Kauko Röyhkä

Kauko Röyhkä (oik. Jutta-Pekka Väliäköhällämaa, s. 12. helmikuuta 1959 Valkeakoskella) on suomalainen laulaja-lauluntekijä, lukija-kirjailija, ryypiskelijä-örveltäjä sekä pukki. Hän oli joskus 80-luvulla myös oikein erityisen hieno mies, jolla on Morrissey-kampaus ja parta. Hän aloitti muusikonuransa turvallisesti pohjamudista ja on palannut ruoppaamaan niitä aina sopivin väliajoin. Tässä välissä hän on saattanut päätyä perse-etisesti ihan latvaan asti ja tehdä jotain siedettävääkin.

Röyhkästä voi yhä nykyäänkin tykätä ihmisenä ja artistina, jos sattuu pitämään messiaskompleksisista kusipäistä, joilla on jungneriaaninen suhtautuminen kritiikkiin.

Suomen väärinkäsitetyin ja vittumaisin henkilö[muokkaa ]

Tunnustetuksi verbaalinikkariksi Röyhkä onnistuu aiheuttamaan varsin paljon väärinkäsityksiä. 1980-luvulla hän onnistui suututtamaan oululaiset ikihyviksi kappaleellaan "Paska kaupunki", koska nämä päättelivät kappaleen kertovan Oulusta, joka siis ei mitenkään voi olla paska. 1990-luvulla hän suututti satanistit kertomalla olevansa satanisti, vaikka on oikeasti pelkkä nyhverö. Nyttemmin hän on siirtynyt aiheuttamaan väärinkäsityksiä sosiaaliseen mediaan: (Iltalehden) suosiota nauttivalla Facebook-sivullaan Röyhkä purkaa entisen koulukiusatun katkeruuttaan heikosti perustellulla naljailulla – tai ainakin se aina tulkitaan naljailuksi, vaikka oikeasti hän vain yrittää oikoa viimeisimmillä tilapäivityksillään tai edellisillä vuosikymmenillä aiheuttamiaan väärinkäsityksiä. Väärinkäsitysten välillä lehtiin onnistutaan saamaan otsikoita myös siitä, miten Röyhkä on melkein törmännyt poroon ^[1] .

Suurin syy Röyhkän vittumaisuuteen ei ole se, että hän naljailisi väärille henkilöille. Hän on nimittäin itse väärä henkilö. Röyhkän nimen kuuleminen saa keski-ikäisen suomalaisen laumasielun vitutuskäyrän nousemaan, sillä Röyhkä on henkilö, joka on joskus sanonut jotain vittumaista jostain ja siitä on ollut uutisissa. Nuori polvi taas ani harvoin ylipäätään tietää, kuka Röyhkä edes on, ja suivaantuu siksi kuullessaan, että joku neverheard on mennyt laukomaan jotain ja siitä on Iltalehdessä.

2010-luvun on todettu olevan vaarallista aikaa itsensä toisinajattelijoiksi brändänneille setääntyneille rockmuusikoille. Myös Kauko Röyhkä on vuosikymmenen mittaan ottanut yhä enemmän etäisyyttä fiksun ihmisen imagoonsa todettuaan, että hänen palavimmat vuotensa jäivät sinne 80-luvulle. Itseään toistavien "mä olin joskus jotain, vaikka Oulun jätkät haukkui homoksi" -Facebook-jaarittelujen lomassa Röyhkä on kääntänyt harmaan ruhonsa vastaanottamaan feministien surmannuolet, kuten väärinymmärretyn neron ilmeisesti tänä aikana kuuluu. Röyhkäläinen metodi on luoda itselleen kiinnostava ja ainutlaatuinen artisti-imago kasarilla ja käyttää sitten seuraavat vuosikymmenet hankkiutumalla siitä mahdollisimman perusteellisesti eroon.

Hengentuotokset[muokkaa ]

Musiikkialbumit[muokkaa ]

• Steppaillen suomalaisten sydämiin (1980)
• Uusia steppiaskeleita (1981)
• Rotanmyrkyn avulla koossa pysyvän frisyyrini tarina kieroutuneina ja mauttomina äänikuvina (1982)
• Minä olen onnenpoika (kyllä alkaa vittumaisinkin paukapää tajuta nerouttani, kun kuulee tän levyn!) (1983)
• Tällä levyllä on se 'Lauralle'-biisi (1984)
• Pohojammaa-alabumi (1985)
• Iso musta susi (1986)
• Mieluummin Kauko Röyhkä kuin Ismo Alanko (1987)
• Lehtolapsi (1988)
• Joo tota niin (1990)
• Koiran munahiki (1990)
• Pikkupissisten ystävä (1991)
• Nyt loppuu hyvien levyjen tekeminen ja alkaa juominen (1992)
• Kauko Röyhkä on Jumalan lahja (1993)
• Hikinen sika (1994)
• Jörnäytys umpijurrissa (1995)
• Sinä olet idiootti (1997)
• Josko täältä puiden alta väijyksistä vaikka bongaisi suloisia teinipimpsoja (1998)
• Otamme tästä (1999)
• Teinikiima (2001)
• Saatanpa vaikka viuhahtaa keikalla (2002)
• Elämä ja kuolema ja kaikki visvainen saasta siltä väliltä (tämä on niin viimeinen albumini!) (2005)
• Välkympi kuin Jarkko Martikainen (2008)
• Minä teille jousisovitukset näytän (2008)
• Sivistyneempi kuin A. W. Yrjänä (2011)
• Tästä eteenpäin ketään ei kiinnosta.

Kokoelmalevyt[muokkaa ]

• Steppailuvuodet 80–82 ('ttu niinä vuosina edes tullut mitään hyvää musiikkia) (1982)
• Kaljoitteluaika (1986)
• Erektio (1988)
• En minä näitä kokoelmalevyjä julkaise, vaan levy-yhtiöt! (1989)
• Olen tosiaankin Messias (1992)
• On kokoelmalevyn aika (1996)
• Kokoelma, josta saadut tuotot menevät viinaan (1997)
• Ei suinkaan ensimmäinen kokoelmalevy, jolla on se 'Lauralle'-biisi (1998)
• Joo, minä olen se 'Lauralle'-mies (2000)
• Kokoelma, josta saadut tuotot menevät viinaan osa 2 (2000)
• Throw Away, Do Not Eat (2002) (levyn nimi kopioitu kuivausainepussukan kyljestä)
• Turhat vuodet 1996–2004 (2004)
• Kauko Röyhkä -kokoelmalevyt – Gotta Catch 'em All! (2006)
• 'Lauralle'-kappaletta etsimässä? Tällä levyllä on (2009)
• Jumalan lahna – Kootut kokoelmalevyt -boksi (2012)
• Mitä vittua -kokoelmalevy (2014)

Proosateokset[muokkaa ]

• Tien laidalla Espoo (1980)
• Jonne, joka maistoi viinaa (1982)
• Oskar Kuppasen suikkailut (1985)
• Pillumagneetti (1987)
• Kaksi herpes-kesantoa (1996)
• Rivo-Riitta (1997)
• Oishan sitä ny (1999)
• Faust (jos joku vaikka luulisi tätä siksi Goethen teokseksi ja ostaisi vahingossa...) (2001)
• Taiteilijan omakuva vuosilta, jolloin hän vielä joutui tyytymään runkkaamiseen (2003)
• Minä ja vakituiseni (2004)
• Tappaako keski-ikä kiiman? (2006)
• LOL (2007)
• Kesä Kauko Röyhkänä (2009)
• Kevytkenkäinen sillisalaatti (2011)

Viitteet[muokkaa ]

• Laulajat
• Sanoittajat
• Suomalaiset kirjailijat
• Oulu
• Perverssit
• Parrakkaat miehet
• Nerot
• Kusipäät
• Röyhkimykset
• Sovinistit
• Hölmöilijät
• Kuuluisia vittuilijoita
• Trollit
• Ärsyttävät henkilöt
• Henkilöt, joilla on karismaattiset kulmakarvat
• Naistenmiehet
• Messiaat
• Krooniset paskanjauhajat
• Eettisyydeltään ristiriitaiset henkilöt
• Entiset viiksekkäät miehet
• Irrelevanssia epätoivoisesti pakenevat kappaleet