Faunin iltapäivä
joten jos olet alaikäinen, paina takaisin-painiketta tai tulet sokeaksi!
Faunin iltapäivä (ransk. Prélude à l'après-midi d'un faune[1] ) on Claude Debussyn vuonna 1894 säveltämä luritus. Se aiheutti ensi-iltayleisössä 1800-luvun musiikkihistorian suurimman WTF-reaktion sitten Wagnerin Tristanin ja Isolden ensiesityksen. Ensi-iltayleisö vaati orkesteria soittamaan Faunin iltapäivän välittömästi uudelleen varmistuakseen siitä, että luritus oli oikeasti merkitty nuotteihin eikä ollut vain pilantekoa.
Luritus teki nuoresta Debussystä kuuluisan, kun Pariisin kaikkien päivälehtien musiikkikriitikot aloittivat ensiesitystä seuraavat kolumninsa sanoilla "WTF Debussy???!??1!"[2] Debussy sai innoituksen teokseen härömielisen symbolistirunoilija Stéphane Mallarmén runosta Faunin iltapäivä, jonka tämä oli kirjoittanut ollessaan kulmakarvoja myöten absintissa. Debussyn tulkinnassa on vielä alkuperäistäkin vähemmän tolkkua. Kymmenminuuttinen teos on sävelletty kolmelle huilulle, kahdelle oboelle, englannintorvelle, kahdelle klarinetille, kahdelle fagotille, neljälle käyrätorvelle, kahdelle harpulle, jousille ja sienille. Se ei ole tarkan ohjelmallinen, mutta kuvaa silti töistä palanneen faunin iltapäiväpuuhia, jotka koostuvat rypäleiden mässyttämisestä, nymfien ja najadien seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä sekä narkolepsiasta.
Faunin iltapäivää pidetään musiikin historiassa merkittävänä virstanpylväänä. Monet katsovat sen aloittavan länsimaisen taidemusiikin WTF-kauden, joka eteni Arnold Schönbergin myötä F you -kauteen. Arvovaltaisimman tunnustuksen Faunin iltapäivälle on antanut myöhempi säveltäjä Michael Jackson, joka kertoi Faunin iltapäivän muuttaneen hänet valkoiseksi.
Tahtilajinvaihdokset voivat olla tarpeen.