita saaren poliittisesta tilanteesta, kunhan parin vuoden välein vaihtuvat "presidentit" eivät uhanneet laimentaa rommia tai käyttää merkittyjä kortteja Havannan turisti kasinoilla.
1930-luvun alussa syrjäytettiin taas vaihteeksi eräs diktaattori, señor Machado y Morales. Häntä seurasi Cespédes y Quesadan väliaikainen hallitus, jonka tehtävänä oli hoitaa maan asioita seuraavan diktaattorin ilmaantumiseen saakka. Syyskuussa 1933 Batista järjesti siistin sotilasvallankaappauksen, mutta ei noussut itse virallisesti valtaan. Sen sijaan hän pani presidentit ja parlamentit säätämään mieluisiaan lakeja, kierimään ja matkimaan pieruääniä. Saatuaan kyllikseen moisesta huvista Batista päätti ryhtyä itse presidentiksi voidakseen hallita itse itseään. Hän melkein unohti, ettei edes Kuubassa voinut tuosta vain ruveta presidentiksi ilman vaaleja. Niinpä Batista järjesti ihan oikeat vaalit ja käski vastaehdokkaansa hävitä. Tämä totteli esimerkillisesti, ja vuonna 1940 Batistasta tuli Kuuban presidentti.
Presidentistä eläkeläiseksi[muokkaa ]
Batista aloitti – ollessaan nyt virallisestikin maan johdossa – laajan taloudellisen uudistusohjelman, joka kehitti ainakin hänen henkilökohtaista talouttaan myönteiseen suuntaan. Suurten julkisten rakennushankkeiden ohella Batista suosi yksityisyrittäjyyttä. Hän ei halunnut syrjiä pieniä, keskisuuria tai isojakaan järjestäytyneen rikollisuuden yrityksiä ja ulkoisti lopullisesti saaren kasinot amerikkalaisille gangstereille. Mafia- ja matkailuelinkeino kukoistivat Batistan suhtautuessa kannustavasti rommin- ja sikarintuotannon sekä prostituution myönteisiin työllisyysvaikutuksiin. Batista tuli mainiosti toimeen mafian gangsterien kanssa, sillä heillä oli paljon yhteistä. Hyvin italialaistyyppisistä liikekumppaneistaan huolimatta Batista liitti Kuuban toisessa maailmansodassa hyvien joukkueeseen vuonna 1941.
Batista sai, kuten presidentille kuuluukin, pikku provisiot kansantalouden kasvusta. Presidenttikautensa päätyttyä 1944 hän vetäytyi 45-vuotiaana eläkkeelle Floridaan, missä ilmasto oli kuin Kuubassa, mutta kiusallisen köyhä roskaväki, masentavat prostituoidut ja örveltävät jenkkituristit puuttuivat.
Kiikkustuolista univormuun[muokkaa ]
Batista kuitenkin kyllästyi Floridaan melko nopeasti. Siellä ei ollut muuta tekemistä kuin pelata golfia New Yorkista muuttaneiden Greenbaum-nimisten eläkeläisten kanssa. Batista katsoi, että hänellä olisi vielä annettavaa Kuuballe, tai ainakin otettavaa itselleen. Vuodesta 1948 alkaen hän hoiti sivutoimisesti senaattorin tehtäviä Kuuban senaatissa. Hieman yli viisikymppinen eläkeläinen ilmoittautui ehdokkaaksi vuoden 1952 presidentinvaaleihin. Kun mielipidetiedustelut osoittivat Batistalle huonoa kannatusta,[2] hän neuvotteli kampanjapäällikkönsä kanssa todeten, ettei hänellä olisi mahdollisuutta vaalivoittoon. Batistan kampanjatoimisto selvitti ongelman järjestämällä sotilasvallankaappauksen, perumalla vaalit ja asettamalla Batistan väliaikaiseksi presidentiksi. Jotta sotilasvallankaappaus ei sekoittaisi vaalikampanjointia kiihkeimmillään, se järjestettiin 10. maaliskuuta 1952, siis kuukausia ennen vaalipäivää.
Noin kaksi viikkoa kaappauksen jälkeen Yhdysvallat tunnusti Batistan hallinnon. Harry S. Truman piti Batistasta kovasti, koska tämä ei ollut kommunisti, koska tämä piti kasinoiden ruletit pyörimässä ja koska tämä ei ollut kommunisti. Yhdysvallat pani Havannan kasinolla kaikki pelimerkkinsä likoon Batistan puolesta odottaen voitoksi rommia, antikommunismia ja rommia. Kaikkia näitä saatiinkin ensimmäisillä kierroksilla. Batista tarjosi amerikkalaisille mieluusti rommia, mutta kuubalaisille yhä useammin remmiä, erityisesti lehdistölle, kansanedustuslaitokselle, älymystölle ja (削除) demokr (削除ここまで) kommunisteille.
Batista vakuutti kansalle puolustavansa Kuuban demokraattista perustuslakia. Tämä edellytti tiettyjä varotoimenpiteitä, kuten perustuslain piilottamista presidentin virka-asunnon kassakaappiin, josta sitä ei vandalismin pelossa otettu koskaan julkisesti nähtäväksi.
Batista tiesi pelaavansa poliittista uhkapeliä korkein panoksin, ja hän tukikin avokätisesti peliteollisuutta. Valtio rahoitti kasinon Havannan jokaisen hotellin yhteyteen. Vuonna 1954 Havannassa oli kasino jokaista asukasta kohden – ei niin, että havannalaisilla olisi ollut varaa käydä pelaamassa. Pelaamisesta huolehtivat amerikkalaiset. Havannalaiset hoitivat korttien jakamisen, siivoamisen ja sen sellaisen. Koska kasinoissa oli niiden tiheyden takia vain muutama työntekijä, Batista kutsui armeijan hätiin kansalliseen hätätilaan vedoten. Sotilaiden työpanoksen avulla kasinot saatiin toimimaan, jolloin ne täyttivät kansallisen tavoitteensa eli rikastuttivat amerikkalaista mafiaa.
Fidel Castro aiheutti Batistalle harmia. Hän yritti huijata ventissä vuonna 1953, minkä johdosta hänet suljettiin vankilaan. Castro kuitenkin vapautettiin vuonna 1955, kun Batista asetti vapautuksen panokseksi imagopokerissa. Castro livisti Meksikoon. "Siitä partasudista ei koidu enää ongelmia", ennusti Batista.
Peli on pelattu[muokkaa ]
Koska Florida oli tuottanut Batistalle pettymyksen, hän päätti tällä kertaa kerätä itselleen isomman pesämunan vanhuuden varalle. Hän jäi kuitenkin kasinolla kiinni jakajien ja krupieerien lahjonnasta, uhkailusta ja kidutuksesta, minkä johdosta Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower vetäytyi ruletista häviten Yhdysvaltojen peliin sijoittamat summat.[3] Siitä huolimatta peli vain koveni, kun Meksikosta palannut Castro onnistui kaatamaan kasinon pankin ja ryhtyi pyörittämään pelihallia sosialistipohjalta. Batista katsoi parhaaksi lähteä uudelleen aikaistetulle eläkkeelle ja lähti Dominikaaniseen Trujillo-valtaan hengenheimolaisensa Rafael Trujillon vieraaksi. Batista sai lähtiessään joitakin seteleitä mukaansa päätellen siitä, että hän vietti loppuelämänsä Madeiralla, Estorilissa ja Espanjan Aurinkorannikolla – kaikki kasinoilla varustettuja kohteita myötämielisten diktaattorien hallitsemissa eteläeurooppalaisissa maissa. Batistan kuollessa pitkälle edenneeseen kusipäisyyteen Marbellassa kesällä 1976 Fidel Castro oli jo pitkällä suunnitelmissaan muuttaa Kuuba vielä surkeammaksi loukoksi kuin mitä se oli vielä koskaan ollut.
Katso myös[muokkaa ]
Viitteet[muokkaa ]
- ↑ Ihan tosi, ase on näytteillä Kuuban Vallankumousmuseossa katso kuva, jos et usko
- ↑ Hän oli vasta kolmantena tri Roberto Agramonten ja tri Carlos Hevian jälkeen. Ensin mainittu oli filosofi. Jälkimmäinen vetosi puolestaan kokemukseensa: Hevia oli ollut Kuuban kahdeksas presidentti vuoden 1934 tammikuun 15. ja tammikuun 18. päivän välisenä aikana. Myös Fidel Castro yritti vuoden 1952 vaaleissa maan johtoon laillista tietä, mutta sai tällä menetelmällä vain mitättömän kannatuksen.
- ↑ Sijoitus yritettiin saada takaisin vielä suuremmilla panoksilla Sikojenlahden hedelmäpelissä, mutta John F. Kennedyllä ei ollut tuuria. Vuoden 1962 pokeriturnauksessa Nikita Hruštšovin kanssa molemmat päättivät jättää kortit katsomatta.
