– Tervetuloa taas tänne joka vuosi järjestettävään Joulukalenterinsa ykkösluukun sisältöön pettyneiden (JYSP) joukkotapaamiseen Juupajoen lukion juhlasaliin. Tervetuloa vain teillekin, jotka saavuitte juuri kun olin saanut äskeisen virkkeen lopetettua. Tuttuun tapaan kulloinenkin puhuja lausuu puheenvuoronsa alussa hänet pettäneen kalenterityypin nimen. Puheenvuorojen päätyttyä taivastelemme asioiden tilaa ja kyräilemme yrmeästi. Itseni, sihteerin ja kirjoituslehtiön sekä aika nipun pettyneen näköisiä kansalaisia läsnä ollessa julistan tapaamisen alkaneeksi. Herra siellä oikealla saa aloittaa, koska hänellä näyttää olevan kiire vessaan.
   – Suklaakalenteri. Arvoisa puheenjohtaja, tämänpäiväinen kalenterinluukku tarjosi minulle vakavien vatsavaivojen idun, joka oli kätketty pieneen ankanmalliseen suklaanappiin. Nyt, jos sallitte, poistun paikalta piereskellen ja yleistä pahennusta aiheuttaen.
(yleistä pahennusta ilmaisevaa jupinaa)
   – Vai että sellainen tapaus. Harmillista, harmillista. Seuraavan puheenvuoron tarjoamme auliisti rouvalle, joka tälläkin hetkellä murjoo minua ympäri kehoa käsveskallaan puheenvuoron toivossa.
   – Hello Kitty -lelukalenteri. Hyvä puheenjohtaja, arvoisa kokousväki, rehtori, huoltomiehet, rakennuksen siivoojat, sotaveteraanit, omaiset ja muut läsnäolijat, läsnä olemattomat ynnä joukostamme poistuneet. Minun joulukalenterini ykkösluukun takaa paljastui tällainen muovinen sormus, joka juuttui sormeeni välittömästi sen siihen laitettuani. Sitä ennen se juuttui kurkkuuni, sillä en pimeässä nähnyt, olinko avaamassa suklaa- vai lelukalenteria. Nyt se on puheenvuoron vaatimisen tuoksinnassa juuttunut arvon sihteerin nenään.
   – Aijai. Tuo on jo todella harmillinen tapaus. Kuinka selvisitte kurkkuunne juuttuneesta sormuksesta?
   – Huuhtelin sen alas votkapaukulla.
   – Jahas. Ja seuraavalla puheenvuorolla paiskattakoon herraa siinä eturivissä, koska hänellä on niin tyylikäs lannevaate.
   – Partiolaist-...
   – Ette te, kilttiin pukeutunut herra, vaan tuo lannevaatteeseen pukeutunut herra vieressänne.
   – Sisareni omin käsin ompelema, pienistä pussukoista koostuva adventtikalenteri. Juu, minun kalenterini ykköspussista löytyi BonBon-salmiakkipastilli, jota imeskellessäni taatusti saan taas jo vuosia vihoitelleen kulmahampaani kipeäksi. Saatana jos sitä särkyä pitää kestää joulunpyhien yli, niin eihän siitä helvettiäkään tule. En kuitenkaan kehtaa sanoa tästä sisarelleni, koska välitän hänestä kovasti.
   – Onpa surullinen juttu. Sukulaisten askartelemat joulukalenterit ovat aina vaikea pala. Voisiko Suzuki-lippalakkinen herra takarivissä olla hiljaa?
   – Enhän minä ole sanonut mitään.
   – Aivan. Kehotin teitä vain jatkamaan samaan malliin. Sitten saa sanansa sanottavakseen olkapäätäni kihnuttava, kikkarapäinen mies.
   – Mauri Kunnas -kuvakalenteri. Heittäkäämme muodollisuudet sikseen: mä oon Atro vaan. Minun joulukalenterini ykkösluukku oli juuri samanlainen kuin viimevuotisenkin joulukalenterin ykkösluukku. Se ei kuitenkaan ole tässä se olennainen juttu, sillä uusiokäytän samaa kalenteria joka vuosi; teippaan vain luukut kiinni. The mein think on se, että siellä on sellainen mulkosilmäinen kissa, ja minä en voi sietää mulkosilmäisiä kissoja.
   – Miksi teillä sitten on Mauri Kunnas -kuvakalenteri? Se lienee ainoa kuvakalenteri, jonka luukuista saattaa paljastua mulkosilmäisiä kissoja. Ja ottakaa sitä paitsi tuo kikkaraperuukki pois. Ette huijaa ketään: te olette se sama mies, joka laukkaa täällä joka vuosi valittamassa Kunnas-kalenteristaan. Vartijat, kantakaa tämä mies pois. Nyt luovutan puheenvuoron saliin juuri saapuneelle karvalakkipäiselle herralle, jonka suusta pihahtelee ilmoille huurupilviä.
   – Kyll-läh, Ylen televisiojoulukalenteri. Jo tekisi mieleni raisusti purkaa kiukkuani herra puheenjohtajan vartaloon, sillä sen verran minua korpeaa. Että eikö se helvetin Tonttu Toljanterikin nyt saatana joskus väsy nuhjaamaan siellä lumen saartamassa Tonttulassaan ja toistamaan niitä ikuiäkkäitä maneereitaan, kuten "Kehvatus", "Voi mavon silmä", "Kautta likaisten varpaitteni" ja "Möröt piiloon, täältä tullaan!" Pershana soikoon, johan siinä itse kukanenkin turtuu katsomaan sitä kutjotusta vuodesta toiseen. Kyll-läh!
   – Näin. Eiköhän näitä puheenvuoroja ole kuultu nyt loppuillan tarpeiksi. Nyt voimme vetäytyä yrmyilemään ja kyräilemään kukin tahoillemme. Tappelut suosittelemme hoitamaan välituntipihalla. Ruokalassa on tarjolla laitoskahvia ja ensiapua.

• Takaisin joulukalenteriin

• Hikipedian joulukalenteri