Antihumala

Teoria antihumalasta on kehitetty Raahen tietokonealan oppilaitoksella vuonna 1988. Teoria perustuu todellisiin mittaustuloksiin oppilaitoksen laboratoriossa Yliopettaja A. T. Kupran johdolla tehdyissä käytännön kokeissa.

Antihumala ja humala ovat toisilleen vastakkaisia tiloja. Niiden välissä sijaitsee nollapiste, josta käytetään selventävää termiä "selvä". Antihumalassa opiskelija horjahtelee kuten humalassa, mutta vastakkaiseen suuntaan, sekä sammaltaa, mutta äänessä on 180 asteen vaihesiirto. Jos viranomainen mittaa antihumalassa olevan opiskelijan humalatilaa, promillemittari osoittaa negatiivisia lukemia, ja pulaan voi joutuakin viranomainen, koska hänen promillelukemansa ovat nollassa korkeampia kuin antihumalassa olevan opiskelijan.

Antihumalan voi saavuttaa kahdella tavalla:

1. Juomalla antialkoholia, jolloin opiskelija saavuttaa antieufoorisen tilan suoraan pullon suusta.
2. Juomalla alkoholia, ja näin ensin humaltumalla, mutta humalan jälkeen kiihdyttämällä selviämisvauhtia siten, että selviämisen inertia eli liikeenergia vie opiskelijan nollapisteen yli antihumalan puolelle. Selviämisen inertiaa voidaan nostaa vauhdittamalla selviämistä ruumiinnesteitä poistamalla, esimerkiksi virtsaamalla hyvin voimakkaasti. Tämä edellyttää opiskelijalta riittävää virtsaputken poikkipinta-alaa ja normaalia pienempää eturauhasta. Suositeltava eturauhasen koko on 12–15g, ja virtsaputken poikkipinta-ala noin 38mm2. Mikäli opiskelijan ulkoinen varustus on yli 5cm, vaaditaan vastaavasti halkaisijaltaan suurempi virtsaputki. Apuna voidaan käyttää myös ulkoisen varustuksen pyörityksen (ns. helikopteriliike) aiheuttamaa keskipakovoimaa.

Aivan kuten humala aiheuttaa jälkiseurauksena krapulan, niin myös antihumala aiheuttaa antikrapulan. Antikrapulassa opiskelija on energinen, euforinen ja seksuaalisesti kyvykäs. Ruoka myös maistuu loistavasti, erityisesti terveellinen, suolaton ja vähärasvainen vegaaniruoka.

• Tyngät
• Lääketiedetyngät
• Alkoholi
• Epämukavat tilat