Bokassa I
Tämä artikkeli käsittelee henkilöä tai asiaa, jota pidetään poikkeuksellisen pahana jopa omassa viitekehyksessään!
| Bokassa.jpg | |
| Keski-Afrikan tasavallan presidentti Keski-Afrikan keisari | |
|---|---|
| vallassa | Presidenttinä: 1. tammikuuta 1966 – 3. joulukuuta 1976 Keisarina: 4. joulukuuta 1976 – 20. syyskuuta 1979 |
| edeltäjä | David Dacko |
| seuraaja | David Dacko |
| syntyi | 22. helmikuuta 1921 Bobangi, Ranskan päiväntasaajan Afrikka |
| kuoli | 3. marraskuuta 1996 Bangui, Keski-Afrikan tasavalta |
| puolue | Mouvement pour l'Evolution Sociale de l'Afrique Noire (ei keisarit oikeasti tarvitse sellaista) |
Lapsuus
Jean-Bédel Bokassa syntyi vuonna 1921 ja oli syntyessään varsin nuori, muuten hänen lapsuudestaan tiedetään varsin vähän. Vuonna 1927 ranskalaiset sotilaat pidättivät ja teloittivat hänen isänsä Mgboundoulou:n, ilman oikeudenkäyntiä ja vain siitä syystä, että hänen isänsä oli paikallisen heimon päällikkö. Vain viikko sen jälkeen hänen äitinsä veti itsensä jojoon. Pikku Jean-Bédel ja hänen 11 sisarustaan jäivät täysorvoiksi. Mikä hieno alku diktaattorin uralle!
Sotilasura
Tämän tapauksen innoittamana Jean-Bédel liittyi toisen maailmansodan aikoihin Vapaan Ranskan joukkoihin. Hänen sotilasuransa oli loistelias! Harjoiteltuaan vuosia sotilaan perustaitoja (siivous, vuoteen sijaus, perunoiden kuoriminen, toimistokäyttäytyminen jne.) hän oli vuonna 1961 (siis vain 40-vuotiaana) ylentynyt korpraalin sotilasarvoon... kunnes joku hajamielinen kirjuri sekoitti paperit ja Jean-Bédel kotiutettiin vuonna 1964 kapteenin arvoisena.
Ura presidenttinä
Hänen taistellessaan ympäri Afrikkaa oli hänen kotimaansa ehtinyt itsenäistyä ranskalaisten siirtomaaherrojen ikeestä ja hänen serkkupoikansa David Dacko päässyt presidentiksi. Jean-Bédel palasi kotimaahansa ja sai kuin saikin paikallisen puolustusvoimain komentajan viran ja ylennyksen everstiksi.
Kiittääkseen serkkuaan tästä, hän toimeenpani uudenvuodenyönä 1966 sotilasvallankaappauksen, nimitti itsensä presidentiksi, Mouvement pour l'Evolution Sociale de l'Afrique Noire-puolueen puheenjohtajaksi, lakkautti perustuslain ja ryhtyi hallitsemaan maataan (削除) diktaattorina (削除ここまで) presidenttinä. Vihdoinkin hänen suuri unelmansa oli toteutunut! Tai ainakin melkein...
Aluksi kansa oli hänen puolellaan, tuskin valtion asiat voisivat mennä huonommin kuin edellisen presidentin aikana. Mutta kun presidentti Jean-Bédel alkoi vangita ja teloittaa poliittisia vastustajiaan. Alkoivat myös hänen kiittämättömät alamaiset nurista. Hän kuitenkin selvisi vuosien 1969 ja 1974 vallankaappausyrityksistä ja vuoden 1969 salamurhayrityksestä.
Libyan suuren sosialistisen arabijamahirian suurin huumorimies Muammar Gaddafi kertoi hänelle vitsinä, että kaikki muslimit käyttävät burkhaa.
Presidenttinä Jean-Bédel teki virallisen valtiovierailun Libyan suuren sosialistiseen arabijamahiriaan jossa hän tapasi paikallisen presidentin Muammar Gaddafin. Gaddafin inspiroimana Jean-Bédelkin kääntyi muslimiksi ja otti itselleen islamilaisen nimen Sallah Eddine Ahmed Bokassa. Mitä kaikkea joutuukaan (削除) diktaattori (削除ここまで) presidentti tekemään kiittämättömän kansansa puolesta...
Ura keisarina
Ranskan armeijassa palvellessa oli myös Jean-Bédel joutunut istumaan jonkinlaisilla turvallisuuspolitiikan oppitunneilla, kuten kaikki alokkaat Suomenkin armeijassa. Niillä oppitunneilla hän tutustui Ranskan kunniakkaaseen sotahistoriaan, ja erityisesti hänen mieleensä jäi Ranskan keisari Napoleon Bonaparte. Tämän inspiroimana hän päätti 4. joulukuuta 1976 julistautua keisariksi, lakkauttaa parlamentin ja vaihtaa maan hallitusmuodon tasavallasta keisarikunnaksi. Kerrankin poliitikko piti lupauksensa: Vain vuotta myöhemmin 4. joulukuuta 1977 hän kruunautti itsensä koko Keski-Afrikan keisarikunnan keisariksi hallitsijanimellä Bokassa I.
Kruunajaiset keisariksi
Ulkomaiset valtionpäämiehet eivät olleet innostuneita lähtemään jonnekin kauas pimeään Afrikkaan jonkun suuruudenhullun keisarin kruunajaisiin. Tämä latisti hieman tunnelmaa. Kuitenkin silloinen Ranskan puolustusministeri Jacques Soufflet lähetti pataljoonan ranskalaissotilaita kunniakomppaniaksi ja 17 taistelukelpoista lentokonetta suojelemaan kruunajaisseremoniaa.
Yksi pieni ongelma oli kuitenkin kruunajaisten järjestelyssä: Hän oli edelleen muslimi ja Koraani kieltää alkoholin. Jotenka Jean-Bédel kääntyi ja antoi kastaa itsensä Roomalais-katoliseksi.
Itse kruunajaisjärjestelyt olivat sitten mahtavat – kuten keisarille kuuluukin – ne sisälsivät muun muassa:
- 60 Mercedes-Benz-autoa (=paljon enemmän kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa[1] )
- 130 hevosta (=enemmän kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa)
- 24 000 pulloa viskiä (=enemmän kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa)
- 65 000 pulloa samppanjaa (=enemmän kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa)
- 40 000 pulloa ranskalaista viiniä (=enemmän kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa)
- tuhansittain ruusuja (=enemmän kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa)
- 120-henkinen orkesteri (=isompi kuin Napoleon Bonaparten kruunajaisissa)
Näistä mahtipontisista juhlista tulikin sitten pieni lasku veronmaksajille: Kruunajaiset maksoivat noin 20ドル 000 000 (siis Yhdysvaltain Dollaria, ei paikallista "rahaa„). Aikalaisarvioiden mukaan kruunajaiset olivat merkittävä taloudellinen uhraus köyhälle maalle: Kustannukset olivat melkein 1/3 maan silloisesta bruttokansantuotteesta. Mutta mitähän eivät veromaksajat tekisi ihailemansa ja korkeasti kunnioittamansa keisarinsa puolesta[2] .
Keisarikunnan aika
Kruunajaisten seurauksena länsimaalaiset alkoivat pitää Jéan-Bediliä lievästi suuruudenhulluna[3] . Monet eurooppalaiset poliitikot vertasivat häntä toiseen (削除) afrikkalaisdiktaattoriin (削除ここまで) afrikkalaishallitsijaan: Ugandan Idi Aminiin. Korruptoituneet Lähde? länsimaat – kuten Yhdysvallat, Sveitsi ja Ranska – kuitenkin tukivat Jéan-Bedelin hallintoa. Tietenkin, koska hänen valtakunnassaan oli vielä siirtomaa herrojen jäljiltä tarpeeksi luonnonvaroja[4] länsimaiden tarpeeseen[5]
Erityisesti Ranska kunnostautui Jéan-Bedelin suurimpana tukijana: (削除) Lahjoittihan (削除ここまで) Myihän hän edullisesti Ranskan ydinaseohjemaan tarpeellista uraania ranskalaisille. Näiden kauppojen seurauksena Jéan-Bedel ystävystyi Ranskan presidentin Valéry Giscard d'Estaingin kanssa ja kutsui hänet useammankin kerran kylään[6] .
Loisteliaan hovin ylläpitäminen vei kuitenkin yhä suuremman osan keisarinkunnan tuloista ja sai keisarikunnan talouden romahduksen partaalle. Jéan-Bedel yritti keksiä kaikin keinoin uusia veroja[7] . Viimein Jéan-Bedel sai kuin saikin idean: Oppivelvollisuus. Kaikkien lasten oli mentävä kouluun, kouluun tarvitaan tietenkin koulupuku jonka sai hankkia vain Jéan-Bedelin keisarillisesta vaatehuoneestaTM. Merkkivaatteethan ovat myös kalliita, joten ympäri maata puhkesi mellakoita ja mielenosoituksia (削除) suuruudenhullua (削除ここまで) keisaria vastaan.
Viitteet
- ↑ Saksalaisethan keksivät auton vasta 100 vuotta myöhemmin
- ↑ Veronmaksajilta eli kansalta tuskin kysyttiinkään asiaa.
- ↑ Ranskan armeijassa ei ilmeisesti ollut minkäänlaista antenniosastoa
- ↑ Luonnonvarat käsittivät mm. kultaa, öljyä ja timantteja Lähde?
- ↑ Herää kysymys miksi USA sotii Afganistanissa, onko siellä muuta kuin kiviä?
- ↑ 10. lokakuuta 1979 ilmestyneessä ranskalaisessa Le Canard enchaîné-lehdessä tosin väitettiin, että Valéry Giscard d'Estaing olisi saanut Jéan-Bedeliltä lahjuksena useiden tuhansien frangien arvosta timantteja ja pari salaperäistä lautakasaa. Tapaus aiheutti Ranskassa pienimuotoisen poliittisen skandaalin.
- ↑ Keisarikunnan luonnonvarathan oli jo myyty
(削除) alihintaan (削除ここまで)ulkomaalaisille
Tämä artikkeli tai osio on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.