Ero sivun "Petäjävesi" versioiden välillä
Versio 6. marraskuuta 2012 kello 18.53
"Onpa paljon petäjiä ja vettä, tämähän on oikeaa Petäjävettä." -Yhden korpeen eksyneen hämäläisen kuuluisa lausahdus keskiajan lopulla
Yleistä
Petäjävesi (engl. Pinewater) on valtatie 23:n varrella sijaitseva suojelukohde n. 30 kilometrin päässä Jyväskylästä. Tämä aiheuttaa identiteettiongelmia suojelukohteessa. Petäjäveden keskeisin vaikutin on nimenomaan valtatie 23, joka on tuonut ja vienyt paikkakunnalta paitsi asukkaita, myös työpaikkoja sekä näihin tapahtumiin liittyviä lieveilmiöitä. Petäjäveden paikallinen juottola Lipetti on jouduttu lopettamaan jo aikoja sitten, koska väki valuu paitsi Jyväskylään, myöskin Keuruulle, joka on Petäjäveden portti lännelle. Petäjävesi hengittää siten vaisusti nykyaikaa ja koettaa pärjäillä sillä samaisella kotiseutuidentiteetillä, jossa valtateiden sivussa olevat pikkupitäjät ovat luulleet maailmansivu olleensa vahvoilla. Tässä Petäjävesi on toiminut väärin, koska sille on annettu mahdollisuus hakea aivan omia ratkaisuja tilanteeseen, joita se ei kuitenkaan ole tehnyt saati hyödyntänyt ja mikäli onkin, se on tapahtunut äärimmäisen naurettavalla tavalla. Viimeisin Petäjäveden valtakunnanhuomiota kiinnittämään pyrkinyt tempaus oli omakotitalonäyttely lamanalkamisvuoden 2008 kunniaksi. Ryhmä hintatietoisia taviksia pystytti tällöin pääosin suurella velkarahalla tönöjään Petäjäveden itäpuolelle; rakentamiseen liittyvät hankinnat ja samalla kauppasuhteiden sillat poltettiin samalla Jyväskylän suuntaan, joten Petäjävesi jäi nytkin lopulta yksin. Petäjäveden kuuluisin tehtävä rajoittuukin siten maantieteeseen, sillä jämsäläisten kannalta maailman tärkein vesireitti, saa suuren ja vuolaan virtansa alkuun Petäjäveden kirkonseudun taajaman liepeillä sijaitsevasta Jämsänvedestä, joka oikeasti kuuluu jämsäläisille. Asia aiheuttaa eripuraa ja väkivaltaisia yhteenottoja Koskenpään suunnalla, joka on aina ollut Petäjäveden ja Jämsän keskinäistä synkkääkin synkempää rajaseutua.
Petäjäveden pisimmät perinteet perustuvat taaplaukseen, sillä jo 1860-luvulta lähtien pitäjän Koskensaaren kyläkunnalla on taaplattu teollisesti lautoja. Yritys on kaikki nämä vuosisadat ollut sama eli Helsingin Lauta Oy/Koskensaaren taaplaamot. Museovirasto toimii tehdasalueella aktiivisesti, koska kysymyksessä on teollinen idylli ja muinaismuisto. Alueella saa liikkua vain merkittyjä reittejä pitkin.
Paikkakuntalaisilla nuorilla ei tunnu olevan ryyppäämisen ja rellestämisen lisäksi muuta ajanvietettä, koska he eivät opiskele eivätkä käy töissä. Tämän vuoksi lähikaupat (K-Market Porkkana, Siwa ja S-Market) myyvät aggressiivisille nuorille keskimääräistä enemmän alkoholi- ja tupakkatuotteita vähän ennen viikonloppua.
Petäjäveden ohitus sujuu joutuisasti joko rautateitse (juna ei pysähdy edes pyydettäessä Kintaudella) tai arkisemmin autolla valtatie 23:a pitkin. Myös ohitusleikkauksia petäjävetisille tehdään paljon. Pitäjä on lentokatvealuetta, joten sen ylilentäminen ei ole mahdollista. Näin mahdollisuudet lentämiseen ovat Petäjävedellä rajalliset. Parhaiten asia onnistuu lentämällä ulos joko omalta työpaikaltaan tai koulusta. Näissäkin asioissa paikkakuntalaisilla on kosolti kokemusta. Petäjävetisyys ilmenee arkisimmin naurettavana saituutena ja tuskallisen hitaana arkisena jahkailuna aivan yksinkertaisissakin asioissa.
Petäjäveden pysähtynyttä paikallisidentiteettiä tultaneen tulevaisuudessa ravistelemaan voimakkaasti pitäjään pesiytyneen uusavuttoman uutisasukaskannan vuoksi. Petäjävesi on saanut myös mainetta Suomen sisäsiittoisimpana kuntana.
Historia
Keskiajan loppupuolella eksyi ensimmäisenä näiden seutujen korpeen hämäläinen eränkävijäryhmä. Pitkään erämaassa harhailtuaan eräs ryhmän jäsen totesi ymmärrettävästi hieman ahdistuneena: "Onpa paljon petäjiä ja vettä, tämähän on oikeaa Petäjävettä". Tästä kuuluisasta lausahduksesta Petäjävesi sai nimensä, värikkään tulevan historian ja alkusysäyksen kehittymiselleen.
Hämeessä alettiin ihmettelemään eränkävijöiden pitkittynyttä reissua ja pitkään suunniteltiin etsintäretkikuntaa juuri nimetyn paikkakunnan suunnalle, mutta ongelmana oli hämäläisille ominainen hitaus, joka ei sopinut erämaahan ja sen olosuhteisiin, joten Jämsästä luvattiin käydä etsimässä kadonneita. Monen kuukauden etsinnän jälkeen kadonneet löytyivät, mutta eivät suostuneet enää palaamaan takaisin, sillä he olivat oppineet selviytymään luonnon antimilla, jota oli alueella runsaasti. Riistaeläimenä oli paljon muun muassa hirviä ja karhuja, sekä runsaasti marjoja, eikä ruoan lisäksi vaatetuksesta ollut pulaa, kun turkkeja saatiin kaadetuilta eläimiltä. Jämsäläisillä ei ollut mitään tätä päätöstä vastaan, sillä he itsekin olivat eksyneet pitkän etsintäreissun aikana ja jäivät myös tänne aloilleen.
Ensimmäiset asunnot tulivat joskus 1500 -luvun alkupuolella ja Petäjävedelle odotettiin lisää eksyjiä, jotta liike-elämä saataisiin kukoistamaan. Heitä saatiinkin odottaa muutama vuosikymmen, kunnes savolaiset päin vastoin löysivät tämän pienen yhteisön ja muuttivat porukalla. Samalla asunnot lisääntyivät roimasti ja yhteys ulkomaailmaan vihdoinkin aukesi.
1700 -luvun puolivälissä Petäjäveden asukasluku oli jo huimat 700 asukasta ja paikkakunnalla nähtiin nälkää, sillä kauppiaat eivät olleet varautuneet nopeaan väestön kasvuun ja sitä myötä elintarvikkeiden kovaan kysyntään. Tällöin eräs tuntematon paikkakuntalainen henkilö teki olosuhteiden pakosta mullistavan keksinnön nimeltä pettuleipä ja juomaksi saatiin pettuvettä. Tästä pikaruoasta paikkakunta oli tuolloin ylpeä, vaikka keksinnöstä käytiin joidenkin muiden ulkopuolisten kansalaisten kanssa kiistaa, että missäpäin Suomea sitä oli todellisuudessa aikaisemmin tehty. Juomasta juontaa myös Petäjäveden kuuluisa lempinimi "Pettuvesi". Pettuveden salaista reseptiä ei ole paljastettu ja saatu selville, eikä sitä siis kukaan tiedä tänäkään päivänä. Tosin perintöhuhujen mukaan juoma olisi ollut pelkkää järvivettä.
Nähtävyydet
- Karhunahas on yksi luontonähtävyyksistä ja Petäjävesiläisten suurimpia ylpeydenaiheita. Kohteen tarina antaa kuvan uljaista ja pelottomista petäjävesiläissotureista, jotka metsästäessään ajoivat karhun ansaan rotkoon, mutta todellisuudessa karhu neuvokkaana eläimenä uunotti aina näitä sotureita ja jätti heidät nuolemaan näppejään. Kuitenkin estääkseen tyhmyyden maineen, metsästäjät keksivät ensimmäisenä mainitun legendan ja peittivät näin häpellisen totuuden.
- Meteoriittijärvi. Paikka sijaitsee karikkoselällä ja se olisi syntynyt eräiden tutkijoiden mukaan miljoonia vuosia sitten meteoriitin iskeytyessä maahan. Kuitenkin eräiden 1960- ja 1970 -luvuilla yksittäisten ihmisten tekemien UFO -havaintojen ja selittämättömien valoilmiöiden perusteella kyseessä saattaisi olla sittenkin tuhansia vuosia vanha humanoidien laskeutumispaikka, josta muodostui myöhemmin pyöreä 1,5 kilometriä halkaisijaltaan oleva järvi. Mahdollisten tietyn aikavälein tehtyjen vierailujen tarkoitus on herättänyt UFO -tutkijoissa kysymyksiä ja keskustelua. Eräs kysymyksistä on, että onko näiden olentojen tarkoitus etsiä älyllistä elämää täältä ja miksi he eivät ota yhteyttä, jos kerran täällä sellaista on?
Taide ja kulttuuri
Petäjävedellä on havaittavissa alkeellista kulttuuria ja huumorintajua, joka ilmenee graffiteina erityisesti alikulkutunnelien seinillä, mutta myös erilaisiin kallioihin ja kiviinkin ikuistettuina. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää taiteilijoiden henkilöllisyyttä ja taideteosten luomisajankohtaa muun muassa viranomaisten kanssa, mutta tutkimukset eivät ole johtaneet mihinkään. Eniten pään vaivaa tutkijoille on tuottanut se, että jostain syystä maalausten aihe painottuu kirkkoveneisiin ja tiettyihin automerkkeihin, vaikka paikkakunnalla ei ole koko historian aikana ollut kyseistä puu- ja autoteollisuutta.
Kunnassa on myös paljon huippulaulajia... tai ainakin näiden artistien omasta mielestä, joita nähdään (ja kuullaan) paikallisessa baarissa erityisesti viikonloppuisin. Myös joidenkin miestangolaulajien viskibassoääntäkin saatat havaita silloin tällöin kesäaikaan kadulla kulkiessasi. Ilmeisesti näiden laulajien itseluottamus (valitettavasti) tulee esiin alkoholin rohkaisemana ja joka kuulostaa myös kuuntelijasta hyvältä mielummin alkoholin vaikutuksen alaisena, kuin selvin päin.
Harrastusmahdollisuudet
Petäjävesi tarjoaa harrastusmahdollisuuksia liikunnan ja musiikin saralla aika kattavasti, mutta jostain syystä nuoret eivät ole löytäneet näitä harrastuksia. Petäjävedellä on kuuluisa urheiluseura... tai ainakin Petäjävedellä, joka on nimeltään PetPet.
Harrastus, jonka tulet Petäjävedellä huomaamaan on autoilla ja mopoilla ajeleminen edestakaisin kylän pääteitä. Tätä harrastusta kutsutaan täällä muun muassa Katu -GT:ksi. On siis ihme, ettei harrastus ole täältä kotoisin, sillä täällä se on suuressa arvossa ja sillä on pitkät perinteet. Harrastukseen tarvitset vain auton/mopon ja parannusosia siihen, sekä myös lisenssin, (jota kutsutaan myös ajokortiksi) jolla osoitat pätevyytesi tälle vaativalle reitille. Jotkut käyttävät laittomuuksia valmistautuessa koitokseen, jota kutsutaan alkoholiksi. Hyi! Hyi! Tällä menetelmällä jotkut kuljettajat ovat yrittäneet saada mutkat suoremmiksi, jotta reittiin kuluisi vähemmän aikaa, mutta onneksi on tässäkin lajissa omat viranomaiset, jotka tarkistavat veresi alkoholipitoisuuden ja antavat sen mukaan kilpailukiellon vähäksi aikaa.
Kuuluisia Petäjävesiläisiä
- Jaakko Kirkonrotta Vuonna 2007 kesällä julkisuuteen Vanhan kirkon kätköistä ponnahtanut jyrsijä, jonka tavaramerkiksi on tullut lämpimän kiven heittäminen järveen, joka olisi vastalääke erään toisen Jaakon heittämälle kylmälle kivelle. Kuitenkaan tätä myyttiä ei vielä ole todettu toimivaksi. Mainittu henkilö on yrittänyt varjella tarkoin yksityisyyttään kätkeytyessään jonnekin kyseisen UNESCON maailmanperintökohteen tiloihin ja haastatteluja annetaan rajallisesti, jos ollenkaan. Kuitenkin lapset saattavat yllättää tämän rotan ja silloin sen on esiteltävä kirkkoa niille, kerrottava perusteellisesti oma elämäntarina ja pidettävä hauskaa
- Einstein -Karhu. Tähän mennessä Petäjäveden älykkäin olento ja joka on nimetty vasta vuonna 1954 saksalaisen tiedemiehen Albert Einsteinin mukaan, vaikka Karhunahtaan tapahtumista oli ehtinyt kulua jo 300 vuotta. Siellä Petäjäveden urheimmat soturit yrittivät saada ajettua karhun rotkoon ansaan, mutta se aina onnistui jostain käsittämättömästä syystä jallittamaan miehiä. Tästä pääteltiin 31. joulukuuta 1955 saksalais-venäläisen tutkijaryhmän selonteossa, että karhun älykkyysosamäärä olisi ollut vähintään 200, mikä on aiheuttanut tänäkin päivänä paikallisten älykkäimpien joukossa suorastaan kateutta. Einstein oli jo vuonna 1631 täytetty muistoksi tuosta älykkyyden osoituksesta ja viimeisenä se oli kirjaston aulassa 2. tammikuuta 1956 asti, jonka jälkeen se myytiin suuren ja alati kasvavan katellisuuden saattamana mahdollisimman kauas Petäjävedestä tuntemattomaan paikkaan, jotta sitä ei vahingossakaan tavattaisi ja tuotaisi paikkakunnalle takaisin.
