Rauhan ohjukset
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.
"Ei ihmisiä, ei ongelmaa."
Rauhan ohjukset ovat olleet nykyaikaisen rauhankäynnin keskeinen väline jo kylmän sodan alusta saakka. Tunnetuin rauhan ohjusten käyttäjä on Moskova-johtoinen Itäblokki.
Historia[muokkaa ]
Rauhan ohjusten ensimmäinen käyttöönottaja oli Natsi-Saksa. Niiden silloinen tarkoitus oli taata Kolmannen valtakunnan yhtenäisyys ja ulkorajojen pitävyys Neukkulaa ja Jenkkilää vastaan. Koska prototyyppi kuitenkin otettiin käyttöön liian aikaisin, päätyi Saksa historian väärälle puolelle rauhan ohjuksiin unohtuneen suunnitteluvirheen vuoksi, joka kohdisti ohjusta historian oikealle puolelle työntävästä voimasta syntyneen historian väärälle puolelle työntävän vastavoiman Saksaan.
Rauhan ohjukset kehittyivät lähemmäksi nykyistä toimintavarmaa muotoaan varsin nopeasti USA:n ydinkokeiden johdosta, ja täysin toimivaa rauhaniskua päästiin todistamaan jo loppukesästä 1945, jolloin USA lopetti viisi vuotta Japania vastaan jatkuneen sodan yhdessä illassa. Tällä kertaa rauhan ohjus onnistui myös kohdistamaan voimansa oikein - jopa niin oikein, että Japani ja USA ovat siitä lähtien olleet liittolaisia.
Toisen maailmansodan jälkeen myös Neuvostoliitossa kiinnostuttiin rauhanohjuksista. Siinä missä muu maailma jämähti rauhan ohjusten sen aikaseen toimintaperiaatteeseen ja ylläpitivät maailmanrauhaa laukaisemalla rauhan ohjuksia säännöllisesti omille ja muilta kiitoksena kehitysavusta saaduille alueilleen, keskittyi Neuvostoliitto parantelemaan niiden designiä edelleen. Ensimmäinen havainto, jonka Neuvostoliitto teki oli, että riitti, kun rauhan ohjuksia oli hallussa riittävästi; niitä ei tarvitse laukaista mihinkään niin kauan kuin muut maat laukovat niitä säännöllisesti. Havainto osoittautui rauhan ohjusten kertakäyttöluonteen vuoksi paitsi ympäristöystävälliseksi mutta myös erittäin taloudelliseksi. Säästetyillä rahoilla Neuvostoliitto pystyi kasvattamaan rauhan ohjusten nopeutta, maksimikorkeutta ja kantokapasiteettia. Vuonna 1961 teknologia oli jo sen verran kehittynyttä, että ihminen saattoi lentää rauhan ohjuksella turvallisesti avaruuteen ja takaisin.
Rauhan ohjukset nykyään[muokkaa ]
Monet muut maat ovat viime aikoina pyrkineet täydentämään arsenaalejaan myös rauhan ohjuksilla. Näistä merkittävin lienee Pohjois-Korea, joka on viime aikoina tehnyt useita kokeiluja rauhan ohjuksillaan. Lopputavoitteena on Korean sodan loppuun saattaminen ja Koreoiden yhdistyminen. Tämän hetkinen suunnitelma on laukoa rauhan ohjuksia Japaniin, kunnes Etelä-Korea ymmärtää oman etunsa Pohjois-Koreaan liittymisen suhteen. Samalla päästään myös hyviin väleihin Japanin kanssa, kuten USA teki toisessa maailmansodassa.
Myös Iran on alkanut valmistaa itselleen rauhan ohjuksia, joita on tarkoitus käyttää tulehtuneiden suhteiden hoitamiseen mm. Saudi-Arabian ja Israelin kanssa. USA on kuitenkin työnnellyt kapuloita hankkeen rattaisiin, sillä vakaampi Lähi-itä nostaisi öljyn hintoja ja olisi täten USA:n etujen vastaista.