Luterilaisuus
"Hei, aina voisi olla huonomminkin. Isäni olisi halunnut toimeenpanna uskonpuhdistuksen Ruotsissa ja Suomessa kalvinismin mukaisesti"
Luterilaisuus on protestanttisen kristinuskon semianhedonis-etatistinen muoto, joka on nimetty Martti Lutherin mukaan. Lutherille kirkkokunnan nimellä ei ollut niin väliä, mutta kun sanat katolinen ja kristitty alkoivat lähes synonyymeja, oli jotakin keksittävä. Niinpä luterilaisuus perustettiin 1500-luvun alkupuolella saksalaisten vastaiskuksi pitkään jatkuneelle Italian uskonnolliselle monopolille. Luterilaisuus on kristinuskon protestanttinen suuntaus, joka sopi erityisesti papeille, joilla oli tapana joutua hankaluuksiin lipsauteltuaan humalassa paavista mitä mielenkiintoisimpia adjektiiveja. Nykyään se sopii luonteettomille pelkureille ja uskonnollisuuden byrokraateille, joiden mielestä se sopii hyvin kaikille, jotka osaavat lukea, sillä kirkkokunnan opin pohjana on vain ja ainoastaan Raamattu. Tämä ei sinänsä ole uusi tai ainutlaatuinen ajatus, mutta luterilaiset eivät väitäkään keksineensä sitä itse. Raamatun ohella luterilaiset tarkastavat Lutherin Vähäkatekismuksesta (lat. Lex Luthor), ovatko tulkinneet tekstin oikein.
Historia[muokkaa ]
Kun Lutherin taskunpohjalta loppuivat naulat ja asiaa olisi ollut, hän päätti kertoa loput 28 teesiä illallisella tuttavilleen. Pöytäseurue kasvoi vuosien varrella – joskaan ei sillä vauhdilla kuin eräällä 1483 vuotta aiemmin vaikuttaneella uskonpuhdistajalla. Luther tajusi, että mikäli hän haluaa tulla 500 vuoden päästä muistetuksi muustakin kuin naisväkeä ja juutalaisia halventavista pöytäpuheista (saavutus toisaalta sekin...), on uutta kirkkokuntaa markkinoitava porvaristolle.
Porvarit eivät hyväksyneet ajatusta tai lähinnä sen esittäjää, sillä Wittenbergin kauppiaat vihasivat Lutheria silmittömästi. Tuottoisan anekaupan keskeyttäminen oli luku sinänsä, mutta lisäksi Lutherin julistama armosta, ilman omia ansioita -ajatus oli uponnut talonpoikiin hieman liian kirjaimellisesti. Niinpä puhtaaksi ryöstettyjen toripöytien takaa ei siis vastakaikua kuulunut. Hän kääntyi kuninkaiden puoleen. Suuret uskonnolliset merkkihenkilöt eivät kautta historian ole kuitenkaan tulleet toimeen suurten maallisten merkkihenkilöiden kanssa – paitsi jos nämä ovat sama henkilö tai toinen on Martti Luther. Leppoisilla jutuillaan (ja parilla sivulauseella kirkon rikkauksista) Luther sai useita hallitsijoita loikkaamaan epämuodikkaan paavin joukoista muodokkaan saksalaisen porukkaan. Mikäli olet harras katolinen ja haluat kanavoida vihasi reformaatiosta oikein, tee se vaikkapa Kustaa Vaasaan, joka muistetaan luterilaisuuden epäitsekkäimpänä levittäjänä.
Protestanttisuus[muokkaa ]
Luterilaisuus oli ja on protestanttinen liike. Tämä tarkoittaa, että se oli omana aikanaan uskonnolliselle elämälle sitä, mitä ehkäisypilleri oli 60-luvun lavatansseille. Molempia vihattiin uskonnollisissa piireissä yhtä järkähtämättömällä tarmolla, mutta siihen näiden yhtäläisyydet sitten jäävätkin, ellei löydä jostain Lutherin puheiden sensuroimatonta laitosta.
Jotain katolisten monopolin menetyksen katkeruudesta kertoo se, että heidän opissaan oli pitkään pykälä, jossa lausekkeen "protestanttinen (se ja se)" eteen piti aina lisätä sana "perkeleen ". Tämä on nyttemmin poistettu, mutta oppi on yhä aktiivikäytössä esimerkiksi Irlannissa ja Yhdysvaltojen niissä osavaltioissa, joissa ei asu saatanan juutalaisia. Toisinaan sana saatanan voi korvata perkeleen, mutta useimmiten katoliset viittaavat saatanalla ainoastaan juutalaisiin.
Protestanttisuus viittaa myös tuohon aikaan yleistyneisiin proteeseihin, joita käyttivät erityisesti kirjailua harjoittavat tädit (ruots. tant), ja heidän ammattikuntaansa, joka joutui lähes työttömäksi kun onnistuttiin keksimään kone, jolla voitiin tuottaa paperille kirjainmerkkejä suuriakin määriä kerralla ilman, että tanttien ammattikuntalaisten enää tarvitsi puremalla aikaansaada halutut merkit arkille.
Proteesi (lat. Pro tesis) viittaa myös Lutherin teesien puolesta olemiseen, vaikka jo tuohon aikaan ymmärrettiin, että ei ole hyvä purematta niellä, ainakaan paavillisen konditorian bullaa.
Oppi ja haarat[muokkaa ]
"Jumala ompi linnamme, Poika muurimme ja Pyhä Henki puutarhavajamme."
~Luther
Luterilaiset pääsevät Taivaaseen yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Näin ollen heidän ei tarvitse raataa niska limassa kardinaalin antamia sovitustehtäviä vaan he voivat ottaa rennosti. Tämän onnellisen joutilaisuuden he ovat jotenkin jalostaneet muotoon, joka nykyään tunnetaan nimellä luterilainen työmoraali, johon kuuluu kaksinkertainen raataminen niska limassa. Vaikka luterilaisten ei tarvitse tehdä taivaspaikkansa eteen periaatteessa mitään, he jostakin mielen oikusta pelaavat varman päälle ja viettävät harmaata jumalanpalveluselämää kirkoissaan, joista on poistettu kaikki kiiltävä ja korea, ettei Jumala vahingossakaan näe heidän hymyilevän.
Toinen luterilaisuuden mielenkiintoisimmista opillisista virityksistä on yleinen pappeus. Tämä tarkoittaa, että kaikki tavalliset ihmiset, paitsi paavi, naiset ja ei-luterilaiset, voivat tulkita vanhoja tekstejä tarkasti ja erehtymättä. Tämän ansiosta luterilainen kirkko tunnetaan iloisista keski-ikäisistä maanviljelijöistä, jotka viljan kasvamista odotellessa lähtevät kylille tulkitsemaan. Kun nämä viljelijät saavuttavat kriittisen massan, he huomaavat olevansa ajatuksiltaan huomattavasti modernimpia kuin vanha ja maallistunut emäkirkko. Tällöin he perustavat kolmannen luterilaisuuden mielenkiintoisista virityksistä: herätysliikkeen. Herätysliikkeen idea on lyhyesti se, että heränneet naulaavat ikkunat umpeen, sulkevat televisiot ja peruuttavat lehtien tilaukset, jolloin he voivat jäädä keskenään vellomaan omaan edistyksellisyyteensä ja antaa muun maailman jatkaa (削除) kehitystään (削除ここまで) menoaan. Hyvä esimerkki tällaisesta edistyksellisesti ajattelevasta herätysliikkeestä on lestadiolaisuus.
Luterilaisten jumalanpalvelukset alkavat kymmeneltä ja päättyvät, kun kaikki ovat heränneet. Tavallista on, että yleisen pappeuden innoittamana alttarin edessä häärii myös naisia. He kuitenkin yleensä lähtevät, kun ovat saaneet lattian siivottua tai käyneet ehtoollisella. Vaikka naispappeus onkin periaatteen tasolla luterilaisille sama kuin mitä ehkäisypilleri on 2000-lukulaisille, liittyy molempiin ratkaisemattomia opillisia riitoja. Kirkon virallinen näkemys on, että molempien syöminen on arveluttavaa. Eräiden konservatiiviliikkeiden mukaan ehkäisypillerien hävittämisestä aiheutuu kuormitusta ympäristölle, ja koska naispappien hävittäminen vähentää ehkäisypillerien käyttäjien määrää, tarvitaan enää Raamatusta lause tukemaan metsästystä. Luterilaiset teologit arvioivat, että sopivat jakeet löytynevät Laulujen laulusta tai Psalmeista.
Katso myös[muokkaa ]
- Suomen evankelis-luterilainen kirkko
- Hikinews: Essee: Lenin arvostaisi fiksuja suomalaisia, kuten minua
- katolinen kirkko
- kalvinismi
- ortodoksisuus
- kirkko (täsmennyssivu)
- Martti Luther
- uskonpuhdistus