Final Fantasy X

Final Fantasy X on kulttimaineen saaneen Final Fantasy -sarjan neljästoista osa. Peli sijoittuu fiktiiviseen Spira-nimiseen maailmaan, jossa miekat ja magia ovat osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Peli on lineaarisuudessaan verrattavissa vanhaan kunnon 8-bittisen Nintendon Super Mario Bros. -peliin. Erinäiset tahot ovatkin ihmetelleet, miksi Final Fantasyyn niin tiiviisti kuuluva maailmankartta loistaa tässä sarjan osassa poissaolollaan, vaikka juuri se olisi tuonut edes hivenen epälineaarisuutta peliin. Peli on ensimmäinen Final Fantasy, jossa on ääninäyttelijät, vaikkakaan heitä ei kummoiseksi parannukseksi voi sanoa kuunnellessa pelin nuorimpien hahmojen jatkuvaa hölötystä. Esimerkiksi pelin lopussa kuolevan päähenkilön, Tiduksen, ääni kuulostaa heliumia hengittäneeltä sokerihumalaiselta yläastelaispojalta, joka ei osaa olla koskaan hiljaa.

Pelaaminen

Pelissä on tuttu Final Fantasy -tyylinen kolmannen persoonan kamerakulma, jossa päähenkilö on keskeisessä osassa ja suurin osa juonen kannalta tärkeistä esineistä ja kulkuteistä jäävät huomiotta. Tätä kuitenkin helpottaa ruudun kulmassa oleva kartta, joka näyttää aina mihin suuntaan pitää mennä lyhentäen läpipeluuaikaa suunnilleen 12 tunnilla ja tehden alueiden tutkimisen turhaksi. Pelissä on myös vanhat tutut räjähtäen alkavat satunnaistaistelut, jotka aiheuttavat sydänkohtauksia heikkohermoisille ja ovat täten yksi Japanin yleisimmistä kuolinsyistä heti itsemurhan jälkeen.

Monenlaisia kommentteja on tullut myös pelin surullisessa lopussa kuolevan päähenkilön, Tiduksen, juoksutyylistä. Sitä sanotaan hassuksi ja huvittavaksi, vaikka mitään virallista tietoa väitteiden todenperäisyydestä ei ole annettu julki. Pelissä pyöritetään tuttuja Final Fantasy -teemoja, kuten esimerkiksi Chocoboja, jotka tässä osassa ovat kolmen metrin korkuisia kanahaukkoja. Huvittava on myös amerikkalaisten ääninäyttelijöiden tapa lausua sana Chocobo tyyliin [choukobou]. Moni on pudonnut tuoliltaan kuultuaan tuon ensimmäisen kerran.

Pelin elokuvamaisuus on myös kohahduttanut massoja. Tavanomainen puolituntinen pelissä kuluu siihen että lopussa kuoleva päähenkilö, Tidus, ihmettelee kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta hienoissa Full Motion Video näytöksissä, joihin pelaaja ei voi vaikuttaa. Seuraavaksi pelaaja voi juosta viisitoista askelta ja taistella jättiläismäistä superbossia vastaan vain kuollakseen sen tekemään hyökkäykseen, todeten että sinun täytyy kehittää hahmojasi vähintään seuraavat kolme tuntia, ja/tai kysyä Pentagonilta sotastrategia pahiksen voittamiseksi. Kriitikkojen mukaan rajaa on hieman revitelty siinä vaiheessa, kun tavallisella välivastuksella on osumapisteitä 150,000 ja sinun hahmosi hyökkäävät 450 osumapisteen teholla. Sitäpaitsi vastustajilla on lähes aina vähintään kolme muotoa, joilla jokaisella on kolmasosa enemmän osumapisteitä kuin edellisellä muodolla. Onkin siis suositeltavaa erottaa tämä peli Final Fantasy IX:stä, jonka vaikein vastustaja omasi vajaat 9000 osumapistettä, ollen siis helpompi kuin Final Fantasy X:n ensimmäiset satunnaistaistelut.

Taistelusysteemi

Final Fantasy X on vaihtanut edellisistä sarjan peleistä tutun ATB:n (Active Time Battle) uuteen CTB (Conditional Turn-Based Battle) systeemiin. Suomenkielisessä ohjekirjassa tämä on suomennettu VSLULPSE (Vastustaja Saa Lyödä Usean Lyönnin Peräkkäin, Sinä Et), joka kuvaa systeemiä yllättävän hyvin. Käytännössä siis taisteluista on tullut täysin vuoropohjaisia, jolloin jokainen hahmo lyö vuorollaan riippuen hahmon nopeudesta. Viholliset voivat tietenkin lyödä missä välissä tahtovat joka tekee pelistä jännittävämmän. On mukava yllätys kun pomotaistelu, joka on mennyt muuten hyvin, saa uuden käänteen kun hirviö päättääkin tehdä neljä Overdriveä putkeen ja saa aikaan Game Over ruudun ilmestymisen sinulle jo tutuksi tulleen melodian saattelemana.

Hahmoilla on tässäkin osassa omia henkilökohtaisia liikkeitä edellisosien Limit Break -kykyjen tyyliin. Final Fantasy X:ssä ne tunnetaan nimellä Overdrive, joka on ohjekirjassa suomennettuna Yliajo. Typerästä nimestä huolimatta Overdrivet osoittautuvat yllättävän tehokkaiksi pahan paikan tullen. Overdrive -mittarin täyttämistavan voi valita pelin aikana kerääntyvistä vaihtoehdoista. Jotkin keinoista ovat herättäneet kummastusta, esimerkiksi ymmärrettävien parantamisen ja vahingon tekemisen lisäksi löytyvät mm. ystävien uhraaminen täydenkuun aikaan tähdenlennon lentäessä ohi ja kuoleminen. Kun Overdrive -mittari viimein täyttyy, on pelaajan tehtävä vielä jotakin että haluttu liike onnistuu kunnolla. Esimerkiksi pelaaja saattaa joutua painamaan kaikkia ohjaimen painikkeita muutamassa sekunnissa, pyörittämään analogista tattia tai käymään lähikaupassa pelaamassa hedelmäpeliä. Kun tehtävä on suoritettu niin yleensä liike jonka hahmo tekee, on muuten tavallinen hyökkäys, mutta todennäköisesti hahmo tekee voltin, sanoo jotain turhaa, tanssii joutsenlammen tai käyttäytyy muuten vain typerästi. Sen lisäksi liike tekee myös hieman tavallista enemmän vahinkoa ja aiheuttaa joskus liudan turhaakin turhempia myrkytystiloja viholliselle.

Summon -kutsuloitsut ovat myös muuttuneet dramaattisesti. Muissa osissa ne olivat 15 minuuttia kestäviä über-liikkeitä, joiden aikana pystyi hyvin käydä syömässä tai vaikka lenkillä, mutta Final Fantasy X:ssä summon -hirviöt jäävät kentälle taistelemaan. Sitten kun summon -olennon Overdrive -mittari täyttyy, niin silloin päästään näkemään perinteinen 15 minuutin pituinen über-liike. Summon -olentoja kutsutaan tässä pelissä nimellä Aeon, joka on hankala lausua niin että se kuulostaisi järkevältä. Aeon taistelee siis muiden pelihahmojen puolesta kun se on kutsuttu, joten sitä voi käyttää hyvin kilpenä kiperissä tilanteissa. Aeoneista ehkä erikoisin on Yojimbo, jolle pitää maksaa palveluista. Yojimbolle voi antaa niin paljon rahaa kuin itse haluaa, vaikka se ei vaikuta siihen minkä liikkeen Yojimbo tekee. Se on silkkaa arpapeliä, nimittäin joskus Yojimbo tekee yhdestäkin lantista Zanmato -iskun, joka tappaa välittömästi minkä tahansa vastustajan.

Sphere Grid

Toisin kuin aikaisemmissa Final Fantasyissa, tässä osassa ei enää ole kokemuspisteitä (EXP) tai tasoja (Level). Tällä kertaa kaikki pyörii Sphere Grid nimisen valikon ympärillä. Taisteluista hahmot saavat Ability Pointseja (AP), joilla voidaan sitten liikkua askel Sphere Grid -valikossa. Sphere Grid on iso pelilauta jossa on palloja joita voidaan aktivoida taisteluista saaduilla Sphereillä. Kukin pallo laudalla nostaa joko jotain hahmon ominaisuutta, tai sitten opettaa hahmolle uuden taidon. Liikkuminen laudalla on hidasta ja varsinaisen pelin aikana siinä ei ehditä etenemään kovinkaan pitkälle, vaan vasta pelin lopussa jos rupeaa tehokouluttamaan hahmojaan, niin kehitystä rupeaa tapahtumaan. Eli käytännössä pelin aikana hahmot eivät kehity lainkaan.

Pelissä luodaan illuusio siitä että jokaisella hahmolla olisi oma vakio hahmoluokkansa, kuten Yuna -White Mage, Rikku -Thief tai Kimahri -Useless Animal. Tosiasia on kuitenkin se, että riippuen mihin suuntaan Sphere Gridissä lähtee, kaikki hahmoluokat ovat avoimia jokaiselle hahmolle, tehden hahmoista vielä persoonattomampia.

Pelin tuottaja Yoshinori Kitase on kertonut lehdistötilaisuudessa ideoineensa Sphere Gridin niin, että se saisi nykyajan pullamössö-lapset kiinnostumaan taas lautapeleistä. Tilastoista voidaan kuitenkin nähdä mitä todellisuudessa on tapahtunut Final Fantasy X:n ilmestymisen jälkeen: Lautapelien myynti on romahtanut. Sphere Grid on siis vain puhdas yritys kokeilla jotain uutta, kuitenkin epäonnistuen siinä täysin.

Juoni

Final Fantasy X alkaa Tiduksen toteamuksesta että hän haluaa kertoa pelaajalle tarinan. Ja eipä valinnanvaraa ole kun suupaltti rupeaa heti vääntämään tekstiä. Tidus vaikuttaa jo heti alkuun kovin itsekkäältä henkilöltä. Hän toteaa pelin aikana useaan otteeseen lauseen: "This is my story!", joka vahvistaa tuota väittämää.

Tiduksen tarina alkaa futuristisesta metropolista nimeltään Zanarkand, jossa fysiikan lait eivät päde. Ottaen siis huomioon kuinka vesi uhmaa painovoimaa ja ihmiset (ainakin nuoriso) voivat hengittää veden alla. Tässä vaiheessa paljastuu, että Tidus on erittäin suosittu kaupungissa ja hän itseasiassa on Zanarkand Abes -nimisen Blitzball -joukkueen tähtipelaaja. Blitzball on eräänlainen väkivaltainen pallopeli (vrt. Rugby) jossa pelaajat uivat valtavan ilmassa leijuvan vesipallon sisällä. He voivat joko hengittää veden alla, tai sitten heidän verensä hemoglobiini taso on niin korkea, ettei happea tarvitse vetää keuhkoihin kuin kerran pariin tuntiin (vrt. hylje). Blitzballissa pelaajat potkivat, lyövät, purevat toisiaan, kiroilevat ja heittävät palloa kohti vastustajan maalia. Pelaajat ovat yli-inhimillisen voimakkaita saadessaan pallon vauhdilla liikkeelle syvällä veden alla, mutta sitä miten he siihen pystyvät ei koskaan ole vaivauduttu selittämään.

Tidukselta odotetaan paljon sillä hänen isänsä, Jecht (toisinaan myös Jekti), oli ollut suuri Blitzball -tähti. Heti alkuun selviää että Tiduksen suhtautuminen omaan isäänsä on suhteellisen kylmää. Vaikkei hän edes tiedä vielä että hänen isänsä on nykyään jättiläisvalas nimeltään Sin, joka tappaa pian hänen kaikki tuttunsa sekä kotikaupunkinsa. Silti Tidus jaksaa valittaa kaikista pikkuasioista vaikka hän juuri menetti kaiken mitä on saavuttanut elämänsä aikana. Tidus "lentää jonnekkin kummalle raunio rämeelle jossa hän vähän aikaa käveleskelee (ja höpöttää itsekseen turhia) kunnes tapaa seksipommi Rikkun (jonka nimi tässä vaiheessa on ????). Kun Tidus oli rakastunut häneen, pyytänyt vaimokseen ja sanonut vievänsä hänet takaisin Zanarkandiin keinolla millä hyvänsä (kai lentämällä eli niinkuin hän tulikin), mutta sitten jättivalas Sin hyökkää jälleen heidän yhteiseen laivaan. Tidus "lentää" jälleen jonnekin pyörteeseen jossa vaiheessa pelaaja sanoo "JES!!!". Mutta seikkailu ei olekkaan ohi ("DO'H!"), sillä Tidus herää äkkiä jollain saarella jolla hän tapaa suurimman osan muista "ystävistään". Hänen "ystävänsä" ovat muunmuassa bodari Wakka joka harrastaa Blitzballia ja päässyt turnauksiinkin mutta ei ole koskaan voittanu 10 vuoden aikana ("mikä luuseri"), Summoner Yuna jota hän alkaa suojella (myöhemmin hän kuitenkin rakastuu häneen ja suuri kolmiodraama hänen Yunan ja Rikkun kanssa voi alkaa(siis silloinkuin he tapaavat uudestaan)). Sitten on vielä iso tissinen Lulu, joka pitää aina mukanaan seksilelu Mooglea, sininen peto Kimahri joka käytti Yunaa hyväkseen, kun hän oli pieni (tämän takia Yuna on kai niin kiintyntyt häneen). "Kaverukset" lähtevät yhdessä matkaan tappamaan jättivalas Sin:iä ja tuomaan "rauhaa" Spiraan. He periaatteessa onnistuvatkin vaikka he mm. tuhosivat kaikki Aeonit, tappoivat Mestari Seymour Skinnerin joka oli vain väärässä paikassa väärään aikaa ja kun Tidus oli tanssimassa voiton tanssia, hän horjahti ilma-aluksella ja lensi jälleen taivaaseen jossa hän pelasi ikuisuuden isänsä kanssa kädenvääntöä.

• Esimerkit siitä, miltä hyvän sivun pitäisi näyttää
• Final Fantasy