Antti Kalliomäki
Antti "Seivästäjä" Kalliomäki (1947-2009) oli tunnettu sotapäällikkö ja Nurmijärven ruhtinas. Hänen hallituskautensa kesti vuodesta 1967 aina hänen kuolemaansa asti. Lisänimi "seivästäjä" tuli hänen suosikkitavastaan kurittaa vihollisiaan ja alamaisiaan; hän survoi seipään uhrista läpi, ja toisinaan saattoi käyttää tätä varrastaan suosikkiurheilulajissaan, seiväshypyssä. Antin tiedetään myös syöneen uhriensa lihaa ja juoneen näiden verta, mistä Draculan myytin uskotaan syntyneen.
Varhainen elämä[muokkaa ]
Antti syntyi vuonna 1947 SDP:n hoviin Nurmijärvellä. Kuitenkin Antin vallanhimon nousu viiden vuoden ikään mennessä pakotti ruhtinas Matti Vanhasen lähettämään nuoren Antin kokoomuksen sulttaani Sauli Niinistölle vangiksi. Vankeusvuosien aikana koetut kauhut (kuten Runebergin lukeminen ääneen viikon putkeen Antin ollessa sidottuna paaluun) muokkasivat Antin mieliä siihen kieroutuneeseen suuntaan, josta nurmijärveläiset saavat kiittää 161 vuoden itkua ja hammasten kiristystä, mikä oli hänen hallintokautensa tunnetuimpia tavaramerkkejä.
Valtaan nousu[muokkaa ]
Vuonna 1962 Antin onnistui paeta kokoomuksen vaaliteltasta, ja hän piiloutui Nurmijärven lähimetsiin, jonne Kokkolan keisari Eero Heinäluoma lähetti kolmen vuoden kuluttua apuvoimia halutessaan heikentää kokoomuksen valtaa (Nurmijärvi oli nukkevaltio Matti Vanhasen "vallan" alla). Yllätyshyökkäys voitti nopeasti vanhasen kannattajajoukot, Antin ja Matin kohdatessa kaksintaistelussa, jonka Antti voitti seiväshyppäämällä Vanhasen rintakehää päin. Antin ikäväksi Matti kuitenkin pakeni, joten hän seivästi vieressään olleen Ulpu Iivarin pelkästä turhautumisesta.Ei pidä myöskään unohtaa Antin hyökkäystä 1970-luvun kinkerilaitosta vastaan Helsingin pitäjässä nyk. Vantaa, jossa seipäällä uhkaaminen karkoitti lapset koulusta, ja sai sen ajan opetuksen luhistumaan nykyiseen rappioonsa saakka.
Valtakausi[muokkaa ]
Ensimmäisenä Antti noudatti kaikkien diktaattorien suosimaa tapaa pönkittää valtaansa; vastustajien ja epäilyttävien henkilöiden "puhdistus". Näissä joukkomurhissä kuoli n. 99,99 % koko Nurmijärven populaatiosta, lisäksi jokainen Anttia lähestyvä lintu, perhonen, puun lehti tai edes mikä tahansa mikä liikui, sai seipäästä. Yleensä Antti täytti kävelyidensä aikana n. 3–6:tta metrin seivästä, joista valtakunnan muutenkin köyhät asukkaat (se vähä mitä heistä oli jäljellä) keräsivät ruokaa itselleen maatalouden romahdettua Antin läydettya viljan kuoren aamupuurostaan, mikä tulkittiin heti myrkytysyrítykseksi, mikä johti kokkien, tarjoilijoiden, lautasten, siivoojien, viljelijöiden ja viljakärryjen välittömään seivästykseen. Lisäksi Antin Roope Ankka-tyylinen julkisten varojen käyttö kansan hyväksi johti valtakunnan rappeuman alkuun
Rappeutuminen[muokkaa ]
n. 2050-luvulla kerrotaan Antin päässeen ihmisveren makuun, jota tyydytti juuri elpynyt Nurmijärveläiskansa, sekä kokoomukslaisvangit, joita tuotiin hänelle joka päivä. Antti myös teki Nurmijärvelle temppeleitä, joissa uhrattiin joka päivä vastasyntynyt lapsi hänen patsaalleen, mikä vauhditti väestönkasvun romahdusta. Lisäksi metsät poltettiin ja Antin linnasta lensi joka yö lepakkoparvi jonkun huono-onnisen taloon, se mitä niiden saapumisen jälkeen tapahtui, ei ole lapsille suositeltavaa kerrottavaa.
Tuho[muokkaa ]
Huomattuaan, ettei hänellä ollut enää ketään, johon purkaa jatkuvaa vihaansa, Antti päätti levittä ruhtinaskuntaansa Uudellemaalle, jossa lepakoineen kohtasi kokoomuksen armeijan. Hänen sanotaan olleen voitolla aamunkoittoon asti, jolloin kokoomuksen apujoukot saapuivat Pohjanmaalta ja jolloin Antin demoninen voima oli heikoimmillaan auringon valossa. Legendan mukaan hänen päätön ruumiinsa hyppi seipäällä vastustajiaan päin pään lukiessa uutta budjettia.