Arkeologia
| Arkeologi | |
|---|---|
| Alkuperämaa | erittäin kiinnostunut maaperästä |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | likaisenruskea ja harmaa |
| Säkäkorkeus | merenpinnan ala- tai yläpuolella |
| Pää | Tiiviisti maata kohti |
| Raajat | raajoissa yleensä kiinni kaivausväline |
| Häntä | häntä tarvitaan |
Arkeologia on kaivamistaan odottavien kuoppien etsimistä. Maapallo on täynnä erikokoisia ja -muotoisia kuoppia. Jos kuopissa on löytöjä, ne ovat löytökuoppia. Jos kuopissa ei ole löytöjä, ne ovat löydöttömiä kuoppia. Löydöt ovat esineitä tai kappaleita, jotka ovat joko parempia tai huonompia kuin nykyiset esineet. Jos ne ovat huonompia, ne ovat muinaisten ihmisten tekemiä. Jos ne ovat parempia, ne ovat UFOjen tekemiä. Kuopasta voi löytyä myös materiaalia kuten hiiltä, luuta tai puuta. Mitä likaisempaa ja haisevampaa tämä materiaali on, sitä enemmän informaatiota siitä saadaan irti.
Kuopasta löytyneet hiilet ovat yleensä radiohiiliä. Radiohiilet ovat vanhempia kuin tavalliset hiilet, ja niiden ikä voidaan laskea siitä, että ne ovat puoliintuneita, eli ne ovat olleet puolet isompia syntyessään. Kun radiohiilen paino kerrotaan kahdella ja lisätään hiilen atomipainoon saadaan hiilen kuolinaika selville. Arkeologiaa ei pidä sekoittaa argeologiaan, joka tutkii argistoja.
Kuopasta löytyneet kivet ovat yleensä työkaluja tai iskoksia. Muinaisihminen käytti kivityökaluja enimmäkseen itsensä raapimiseen ja toisten muinaisihmisten lyömiseen.
Mitä arkeologit tekevät?[muokkaa ]
Arkeologin tehtävänä on tunnistaa nämä erilaiset kuopat ja poistaa niissä oleva maa-aines ja ottaa talteen löydöt. Kun tiedotusvälineet saapuvat kaivauspaikalle, arkeologin tehtävänä on näyttää viisaalta ja sanoa jotain sellaista kuin: "Tälläkin paikalla on asuttu jo tuhansia vuosia." tai "Muinaisten ihmisten elämä oli hyvin erilaista kuin nykyihmisten." tai päinvastoin "Muinaisten ihmisten elämä oli oikeastaan aika samanlaista kuin nykyihmisen."
Oikeastaan arkeologin tärkein tehtävä on hankkia rahoitus seuraavaa kaivausta varten. Sen vuoksi arkeologin suusta kuulee usein myös tämän lauseen: "Olemme kaivaneet esiin vasta pienen osan. Kaivauksia on jatkettava ensi vuonna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja sitä..."
Ajoitusmenetelmät[muokkaa ]
Radiohiiliajoitus on tarkka, jos sen muistaa kalibroida eli säätää oikein. Koska oikeaa kalibrointia ei tunneta vanhimpien näytteiden osalta, monen löydön ikää ei täsmälleen tiedetä. Jos kalibroinnin epätarkkuus ei sotke ajoituksia, niin kerrostumien sekoittuminen ainakin. Usein arkeologit toimivatkin ns. "mututuntumalla". Mututuntuma eroaa muista iänmäärityskeinosta sillä, että esineen ikä on yleensä arvattu (päin persettä). Usein esinetypologian perusteella tehty ajoitus vastaa mututuntuma-ajoitustulosta.
Tunnettuja arkeologeja[muokkaa ]
Tutkimussuuntaukset[muokkaa ]
- vanha arkeologia
- uusi arkeologia
- vielä uudempi arkeologia
- uuden arkeologian paluu
- vielä uudempi arkeologia osa II
Arkeologia voidaan myös jaotella olosuhteiden mukaan:
- kuiva arkeologia
- märkä arkeologia
Suomessa on vielä omat arkeologiset erityissuuntauksensa eli: