Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti (tunnettu myös Pulsukvamperfektinä ja monilla muillakin ei-järin-mairittelevilla nimillä), tuo kielipoliisin vanha tuttu, oli nähty piileksimässä kadonneen ajan nurkan takana kapisia käsiään yhteen hieroen ja sammaleisia hampaitaan narskutellen. Sieltä se oli ampaissut juoksuun ja loikannut suoraan viemäriin, jossa moisen saastan paikka onkin. Viemärissä rotat ja muut kelvottomat maan mönkiväiset olivat yrittäneet jäytää sen niljakkaita kinttuja, mutta nekään eivät olleet kuvotukseltaan pystyneet jatkamaan. Tämä oli ollut vain yksi monista esimerkeistä Pluskvamperfektin tukahduttavan etovista hämärätöistä. Sillä totuus on, että Pluskvamperfekti oli ollut verbin aikamuodoista häikäilemättömin ja sikamaisin. Sen oli tiedetty koostuvan nilviäisiä kuhisevasta sisiliskon oksennusrähmästä sekä mitä viheliäisimmästä olla-apuverbin imperfektimuodosta ja jonkin toisen yhtä vastenmielisen verbin NUT- tai TU-partisiipista. Pluskvamperfektin homeinen taskukello oli raksuttanut niin mennyttä aikaa, että hänen sivistynyttä ja proosakirjallisuuteen jämäkästi pesiytynyttä vanhempaa isoveljeään Imperfektiäkin oli hävettänyt. Läheisempi Pluskvamperfektin isoveljistä oli ollut Perfekti, joka hänkään ei aina ollut tahtonut sietää Pluskvamperfektin hirviömäistä, lymyilevää olemusta. Pluskvamperfekti oli ollut pahemman luokan nilkki heti syntymästään lähtien, eikä se koskaan siitä miksikään ollut muuttunut. Jos tahdot joskus elämässäsi olla ollut todella halpamainen ja kelvoton, mennyttäkin menneempää aikaa elänyt saastapallero, niin liity Pluskvamperfektin kierosti hymyäviin rääsyläisriveihin.
| Verbien aikamuodot |
|---|
| Pluskvamperfekti - Perfekti - Imperfekti - Preesens - Futuuri - Ehkä-ilmaisu |