Erzsébet Báthory
Tämä verenhimoinen sivu haluaa kuollakseen tutkia kaulaasi lähemmin!
Erzsébet Báthory (1560-1614) oli unkarilainen sarjamurhaaja, vittuilija ja aatelinen (kuinkas muuten), joka raiskasi ja surmasi runsain määrin neitsyitä ja arvottomia talonpoikaiskastiin kuuluvia neitoja, kunnes erehtyi materiaalin ehtymisen takia järjestämään linnassaan ylempää aatelia edustaville nuorikoille "hovietiketinkoulutuskursseja". Báthoryn tekemiin murhiin oli syynä hänen lähestulkoon varma havaintonsa siitä, että kylpemällä neitsyiden veressä hänestä tulisi nuorekkaampi. Tätä hän harrastikin mielin määrin. Teko oli vittuileva vastaus maailmalle ja ihmisen kuolevaisuudelle(!). Näin ollen häntä tai hänen tekojaan ei tulisi tuomita, sillä hän oli herkkä ja ikävän elämän elänyt, skitsofreniaa sairastanut joukkomurhaaja, joka eräiden tietojen mukaan surmasi raa'asti 20-650 tyttöä säilyttääkseen kuulakkaan hipiänsä. Annettakoon se anteeksi kun aikakauden mittapuun mukaan kreivitär oli ikävanhus, toinen jalka jo haudan puolella -leskikin vielä ja murheen murtama. Báthory ei tehnyt elämänsä aikana mitään muuta pahaa, jos ei nyt oteta lukuun satunnaisia työntekijöiden henkihieveriin pieksemisiä sekä palvelustyttöjen sadistista seksuaalista hyväksikäyttöä. Suurimman osan elämästään hän kuitenkin eli seesteistä ja rauhallista aateliselämää Čachticen linnassa tappaen ja kiduttaen alempiarvoisia ihmisiä. Jotain oli tietenkin ajankuluksi syrjäisessä linnassa keksittävä äijän juostessa vuosikausia ottomaanien haaremeita valloittamassa. Hän osasi myös lukea, laskea, kirjoittaa ja puhua vierailla, jopa diplomatian kielillä. Se oli tuohon aikaan naisihmiselle poikkeuksellisen hieno juttu, se pitäisi ilman muuta nähdä lieventävänä asianhaarana.
Kreivittären tiimalasi valui lopulta tyhjiin hänen vaihdettuaan em. syistä johtuen kohderyhmänsä aateliston tyhjänpäiväisiin, kanamaisiin tyttäriin. Keisari oli tämän takia joutunut pönäköitten ja punaniskaisten mahtisukuun kuulumattomien aatelisherrojen painostuksen kohteeksi. Tarpeeksi artikuloitua vittuilua kuunneltuaan herra seppelepää oli pakotettu laittamaan kätyrinsä lääninherran -vähän niin kuin pääministerin- rynnäköittämään KGB:n leskirouva-Erzsébet'n linnaan. Täytyihän tutkia mahdollista aateliston tulevaa sukupuuttoonkuolemista! Kuinka ollakaan, yhden kuiviinvuodatetun ja toisen kuolemankielissä kärvistelevän neitsyen takia kreivitär jouduttiin saman tien muuraamaan linnansa torniin vankeuteen loppuelämäkseen. Niin kuin vähempi ei olisi riittänyt, ilman oikeudenkäyntiä! Eikö olekin moraalitonta? Kreivittären tyrmässä oli vain yksi pieni aukko ilmaa ja ruokaa varten (how utterly unfair!). Tämä luonnollisesti romahdutti kreivittären haaveet ikuisesta elämästä, sillä nuorien neitsyiden veri oli vankityrmässä kovinkin kortilla. Jäätyään ilman päivittäistä veriannostaan Erzsébet vanheni suorastaan silmissä, kunnes menehtyi vankityrmässään traagisesti pauttiarallaa nelisen vuotta myöhemmin.